Akateemisesta ytimestä pidettävä huolta

Korkeakouluhallinnon professori Seppo Höltän mielestä yliopistouudistus on välttämätön. Hän kuitenkin muistuttaa, että uudistusvimmassa akateemisesta ytimestä on pidettävä huolta. Toimiakseen kunnolla akateeminen ydin edellyttää akateemista vapautta ja autonomiaa suhteessa valtioon ja muihin rahoittajiin.

Rehtorin valta kasvaa uudessa yliopistolaissa. Hölttä katsoo, että rehtorilla tulee olla akateeminen tausta – ymmärrys siitä, miten akateeminen yhteisö toimii. Yhteinen arvopohja on välttämättömyys.

Seppo Hölttä toimii Tampereen yliopistossa hallintotieteen, erityisesti korkeakouluhallinnon ja talouden professorina. Yliopistomyllerryksen tiimellyksessä on syytä kysyä alan tutkijan mielipiteitä siitä, onko suunta oikea. Hölttä on tutkinut korkeakoulupolitiikkaa, yliopistojen ja valtion suhdetta sekä korkeakoulujen sisäisten muutosten dynamiikkaa. Hänelle on kokemusta sekä hallinnollisista että akateemisista tehtävistä eri yliopistoista.

Professori Hölttä pitää yliopistouudistusta välttämättömänä. Samansuuntaiset uudistukset on jo tehty tai ne ovat vauhdissa kansainvälisen kentän joka puolella.

- Lähtökohta on, että maailma on muuttunut ja muuttuu. Haluammeko elää muutoksen mukana vai emme? Tietoon perustuva tuotanto ja sen globaalit markkinat ovat saaneet aikaan sen, että emme pysty enää ylläpitämään lintukotoa tai keidasta. Yliopistojen yhteiskunnallinen rooli on muuttunut.

Lähes kaikissa Euroopan maissa keskustellaan yliopistojen suhteesta valtioon, niiden oikeudellisesta asemasta sekä rahoituksen järjestämisestä.

Teollistuneiden maiden lisäksi samat teemat ovat esillä jopa Afrikassa. Hölttä vieraili toukokuun alussa Mosambikin Maputossa ADEAn (Association for the Development of Education in Africa) kokouksessa. Hän on ollut viiden vuoden ajan organisaation korkeakoulutyöryhmän jäsen. Maputossakin keskusteltiin yliopistojen ja yhteiskunnan vuoropuhelun tiivistämisen tärkeydestä sekä tietoon perustuvasta taloudesta.

- Jos kehitysmaissa tuetaan vain lukutaitoa ja peruskoulutusta, mutta unohdetaan niiden yliopistolaitoksen kehittäminen, tuomitaan ne ainaiseksi alikehitykseen, Hölttä muistuttaa.

Yrittäjämäisen yliopiston malli

Viime joulukuisessa virkaanastujaisesitelmässään Hölttä puhui yrittäjämäisesti toimivasta yliopistosta. Tämä malli perustuu arvostetun korkeakoulututkimuksen uranuurtajan, Kalifornian yliopiston professori Burton R. Clarkin tutkimuksiin. Clark asetti noin 10 vuotta sitten kysymyksen: mikä selittää innovatiivisiksi ja proaktiivisiksi tunnettujen eurooppalaisten yliopistojen menestystä.

Tutkimushanke johti klassikoksi muodostuneeseen kirjaan "Creating Enterpreneurial Universities – Organizational Pathways of Transformation". Clarkin määritelmän mukaan yrittäjämäisesti toimiva yliopisto on innovatiivinen, uusia mahdollisuuksia etsivä, valtion kontrollista eroon pyrkivä, ympäristönsä kanssa tasapainossa oleva yliopisto. Se on itsenäinen, vastuullinen ja muutoskykyinen ja se on rakentanut kaiken toimintansa akateemisen ytimensä ympärille.

- Yrittäjämäisen yliopiston käsite on helppo tulkita väärin markkinoiden armoilla olevaksi. Yrittäjämäisesti toimiva yliopisto ei ole markkinoiden vietävissä, mutta se ymmärtää markkinoiden dynamiikan ja käyttää sitä hyväkseen vahvistuakseen akateemisesti.

Akateemisen ytimen käsite on clarkilaisen yrittäjämäisen yliopiston käsitteen keskiössä. Akateeminen ydin pumppaa uutta verta, uudistuvaa, kriittisesti arvioitua ja varmennettua tietoa yhteiskunnan käyttöön. Juuri se tekee yliopistosta ainutlaatuisen yhteiskunnallisena instituutiona. Jos ytimestä pidetään huolta, yliopisto ei kuole. Toimiakseen kunnolla akateeminen ydin edellyttää akateemista vapautta ja autonomiaa suhteessa valtioon ja muihin rahoittajiin. Akateemisen ytimen dynamiikka yhdistää yliopiston menneisyyden ja tulevaisuuden.

Yksityinen raha on samanväristä

Useimmat Clarkin yliopistot ovat luoneet yrittäjämäisen toimintamallinsa taloudellisen kriisin seurauksena. Pitkällä aikavälillä tämä on saattanut olla niiden tulevan menestyksen salaisuus. Höltän mukaan rahoitusrakenteen monipuolistaminen ja sen takana olevat sovelletut palvelut ympäröivälle yhteiskunnalle ovat olennainen osa yrittäjämäisesti toimivaa yliopistoa.

Kaikissa teollistuneissa maissa tavoitteeksi on nyt otettu vahvojen tutkimusyliopistojen luominen. Monissa maissa tutkimusrahoitusta on keskitetty hallinnollisin päätöksin. Englannissa päädyttiin arviointiin ja rankkeeraukseen perustuvaan tutkimusrahoitusmalliin jo 1990-luvulla. Se aiheutti paljon lisätöitä yliopistoille, mutta toisaalta sillä päästiin tavoitteisiin ja tutkimusrahoitus ohjautuu nyt huippututkimusta tekeviin yksiköihin.

Myös meillä taloudelliset realiteetit vievät kohti yliopistojen erilaistumista. Kaikki eivät voi jatkuvasti syödä samasta kakusta. Kehitys vie kohti tutkimusyliopistoja ja alueeseensa tiiviisti sitoutuneita palveluyliopistoja, joissa on joitain vahvoja tutkimusaloja.

Innovaatioyliopiston starttiin saatu runsaskätinen valtion rahoitus on puhuttanut paljon, mm. eduskunnan välikysymyskeskustelun yhteydessä (ks. sivut xx). Hölttä katsoo, että koko innovaatioyliopiston idea perustuu sille, että se pystyy itse hankkimaan lisärahoitusta eikä sen tuleva menestys ei voi nojata valtion rahapussiin.

Taloudellisen autonomian rajoja ei ole meillä vielä koeteltu. Höltän mielestä nykyiseen tiukkaan valtiosuhteeseen liittyy riskejä ja siksi kaikkien yliopistojen rahoituspohjaa tulee monipuolistaa.

- Parempi olla rakentamatta yhden tukijalan varaan. Poliitikot ja politiikka muuttuvat.

- Vielä 1980-luvun suomalaisissa yliopistoissa ulkopuolista rahoitusta, etenkin yrityssektorilta tulevaa rahoitusta pidettiin arveluttavana ja yliopiston autonomiaa uhkaavana. Tänä päivänä yksityinen raha on yliopistoille samanväristä kuin valtion rahakin.

Hölttä kuitenkin muistuttaa, että yliopistot eivät voi mennä lyhytaikaisten markkinatrendien kelkkaan. Yhteiskunnan tulee investoida perustutkimukseen.

Kautta historian valtiosuhde on ollut yliopistoille ongelmallinen.

- Yliopisto ei ole eikä voi olla valtiohallinnon etäispääte, se ei voi olla markkinapaikka, eikä se voi olla enää yhteiskunnasta erillään oleva saareke oppineiden yhteisönäkään. Mutta toisaalta sitä ei saa jättää ilman määrätietoista valtion ohjausta, porkkanoita ja piiskaa – yhteiskunnan äänen tulee kuulua yliopistoon.

- Yliopistoissa tykätään siitä, jos ne jätetään rauhaan. Yliopistoja ohjaa kuitenkin niin vahva sisäinen puhdasta akateemisuutta korostava dynamiikka, että yhteiskunnan tulee niitä ahdistaa, poliitikoilla ja veronmaksajilla on oikeus kysyä, millä olette rahoituksen ansainneet.

Ammattijohtaja oli katastrofi Harwardille

Professori Höltän mukaan kansainvälisellä kentällä on viimeisen 20 vuoden ajan etsitty tasapainoa ammattijohtajien ja akateemisen johtajuuden välillä. Suomessakin uuden yliopistolain myötä rehtorin valta kasvaa. Yliopiston hallitus valitsee rehtorin. Häneltä edellytetään tohtorin tutkintoa ja hyvää johtamistaitoa. Rehtori pestaa koko yliopiston henkilöstön.

- Kovasti kavahdan sitä, että yliopistoihin haikaillaan yritysmaailman mallin mukaista vahvaa johtamista. Rehtorilla tulee olla akateeminen tausta – ymmärrys siitä, miten akateeminen yhteisö toimii. Yhteinen arvopohja on välttämättömyys.

Virkaanastujaisesitelmässään Hölttä siteerasi amerikkalaista korkeakoulututkijaa Robert Birnbaumia ja hänen teostaan “How Colleges Work”. Birnbaumin perusteesit ovat: 1) amerikkalaiset yliopistot ovat tehokkaita, ja 2) amerikkalaiset yliopistot ovat huonosti johdettuja. Hän jatkaa kysymyksellä: ovatko ne tehokkaita siitä huolimatta, että niitä johdetaan huonosti, vai ovatko ne tehokkaita juuri siksi, että niitä johdetaan huonosti.

Birnbaumin oma vastaus tähän on, että yliopistojen johtamista arvioidaan väärin kriteerein, jotka on tuotu muista julkisista organisaatioista tai yritysorganisaatioista.

- Olkaamme siis kriittisiä, kun meille jatkuvasti syötetään yleisiä valtionhallinnon johtamismalleja ja kun meille tyrkytetään suoraan yritysjohtamisen tehokkaita käytäntöjä. Muutama vuosi sitten Harwardin yliopisto rekrytoi tehokkaan ammattijohtajan rehtorikseen. Seurauksena oli arvoristiriita ja katastrofi. Rehtori joutui eroamaan.

Birnbaumilaisesti toimiva rehtori luo keskustelufoorumeita, vahvistaa yliopiston yksiköiden autonomiaa, luo feedback-mekanismeja ja toimii palautteen perusteella. Hän tunnistaa lupaavat tulenalut ja kaataa niiden päälle paloa voimistavaa öljyä, mutta samalla hän sammuttaa vedellä kitumaan jääneet nuotion rönsyt. Hyvässä tulessa oleviin nuotion osiin hän vain lisää puita palamisen jatkumiseksi, kuvasi Hölttä virkaanastujaispuheessaan.

Mainemarkkinat houkuttavat rapakon taakse

Mikä sitten selittää amerikkalaisten huippuyliopistojen pärjäämisen? Tämä liittyy Seppo Höltän mielestä osin taloudellisista voimavaroista, muun muassa amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluvasta vahvasta lahjoittamisen perinteestä. Lisäksi resursseja selittää liittovaltion runsaskätinen tutkimusrahoitus.

- Suurin selittävä tekijä on kuitenkin mainemarkkinat. Akateemiset työmarkkinat ovat siellä aivan toisella tolalla kuin täällä. Liikkuvuus ei ole ollut vahvalla sijalla eurooppalaisessa traditiossa.

Joustavat palkkausrakenteet ja vahvat tutkimusryhmät ovat houkuttaneet rapakon taakse myös eurooppalaisia huippututkijoita. Vanhalla mantereella akateemiset työmarkkinat ovat jäykemmät.

Siellä on myös toimivat koulutuksen markkinat.

- Voidaanko yleensäkään puhua markkinoista, jos ei ole hintajärjestelmää? Meillä kuljetaan laput silmillä, eikä haluta nähdä koulutusmarkkinoiden mahdollisuutta.

Hölttä kannattaa tilauskoulutuksen mahdollistamista ja maksuja Euroopan ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Monet eivät Suomessa tiedä sitä, että Erasmus Mundus -ohjelmassa komissio rahoittaa opiskelijoita 1600 eurolla kuukaudessa ja lisäksi he saavat 5000 euroa vuodessa kuluihin. Raha tulee siis suoraan opiskelijalle eikä yliopistolle.

- Mitä mahdollisuuksia esimerkiksi Kiinassa olisi korkeakouluhallinnon kehittämiselle ja siihen liittyvälle koulutukselle? Pitää vaan seurata tarkasti, mitä ympärillä tapahtuu ja huomata, missä on markkinoita.

Seppo Höltän yksikössä HEG:ssa (Higher Education Group) Tampereen yliopiston kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan johtamistieteiden laitoksella on esimerkiksi täydennyskoulutettu viime aikoina monia muiden suomalaisten yliopistojen hallintovirkamiehiä. Yliopistouudistus ja yliopistojen lisääntyvät taloudelliset vastuut luovat paineita kouluttautumiseen. Opiskelijoita on tullut myös opetusministeriöstä.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Jyrki Luukkonen