Pääkirjoitus

Perusasioiden äärellä

Loppukesällä medioissa tarjoiltiin runsaasti vinkkejä töihin palaamisen sujuvoittamista varten. Kesätauolta on tarkoitus palata virkeänä ja levänneenä. Ehkä on hyväkin merkki, jos sähköpostin salasana on päässyt unohtumaan.

Kaikilla tosin ei ole ollut mahdollisuutta pitää palkallista lomaa. Monet määräaikaiset työntekijät ovat viettäneet kesän vailla palkkaa, erilaisten korvausten varassa ja epätietoisina työn jatkumisesta. Yliopistoissa määräaikaisen henkilöstön osuus on epäinhimillisen korkea. Tässä jos missä olisi rakenteellisen kehittämisen paikka.

Lukuvuoden alku on hetki, jolloin palataan perusasioiden ääreen — mitä ne taas olivatkaan? Julkaisukilvassa pärjääminen ja menestys rahoituskilvassa? Vai perustutkimuksen yhteys opetukseen? Mahdollisimman pienin resurssein tuotetut opintopisteet? Vai monimuotoinen opetus?

Puhutaanko kahvipöydissä tänä lukuvuonna yrittäjä- ja start-up -ekosysteemeistä? Vai kohtaamisista opettajien, tutkijoiden, palveluiden ja opiskelijoiden välillä?

Yliopiston opetus- ja tutkimustehtävät monipuolistuvat ja laajenevat yhteiskunnan muuttumisen myötä. Monimuotoistuva opetus vaatii henkilöstöltä jatkuvaa osaamisen täydentämistä. Tätä varten on syytä varata työsuunnitelmiin aikaa. Digitaalisen opetuksen määrää halutaan lisätä ja opettajia kannustetaan verkkotyökalujen käyttöön. Tätä voidaan edistää sillä, että tehtävän laadukkaaseen hoitamiseen osoitetaan riittävästi resursseja, eikä kaiken muun ohella tarvitse vääntää työaikakysymyksistä.

Eri lukuvuosille asetetaan tyypillisesti painopisteitä omaa ammatillista kehittymistä varten. Kaikkeen ei millään ehdi panostaa samana lukuvuonna. Painopisteiden valintaa saattavat kuitenkin mutkistaa ristiriitaiset odotukset. Monimuoto-opetus on vain yksi asia, joka voi vaatia uuden oppimista. Toisaalta opettajalta saatetaan meritoitumisen merkkinä edellyttää esimerkiksi omaa tutkimusta varten hankittua rahoitusta. Tätä on vaikeaa pitää perusteltuna.

Kun noin 10 % rahoitushakemuksista menee läpi, olisi syytä käydä yleisempi keskustelu siitä, kuinka tarkoituksenmukaista on edellyttää paljon opettavalta henkilöstöltä ulkopuolista rahoitusta. Tuleeko työaika kuitenkin tehokkaammin käytetyksi, jos se kohdistetaan perusrahoituksen kautta puhtaasti opetukseen ja tutkimukseen? Merkittävien rahoitusosuuksien siirtäminen kilvoittelun kohteeksi saattaa osaltaan synnyttää tehottomuutta, jos 90 prosenttia hakemuksista ei johda positiiviseen rahoituspäätökseen.

Osa tutkimuksen vaikuttavuudesta syntyy opetuksen kautta, joten siinäkin mielessä opetushenkilöstön tekemä perustutkimus on merkittävä asia.

Jokaiseen lukuvuoteen kuuluu näinä aikoina myös epätietoisuus siitä, miten yliopistokentän rakenteita seuraavaksi myllerretään. OKM:n Visiotyön 2030 on ollut määrä valmistua syyskuussa. Samaan aikaan yliopistojen sisäisistä rakenteista poistetaan ainelaitoksia ja tiedekuntia, jopa oppiaineita asetetaan kyseenalaisiksi. Siis juuri niitä, joihin yliopistolaiset identifioituvat.

Rakenteiden siirtelyn sijaan tieteenaloja voitaisiin entistä voimakkaammin kannustaa etsimään yhteistyökumppaneita "aidan" toiselta puolelta ja sidosryhmistä, myös julkisista toimijoista. Verkostoitumista tapahtuu koko ajan, mutta siihen voidaan myös kannustaa entistä enemmän.

Yliopistoihinkin ovat rantautuneet Challenge Pitching -haastekilpailut. Tieteenalojen kohtaannuttaminen vaatii kuitenkin myös matalamman kynnyksen foorumeita ja kannusteita. Kannustamisen muotoja voivat olla eri tieteenalojen yhteisten hankkeiden tukeminen sekä opetuksen ja tutkimuksen yhteyden edelleen vahvistaminen.



Seppo Sainio
puheenjohtaja, Yliopistojen opetusalan liitto YLL


Painetussa lehdessä sivu 2