Työuran viimeiset 10 vuotta:
Mitä toivomme ja odotamme työnantajalta?
Työuran loppupuoli, samoin kuin aloitus, on kevyempi
ja mukavampi, jos siihen saa elämäntilanteeseen
sopivaa tukea. Miten ikääntyminen näkyy ja tuntuu
töissä? Millaista tukea me toivomme? Mitä me odotamme
laitoksen johdolta? Näihin kysymyksiin olen
hakenut vastauksia laitoksessani osoittamalla kevätlukukaudella
2013 kyselyn kaikille laitoksen työntekijöille,
jotka ovat ylittäneet tai ylittämässä 55 vuoden
iän.
Tein kyselyn osana luottamusmieskoulutusta; aiheen
ehdotti laitoksen johtaja. Kysely tehtiin nimettömänä
ja tuloksista on tiedotettu laitoksen henkilökunnalle
laitoskokouksessa. Tämän lisäksi johtaja on
kutsunut ikäryhmään kuuluvat kevätkahville keskustelemaan
kyselyn esille nostamista asioista.
Paremman termin puutteessa käytin kyselyssä
termiä ikääntyvä tarkoittamaan henkilöä, joka on
edennyt työurallaan pitkälle ja lähestyy eläkeikää.
Vastauksia sain 16:lta ikäryhmään kuuluvalta, joita on
laitoksessa kaikkiaan 20.
Kyselystä selvisi — odotetusti — että ikääntymisen
vaikutukset ovat moninaisia ja ne koetaan hyvin
eri tavalla: toisaalla on helpotuksen tunnetta, kun on
osaamista eikä tarvitse enää kilpailla ja toisaalta koetaan,
ettei työnantaja tai työterveys ole aina osannut
tukea niin kuin olisi toivottu. Työnantajalle tämä tietenkin
tarkoittaa sitä, että tarpeet pitäisi tunnistaa
ikääntyvän työntekijän yksilöllisesti. Vastaajat osasivatkin
antaa monenlaisia ehdotuksia siitä, miten työtä
voisi keventää ja miten he voisivat olla siirtämässä
omaa osaamistaan tuleville työntekijöille.
Vastaajista useimmat raportoivat kokeneensa
fyysisiä, henkisiä tai osaamiseen liittyviä vaikutuksia
ikääntymisestä: henkiset ja osaamiseen liittyvät
vaikutukset olivat enimmäkseen positiivisia (20 mainintaa),
fyysiset sekä negatiivisia että positiivisia (12
mainintaa). Osa ei ollut kokenut mitään vaikutuksia.
Avoimissa vastauksissa (13) positiivisia vaikutuksia
kuvattiin mm. näin: "Elämä kantaa ja keksitään
keinot hoitaa tehtävät; Kokemus tuo varmuutta ja
rauhoittaa: taivas ei putoa niskaan, kun tulee jotain;
Intoa ja energiaa tehdä paljon — toisaalta haluaa jo
jättää joitain tehtäviä muille eli kaikkea ei tarvitse
osata. "
Negatiiviset vaikutukset taas liittyivät useimmiten
fyysiseen terveyteen, sairauksiin ja uniongelmiin.
Myös opiskelijoiden ajatusmaailman vieraus mainittiin.
Vastaajista seitsemän oli keskustellut huolistaan
laitoksen johtajan tai lähiesimiehen kanssa; kuusi ilmoitti,
ettei ollut avannut tällaista keskustelua. Syiksi
vaikenemiseen mainittiin riitelijän maineen pelko ja
se, että työnjaosta on voitu sopia muutenkin. Enimmäkseen
asioista oli keskustelu epävirallisesti, ja
yleensä asiaan oli tartuttu joko muuttamalla työtehtäviä
tai työterveydessä.
Millaista tukea sitten toivotaan? Annettuihin
vaihtoehtoihin tuli kommentteja seuraavasti:
JOUSTOJA TYÖTEHTÄVISSÄ (9 vastausta) JA TYÖMÄÄRÄSSÄ
(11 vastausta): hieman vähemmän opetusta; opetuksen
periodistaminen, esim. yksi (melkein) vapaa
tai kevyempi periodi oman jaksamisen mukaan; lisää
opetushenkilökuntaa; opetustehtävien jakaminen
oikeudenmukaisesti; tiedottaminen joustomahdollisuuksista
kaikille (tutkimusvapaat, opetuksen periodistaminen,
koulutusvapaat, osa-aikaisuus, osaaikaeläke);
vähemmän muita tehtäviä kuin opetusta
KOULUTUSTA OSAAMISEEN (9 vastausta): Toisaalta
kaivattiin tietoa mahdollisesta koulutuksesta ja tukea
koulutukseen hakeutumisesta, toisaalta koettiin, että
koulutusta saa, jos sitä haluaa.
LIIKUNTAMA HDOLLISUUKSISTA (8 vastausta)
todettiin, että yliopisto tarjoaa hyvät mahdollisuudet
osallistua monipuoliseen liikuntaohjelmaan,
vaikka tarjonnan sovittaminen
omaan lukujärjestykseen ei aina onnistu. Laitoksessa
voi osallistua taukojumppaan kaksi
kertaa viikossa.
MUISSA KOMMENTEISSA (8 vastausta) toivottiin
mm. ergonomisempaa työpistettä, fysioterapiaa
osaksi työterveyttä ja keskushallinnon
kustantamaa kulttuuriseteliä.
Työterveyshoidolta toivottiin yksilöllisempää
suhtautumista, vaikka yleensä perushoito
koettiin hyvin toimivaksi. Kuntoutukselta
toivottiin ikäryhmälle suunnattuja,
ehkä lyhyempiä ja keveämpiä kuntoutusjaksoja.
Noin 60:n ikäisenä moni tuntuu kokevan
vasta tarvitsevansa kuntoutusta, mutta ei ole
saanut tiedusteluilleen vastakaikua työterveydestä.
Useimmat vastaajat olivat kiinnostuneita
osallistumaan osaamisensa siirtämiseen uusille
työntekijöille ennen kuin jäävät eläkkeelle.
Tähän esitettiin mm. mentorointia ja
yhteisopetusta ja toisaalta osaamisen siirtämistä
tapahtuu luonnostaan.
Vastausprosentti kyselyyn oli korkea,
mikä osoittaa, että siitä oltiin kiinnostuneita.
Se, että laitoksen johto on kiinnostunut
ikääntyvien työhyvinvoinnista lisää omalta
osaltaan työtyytyväisyyttä ja luontevaa yhteistoimintaa.
teksti Tuula Hirvonen
lehtori, luottamusmies
Jyväskylän yliopisto, kielten laitos
- Painetussa lehdessä sivu 30
|