Akateemisesta ytimestä pidettävä huolta
Korkeakouluhallinnon professori Seppo
Höltän mielestä yliopistouudistus on välttämätön.
Hän kuitenkin muistuttaa, että
uudistusvimmassa akateemisesta ytimestä
on pidettävä huolta. Toimiakseen kunnolla
akateeminen ydin edellyttää akateemista
vapautta ja autonomiaa suhteessa valtioon
ja muihin rahoittajiin.
Rehtorin valta kasvaa uudessa yliopistolaissa.
Hölttä katsoo, että rehtorilla tulee
olla akateeminen tausta – ymmärrys
siitä, miten akateeminen yhteisö toimii.
Yhteinen arvopohja on välttämättömyys.
Seppo Hölttä toimii Tampereen yliopistossa hallintotieteen,
erityisesti korkeakouluhallinnon ja
talouden professorina. Yliopistomyllerryksen tiimellyksessä
on syytä kysyä alan tutkijan mielipiteitä
siitä, onko suunta oikea. Hölttä on tutkinut
korkeakoulupolitiikkaa, yliopistojen ja valtion
suhdetta sekä korkeakoulujen sisäisten
muutosten dynamiikkaa. Hänelle on kokemusta
sekä hallinnollisista että akateemisista tehtävistä
eri yliopistoista.
Professori Hölttä pitää yliopistouudistusta
välttämättömänä. Samansuuntaiset uudistukset
on jo tehty tai ne ovat vauhdissa kansainvälisen
kentän joka puolella.
- Lähtökohta on, että maailma on muuttunut
ja muuttuu. Haluammeko elää muutoksen mukana vai emme? Tietoon perustuva tuotanto
ja sen globaalit markkinat ovat saaneet aikaan
sen, että emme pysty enää ylläpitämään lintukotoa
tai keidasta. Yliopistojen yhteiskunnallinen
rooli on muuttunut.
Lähes kaikissa Euroopan maissa keskustellaan
yliopistojen suhteesta valtioon, niiden oikeudellisesta
asemasta sekä rahoituksen järjestämisestä.
Teollistuneiden maiden lisäksi samat teemat
ovat esillä jopa Afrikassa. Hölttä vieraili toukokuun
alussa Mosambikin Maputossa ADEAn
(Association for the Development of Education
in Africa) kokouksessa. Hän on ollut viiden vuoden
ajan organisaation korkeakoulutyöryhmän
jäsen. Maputossakin keskusteltiin yliopistojen ja
yhteiskunnan vuoropuhelun tiivistämisen tärkeydestä
sekä tietoon perustuvasta taloudesta.
- Jos kehitysmaissa tuetaan vain lukutaitoa ja
peruskoulutusta, mutta unohdetaan niiden yliopistolaitoksen
kehittäminen, tuomitaan ne ainaiseksi
alikehitykseen, Hölttä muistuttaa.
Yrittäjämäisen yliopiston malli
Viime joulukuisessa virkaanastujaisesitelmässään
Hölttä puhui yrittäjämäisesti toimivasta
yliopistosta. Tämä malli perustuu arvostetun
korkeakoulututkimuksen uranuurtajan, Kalifornian
yliopiston professori Burton R. Clarkin tutkimuksiin.
Clark asetti noin 10 vuotta sitten kysymyksen:
mikä selittää innovatiivisiksi ja proaktiivisiksi
tunnettujen eurooppalaisten yliopistojen
menestystä.
Tutkimushanke johti klassikoksi muodostuneeseen
kirjaan "Creating Enterpreneurial Universities
– Organizational Pathways of Transformation".
Clarkin määritelmän mukaan yrittäjämäisesti
toimiva yliopisto on innovatiivinen,
uusia mahdollisuuksia etsivä, valtion kontrollista
eroon pyrkivä, ympäristönsä kanssa tasapainossa
oleva yliopisto. Se on itsenäinen, vastuullinen
ja muutoskykyinen ja se on rakentanut kaiken
toimintansa akateemisen ytimensä ympärille.
- Yrittäjämäisen yliopiston käsite on helppo
tulkita väärin markkinoiden armoilla olevaksi.
Yrittäjämäisesti toimiva yliopisto ei ole markkinoiden
vietävissä, mutta se ymmärtää markkinoiden
dynamiikan ja käyttää sitä hyväkseen
vahvistuakseen akateemisesti.
Akateemisen ytimen käsite on clarkilaisen
yrittäjämäisen yliopiston käsitteen keskiössä.
Akateeminen ydin pumppaa uutta verta, uudistuvaa,
kriittisesti arvioitua ja varmennettua tietoa
yhteiskunnan käyttöön. Juuri se tekee yliopistosta
ainutlaatuisen yhteiskunnallisena instituutiona.
Jos ytimestä pidetään huolta, yliopisto
ei kuole. Toimiakseen kunnolla akateeminen
ydin edellyttää akateemista vapautta ja autonomiaa
suhteessa valtioon ja muihin rahoittajiin.
Akateemisen ytimen dynamiikka yhdistää yliopiston
menneisyyden ja tulevaisuuden.
Yksityinen raha on samanväristä
Useimmat Clarkin yliopistot ovat luoneet yrittäjämäisen
toimintamallinsa taloudellisen kriisin
seurauksena. Pitkällä aikavälillä tämä on saattanut
olla niiden tulevan menestyksen salaisuus.
Höltän mukaan rahoitusrakenteen monipuolistaminen
ja sen takana olevat sovelletut palvelut
ympäröivälle yhteiskunnalle ovat olennainen osa
yrittäjämäisesti toimivaa yliopistoa.
Kaikissa teollistuneissa maissa tavoitteeksi on
nyt otettu vahvojen tutkimusyliopistojen luominen.
Monissa maissa tutkimusrahoitusta on keskitetty
hallinnollisin päätöksin. Englannissa päädyttiin
arviointiin ja rankkeeraukseen perustuvaan
tutkimusrahoitusmalliin jo 1990-luvulla. Se
aiheutti paljon lisätöitä yliopistoille, mutta toisaalta
sillä päästiin tavoitteisiin ja tutkimusrahoitus
ohjautuu nyt huippututkimusta tekeviin
yksiköihin.
Myös meillä taloudelliset realiteetit vievät
kohti yliopistojen erilaistumista. Kaikki eivät voi
jatkuvasti syödä samasta kakusta. Kehitys vie
kohti tutkimusyliopistoja ja alueeseensa tiiviisti
sitoutuneita palveluyliopistoja, joissa on joitain
vahvoja tutkimusaloja.
Innovaatioyliopiston starttiin saatu runsaskätinen
valtion rahoitus on puhuttanut paljon,
mm. eduskunnan välikysymyskeskustelun yhteydessä
(ks. sivut xx). Hölttä katsoo, että koko innovaatioyliopiston
idea perustuu sille, että se
pystyy itse hankkimaan lisärahoitusta eikä sen
tuleva menestys ei voi nojata valtion rahapussiin.
Taloudellisen autonomian rajoja ei ole meillä
vielä koeteltu. Höltän mielestä nykyiseen tiukkaan valtiosuhteeseen liittyy riskejä ja siksi kaikkien
yliopistojen rahoituspohjaa tulee monipuolistaa.
- Parempi olla rakentamatta yhden tukijalan
varaan. Poliitikot ja politiikka muuttuvat.
- Vielä 1980-luvun suomalaisissa yliopistoissa
ulkopuolista rahoitusta, etenkin yrityssektorilta
tulevaa rahoitusta pidettiin arveluttavana ja
yliopiston autonomiaa uhkaavana. Tänä päivänä
yksityinen raha on yliopistoille samanväristä
kuin valtion rahakin.
Hölttä kuitenkin muistuttaa, että yliopistot
eivät voi mennä lyhytaikaisten markkinatrendien
kelkkaan. Yhteiskunnan tulee investoida perustutkimukseen.
Kautta historian valtiosuhde on ollut yliopistoille
ongelmallinen.
- Yliopisto ei ole eikä voi olla valtiohallinnon
etäispääte, se ei voi olla markkinapaikka, eikä se
voi olla enää yhteiskunnasta erillään oleva saareke
oppineiden yhteisönäkään. Mutta toisaalta
sitä ei saa jättää ilman määrätietoista valtion
ohjausta, porkkanoita ja piiskaa – yhteiskunnan
äänen tulee kuulua yliopistoon.
- Yliopistoissa tykätään siitä, jos ne jätetään
rauhaan. Yliopistoja ohjaa kuitenkin niin vahva
sisäinen puhdasta akateemisuutta korostava dynamiikka,
että yhteiskunnan tulee niitä ahdistaa,
poliitikoilla ja veronmaksajilla on oikeus kysyä,
millä olette rahoituksen ansainneet.
Ammattijohtaja oli katastrofi
Harwardille
Professori Höltän mukaan kansainvälisellä kentällä
on viimeisen 20 vuoden ajan etsitty tasapainoa
ammattijohtajien ja akateemisen johtajuuden
välillä. Suomessakin uuden yliopistolain
myötä rehtorin valta kasvaa. Yliopiston hallitus
valitsee rehtorin. Häneltä edellytetään tohtorin
tutkintoa ja hyvää johtamistaitoa. Rehtori pestaa
koko yliopiston henkilöstön.
- Kovasti kavahdan sitä, että yliopistoihin haikaillaan
yritysmaailman mallin mukaista vahvaa
johtamista. Rehtorilla tulee olla akateeminen
tausta – ymmärrys siitä, miten akateeminen yhteisö
toimii. Yhteinen arvopohja on välttämättömyys.
Virkaanastujaisesitelmässään Hölttä siteerasi amerikkalaista korkeakoulututkijaa Robert
Birnbaumia ja hänen teostaan “How Colleges
Work”. Birnbaumin perusteesit ovat: 1) amerikkalaiset
yliopistot ovat tehokkaita, ja 2) amerikkalaiset
yliopistot ovat huonosti johdettuja. Hän
jatkaa kysymyksellä: ovatko ne tehokkaita siitä
huolimatta, että niitä johdetaan huonosti, vai
ovatko ne tehokkaita juuri siksi, että niitä johdetaan
huonosti.
Birnbaumin oma vastaus tähän on, että yliopistojen
johtamista arvioidaan väärin kriteerein,
jotka on tuotu muista julkisista organisaatioista
tai yritysorganisaatioista.
- Olkaamme siis kriittisiä, kun meille jatkuvasti
syötetään yleisiä valtionhallinnon johtamismalleja
ja kun meille tyrkytetään suoraan yritysjohtamisen
tehokkaita käytäntöjä. Muutama
vuosi sitten Harwardin yliopisto rekrytoi tehokkaan
ammattijohtajan rehtorikseen. Seurauksena
oli arvoristiriita ja katastrofi. Rehtori joutui
eroamaan.
Birnbaumilaisesti toimiva rehtori luo keskustelufoorumeita,
vahvistaa yliopiston yksiköiden
autonomiaa, luo feedback-mekanismeja ja toimii
palautteen perusteella. Hän tunnistaa lupaavat
tulenalut ja kaataa niiden päälle paloa voimistavaa
öljyä, mutta samalla hän sammuttaa
vedellä kitumaan jääneet nuotion rönsyt. Hyvässä
tulessa oleviin nuotion osiin hän vain lisää
puita palamisen jatkumiseksi, kuvasi Hölttä virkaanastujaispuheessaan.
Mainemarkkinat houkuttavat rapakon
taakse
Mikä sitten selittää amerikkalaisten huippuyliopistojen
pärjäämisen? Tämä liittyy Seppo Höltän
mielestä osin taloudellisista voimavaroista,
muun muassa amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluvasta
vahvasta lahjoittamisen perinteestä. Lisäksi
resursseja selittää liittovaltion runsaskätinen
tutkimusrahoitus.
- Suurin selittävä tekijä on kuitenkin mainemarkkinat.
Akateemiset työmarkkinat ovat siellä
aivan toisella tolalla kuin täällä. Liikkuvuus ei
ole ollut vahvalla sijalla eurooppalaisessa traditiossa.
Joustavat palkkausrakenteet ja vahvat tutkimusryhmät
ovat houkuttaneet rapakon taakse myös eurooppalaisia huippututkijoita. Vanhalla
mantereella akateemiset työmarkkinat ovat jäykemmät.
Siellä on myös toimivat koulutuksen markkinat.
- Voidaanko yleensäkään puhua markkinoista,
jos ei ole hintajärjestelmää? Meillä kuljetaan
laput silmillä, eikä haluta nähdä koulutusmarkkinoiden
mahdollisuutta.
Hölttä kannattaa tilauskoulutuksen mahdollistamista
ja maksuja Euroopan ulkopuolelta tulevilta
opiskelijoilta. Monet eivät Suomessa tiedä
sitä, että Erasmus Mundus -ohjelmassa komissio
rahoittaa opiskelijoita 1600 eurolla kuukaudessa
ja lisäksi he saavat 5000 euroa vuodessa
kuluihin. Raha tulee siis suoraan opiskelijalle
eikä yliopistolle.
- Mitä mahdollisuuksia esimerkiksi Kiinassa olisi
korkeakouluhallinnon kehittämiselle ja siihen
liittyvälle koulutukselle? Pitää vaan seurata tarkasti,
mitä ympärillä tapahtuu ja huomata, missä
on markkinoita.
Seppo Höltän yksikössä HEG:ssa (Higher
Education Group) Tampereen yliopiston kauppa-
ja hallintotieteiden tiedekunnan johtamistieteiden
laitoksella on esimerkiksi täydennyskoulutettu
viime aikoina monia muiden suomalaisten
yliopistojen hallintovirkamiehiä. Yliopistouudistus
ja yliopistojen lisääntyvät taloudelliset
vastuut luovat paineita kouluttautumiseen.
Opiskelijoita on tullut myös opetusministeriöstä.
Seppo Hölttä
• syntynyt 1951 Mikkelissä
• väitellyt 1995 Joensuun yliopistossa
• tutkija ja kansantaloustieteen assistentti,
Turun yliopisto 1976-1981
• suunnittelija, Turun yliopiston
hallintovirasto, 1981-1986
• vieraileva tutkija, Kalifornian yliopisto
Los Angelesissa, 1986-1988
• erikoistutkija sekä suunnitteluja
kehittämisjohtaja, Joensuun yliopiston
hallintovirasto, 1989-1998
• kansainvälisten asiain päällikkö,
TKK, 1998-1999
• finanssihallinnon professori (mvs),
Tampereen yliopisto, 1999-2001
• hallintotieteen, erityisesti korkeakoulutuksen
hallinnon ja talouden professori,
(mvs 2002-2007), kutsusta 2007-
• harrastukset: juokseminen
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Jyrki Luukkonen
|