5/13

  • pääsivu
  • sisällys
  • — Vaihtoehtoja väittelijälle löytyy aikaisempaa erinäköisemmälle uralle. Kunhan itse löytää oman osaamisen ja viestii sen ympäristöön, perustelee Ura- ja rekrytointipalvelujen kehittämispäällikkö Tampereen yliopistosta Kaisa Lammi. Maija Mattila tekee toista vuotta jatkotutkimusta. Vaihtoehtoja on kahta tyyppiä, perinteinen yliopistoura tai ura perinteisen yliopistouran vieressä.

    Mitä väitöksen jälkeen?

    Aika ajoin lehtiin ilmestyy juttuja, joissa ihmetellään, mihin nämä tohtoritulvan tuottamat oikein sijoittuvat. Tähän mennessä uhkakuvista ei ole kunnolla syntynyt katetta. Jotakin on kuitenkin muuttumassa. Valmistuville tutkijan-uralla on tarjolla lähinnä pätkätöitä eikä suomalainen elinkeinoelämä osaa vieläkään tarpeeksi hyödyntää tohtorien osaamista.

    Mitä pitäisi ajatella? Ja ennen kaikkea, miten nyt jatkoopiskelevan pitäisi toimia? Huonot talouden vuodetko alkavat tuntua myös tohtorien työllisyydessä. (Ks. juttu ohessa.)

    — On monia asioita, joita pitää eritellä. Koulutus sinänsä on säilyttänyt työmarkkinoilla arvonsa hyvin. Valmistuvien tohtorien tilanne on myös hyvin erilainen eri aloilla, sanoo kehittämispäällikkö Kaisa Lammi Tampereen yliopiston Ura- ja rekrytointipalveluista.

    Tampereen yliopistosta väitelleissä on paljon generalisteja ja siten julkisen hallinnon töihin suuntautuneita. Viime vuosien suhdannetilanteessa siten on menty tasaisemmin, joten väitelleiden työllistymisongelmat eivät ole sellaisia kuin teknisillä ja kaupallisilla aloilla. Niin maisteriksi kuin tohtoriksi valmistuva löytää tien Ura- ja rekrytointipalvelun tilaisuuksiin. Kun tilanne selvästi on muuttumassa, on varsinkin nyt Lammin organisaation neuvoilla ollut käyttöä. Valmistuvan tohtorin työpaikka ei enää itsestään selvästi ole yliopisto, vaikka se edelleen on selvästi tohtorien suurin työllistäjä. Mitä oikein pitäisi miettiä silloinkin, kun tutkimustyö uhkaa viedä kaiken ajan ja energian?

    Vartti miettimiselle

    Lammi muistuttaa, että niin graduntekijän kuin jatko- opiskelijan kannattaisi silloin tällöin uhrata ajatuksia, mitä väitöksen jälkeen tekee.

    — Tohtorien itse pitää raivata tietään tällä saralla. Kun yliopistolla syntyy mielenkiintoisia tuloksia, niin miten osataan levittää tieto ja luoda siitä työtehtäviä? Tässä ollaan vielä hyvin alkuvaiheessa. Teollisuus ei tule löytämään valmistuvaa tohtoria, elleivät tohtorit tuo itseään esillä. Jatko-opiskelija joutuu miettimään paljon käsitteitä. Niillä voisi olla kysyntää omankin alueen ulkopuolella.

    Valtio-opista toista vuotta jatkotutkimusta tekevä Maija Mattila on keskellä näitä pohdintoja.

    — Vaihtoehtoja lienee ainakin kahteen suuntaan. Voi tähdätä joko akateemiselle uralle tai sitten luoda sellaista uraa, joka menee vähän akateemisen uran vieressä. Muusta aktiivisuudesta, kuten luottamusmiehenä toimimisesta voi aikanaan kehittyä se, jolla voi työllistyä.

    Kun tilanne on muuttunut, Mattilan mielestä myös yliopistolla ja yksittäisillä professoreilla tulisi olla vastuuta nostaa keskustelua analyyttisen ja kriittisen lähestymistavan merkitykseen työelämässä.

    — Nyt työnhaun markkinoille on levinnyt ajattelu ”hyvistä tyypeistä”. Näin haetaan jonkinlaista monoliittista massaa.

    Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo on puhunut uuden tyyppisen todistuksen puolesta. Siinä voitaisiin hänen mukaansa luetella osaamista, jota tutkintoa suorittaessa on kertynyt, kuten verkostoitumisen ja tiedonhankinnan taidot, kansainvälisyys, tiimityö, projektinhallinta, kielitaito.

    Millaisille markkinoille?

    Tutkimuksissa on tähän saakka esiintynyt runsaasti tyytyväisiä valmistuneita ja vain vähän selvästi tyytymättömiä. Valmistuva tohtori ei tähän saakka ole työmarkkinoilla ollut keskimäärin mikään ongelmatapaus. Heitähän on niin vähän. Edelleen yliopistot työllistävät ainakin pätkätöihin joka kolmannen valmistuvan. Ongelmat alkavat kasautua, varsinkin näin huonojen talouden aikojen aina vain jatkuessa.

    Joillakin aloilla töitä löytyy tiedemaailman ulkopuolella, toisilla se on melkein mahdotonta. Tampereen yliopiston Ura- ja rekrytointipalvelu järjestää suosittuja tilaisuuksia niin maisteriksi kuin tohtoriksi valmistuville. Uudenlaista kiinnostusta on ollut esimerkiksi akateemista yrittäjyyttä kohtaan. Kevään tilaisuus veti paikalle 400 asiasta kiinnostunutta, maisteriksi tai tohtoriksi opiskelevaa, sekä henkilökuntaa.

    — Tässä tilanteessa on hyvä tuntea työmarkkinat paremmin ja se, mikä työllistymisessä on olennaista. Täytyy tuntea oma osaaminen ja osaa viestiä se ehkä myös akateemisen maailman ulkopuolelle, Kaisa Lammi summaa.

    Työttömyys lisääntynyt

    Huhtikuussa 2013 oli työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan 614 työtöntä tohtoria työnhakijana. Vastaavana aikana viime vuonna oli työnhakijoina 518 työtöntä tohtoria. Nousua vuodessa on 18 %.

    Biologian alan tohtorit ovat johtaneet jo vuosia työttömyystilastoja. Huhtikuussa 2013 työttömiä alan tohtoreita oli 93, kun vastaava luku viime vuonna samaan aikaan oli 59. Olisiko vihdoinkin aika kiinnittää huomioita biologian alan tohtorikoulutusmääriin?

    Kemian tohtoreita oli työttömänä 38 ja fysikaalisista tieteistä 30. Valtiotieteiden tohtoreita työttömänä oli 29 ja yhteiskuntatieteiden tohtoreita 25. Historian alalla töitä haki 21 työtöntä tohtoria.


    Tekniikassa otetaan mallia valmistuneista

    Ei liene yllättävää, että valmistuneet ovat esikuvana jatko-opiskelijoille, miten valmistuneet tohtorit ovat uravalinnoissaan onnistuneet. Aikaisemmin valmistuneet voivat olla parhaana (tai pahimpana) esimerkkinä siitä, millaiselle uralle vuosien ponnistelu johtaa.

    Teknillisillä aloilla yritykset ovat jatko-opiskelijalle olleet perinteisempi työvaihtoehto väitöksen jälkeen kuin perinteisillä yliopistoaloilla. Tampereen teknillisessä yliopistossa materiaaliopin laitoksella jatko-opiskeleva Tuomo Nyyssönen on sitä mieltä, että tutkinnon ei pidä antaa kovin paljon rajoittaa suunnitelmia tai tekemisiä.

    — Luonteva jatko voi olla tutkijana, johtotehtävissä, yrittäjänä, myyjänä tai vaikkapa toimittajana. Pääasia, että se tuntuu itsestä luontevalta.

    Uramiettimiset jakautuvat paljon sen mukaan, aikooko jatkaa akateemisella uralla vai teollisuuden palveluksessa. Esimerkiksi teollisuuteen tähtäävällä projektien ja neuvottelujen hallitseminen on tärkeätä.

    täyttyvät yksinäisestä puurtamisesta, joten tämä alue ei luonnostaan korostu, miettii Aino Leppänen, jonka jatkotutkimus liittyy kattiloiden likaantumisen ja korroosion tutkimukseen. Sitä osaltaan rahoittaa suomalainen teollisuusyritys.

    Jatko-opiskelijan työelämävalmiuksien lisääminen on ainakin näiden seinien sisällä voimistuva trendi. Toinen asia sitten on, että kun ainainen kiire tekee hankalaksi irrottautua esimerkiksi talouskursseille.

    Opiskelu- ja työympäristön ihmisten esimerkki, kokemukset ja mielipiteet näkyvät arjessa koko ajan.

    — Siitä huolimatta urasuunnittelu on minulle konkretisoitunut vain oman aktiivisuuden kautta, sanoo materiaalitekniikan jatkoopiskelija Essi Sarlin. Yliopisto sinänsä ei ole puuttunut suunnitelmiin.

    teksti Tiina Huokuna kuva Sakari Piippo

    • Painetussa lehdessä sivu 26