5/16

  • pääsivu
  • sisällys
  •  


    - Motivaation ainekset ovat hyvin henkilökohtainen asia. Jo kouluaikaiset onnistumisen ja epäonnistumisen kokemukset vaikuttavat motivaation rakentumiseen haastavissa tilanteissa, sanoo motivaatiota tutkiva Oulun yliopiston kasvatustieteen apulaisprofessori Hanna Järvenoja.


    "Tiedotukseen pitää keskittyä. Jos prosessin jälkeen avoimia kysymyksiä pyöritellään ilman vastauksia, se on myrkkyä. Johdon pitää pystyä sanomaan, että yksilön ja yhteisön kärsimykset ovat tällä kertaa ohitse."
    - Markku Saarelainen

    Miten säilyttää motivaatio muutostilanteessa?

    Tutkimustyötä on vaikea ajatella, jos polttoaine - motivaatio - ei pala taustalla. Miten päästä yt- ja irtisanomiskierrosten yli?

    - Motivaation taustat ovat monenlaiset, mutta kannattaisi ottaa sellainen asenne, että itse vien motivaatiota eikä motivaatio vie minua. Ei pidä heittäytyä uhriksi. Poikkeustilanteessa kannattaa miettiä, mihin voin vaikuttaa ja keskittyä siihen. Miksi tuhlata voimavaroja siihen, mihin ei voi vaikuttaa, perustelee kasvatustieteen apulaisprofessori Hanna Järvenoja Oulun yliopistosta. Hän tutki väitöskirjassaan (2010) motivaation ja emootion ilmentymistä yhteisöllisessä oppimisessa. Tutkimustyö motivaation parissa jatkuu.

    Toivon lähtökohta on hyvä karussakin tilanteessa. Tutkijoiden motivaatio syntyy usein aidosta kiinnostuksesta. Poikkeuksellisessa tilanteessa korostuu tukiverkoston merkitys.

    - Näin on valmiimpi ottamaan vastaan negatiivisia asioita. Vahvemmilla ovat myös ne, jotka pystyvät asemoimaan itsensä mahdollisimman hyvin työyhteisön negatiivisten tuulien ulkopuolelle.

    Pätkätöitä on päättynyt ennenkin

    Vaikka yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat tulleet yliopistoissa tutuiksi oikeastaan vasta yliopistouudistuksen 2010 jälkeen, töiden yhtäkkinen loppuminen on näkynyt muilla tavoin. Monet pätkätyöt ovat päättyneet, kun tutkimusprojektien kanssa on ollut taloudellisesti tiukempaa.

    - Jos tutkimusrahoituksen vaatimaton kertyminen otetaan syyksi, kun päätöksiä irtisanomisista tehdään, ovat objektiiviset mittarit asiallisia. Jos ei ymmärretä normaaliin elämään liittyviä kriisejä taustalla, ollaan väärillä teillä. Tutkimus vaatii aikaa, eikä viimeistä lyhyttä aikajaksoa pidä tuijottaa.

    Järvenoja pitää positiivisena sitä, että esimerkiksi Oulun yliopiston tohtorikoulutuksessa pidetään avoinna muitakin vaihtoehtoja kuin tutkijanuraa. Huonojen aikojen tullessa moni miettii, mihin suunnistaa syvälliseltä ja kapealta professiolta.

    Asiantuntijaksi yt-neuvotteluissa

    Oppimisympäristöjen kehittämispäällikkö Markku Saarelainen Itä-Suomen yliopistosta tietää tämän asiantuntijuuden omasta ja kollegojen kokemuksista. Nimitys "Suomen johtava asiantuntijaorganisaatio YT-neuvotteluissa" on saatu ansioista, tosin työmotivaation kannalta kyseenalaisista. Maaliskuussa päättyivät kuudennet YT-neuvottelut. Mitkä ovat prosessin jälkeen yksilön ja yhteisön keinot saada taas motivaatiosta kiinni?

    Samat piirteet ovat toistuneet talossa, jossa työskentelee 2800 henkilöä. Erityisasemassa ovat esimerkiksi huippuyksiköt, jotka voivat eristää itsensä tällaisesta keskustelusta. Heillä elämä jatkuu arkirutiineissa ja jonkinlaisessa eristyneessä kuplassa. Huippuyksiköt ja monet muut korkealle rankatut tieteelliset yhteisöt paikantavat itsensä osaksi kansainvälistä tieteellistä yhteisöä ja toimivat näin.

    - Huippuyksikkö on ikään kuin yritys osana isompaa yliopistokonsernia, sanoo Saarelainen. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopistossa soveltavan fysiikan 100 hengen huippuyksikössä.

    Tuolileikkiä uudestaan ja uudestaan

    Yt-neuvottelujen aika merkitsee niiden kohteena olevissa ihmisissä ja yksiköissä henkilökohtaisten laskelmien, epäluulojen ja epätoivon viikkoja. Vaikeassa välikädessä ovat neuvottelijat, jotka eivät voi neuvottelupöydästä tuoda terveisiä laitoksen kahvipöytään. Epäluulojen viikot vievät motivaatiota. Epämääräisyys saa monen miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, etsimään ja hakemaan muita työtehtäviä.

    Saarelainen on nähnyt saman kaavan puolen tusinaa kertaa. Yleisin piinaviikkojen kysymys on: "Olenko minä irtisanottavana". "Miksi meidän yksikkömme. Olemmehan tehneet tulosta." Epävirallisissa keskusteluissa käydään läpi tuolileikkiä aina uudestaan ja uudestaan. Kuka ehkä lähtee ja kuka jää.

    Motivaatio ei kohene ennen kuin kuusi viikkoa neuvotteluja ja hallituksen päätökset ovat ohitse. Tietynlainen päätös on yksikkökohtaiset ja yksilökohtaiset irtisanomiset. Seuraava haaste ei suinkaan ole helpoin, kun prosessin jälkeen pitää jatkaa taas normaalia työelämää.

    Lähijohdolla on iso rooli

    - Jälkihoidoksi ei millään tavoin riitä työterveyspalvelut tai muu akuutti järkytyksen hoitaminen, vaan nopeat ja todelliset toimenpiteet, joilla työtehtävät selkeytetään ja jaetaan oikeudenmukaisesti ja saadaan aikaan kunnollinen tasapaino. Lähijohdolla on tässä iso rooli.

    - Tiedotukseen pitää keskittyä. Jos prosessin jälkeen avoimia kysymyksiä pyöritellään ilman vastauksia, se on myrkkyä. Johdon pitää pystyä sanomaan, että yksilön ja yhteisön kärsimykset ovat tällä kertaa ohitse. Myös luottamusmiehen rooli korostuu tällaisessa tilanteessa, Saarelainen tietää.

    Uskoa jälleenrakennukseen

    Työyhteisö ei voi Saarelaisen mukaan ehkä kokonaan vaurioitua, mutta pitkäksi ajaksi kuitenkin. Suuri haaste on valaa uskoa jälleenrakennukseen. Keskeinen ongelma on irtisanotuilta jääneiden tehtävien kuormitus. Erilaiset kriisit, työuupumus ja monista muista syistä johtuva paine voi merkitä negatiivista kierrettä. Menestyvät yksiköt voivat selvitä näennäisesti vähin vaurioin, mutta niiden ongelma saattaa olla avustavien työntekijöiden irtisanomiset.

    Monet arkista työn tekemistä ravistavat prosessit nähnyt Saarelainen uskoo tutkijoiden yksilötason motivaatioon. Työtä tehdään reippaasti yli 1600 tunnin.

    Kriittinen katse osuu hallintoon, rahanjakomalliin, näköalattomiin johtajiin, mutta työn teon mielekkyys tulee sisältä.

    Pitkää piinaa, tiedon puutetta

    Helsingin yliopiston poikkeuksellisen pitkä irtisanomisprosessi on ohitse. Paitsi pitkä, monien mielestä myös huonosti hoidetuksi sanottu jakso sisältää samoja aineksia kuin Itä-Suomen yliopistossa.

    - Me olimme huonosti valmistautuneita. Pitkään olimme naiiveja, että ei meille tällaista ole tulossa. Eihän tällaista Helsingin yliopistossa ole ennen koettu. Tieto tulevista yt-neuvotteluista aiheuttikin sitten ihmetystä ja tuohtumusta, muistelee Kielikeskuksen englannin kielen yliopistonlehtori Tuula Lehtonen.

    Käytävillä keskusteltiin, koska asiapohjaista tietoa ei ollut. Olisi kaivattu ainakin sellaista tietoa, kuinka monta ihmistä joutuu omasta yksiköstä lähtemään. Se olisi suhteuttanut asiaa. Hyvää Lehtosen mielestä olivat aikataulut. Loppusuoralla piina päättyi siihen, että tuijotettiin sähköpostia, koska siihen tuli kutsu irtisanottaville.

    - Odotus tuntui meistä odottavista ehdottomasti oli liian pitkä. Meillä se päättyi huhtikuun viimeisellä viikolla.

    Tuula Lehtosen lähiyksikköä irtisanomiset eivät koskettaneet, vaikka Kielikeskuksesta sanottiin väkeä irti.

    - Kielikeskuksessa olemme aika motivoituneita. Tietysti on ilmassa, että jos nämä toistuvat. Varsinkin näinä aikoina ja iäkkäämpänä on vaikea saada töitä. Opiskelijat ovat meille iso ilo, he motivoivat meidän työtämme. Myös yhdessä tekeminen antaa voimia.

    Teksti Tiina Huokuna

    • Painetussa lehdessä sivu 30