Yliopistokirjastojen muutoksen haasteet tutkimukselle
Suomen yliopistokirjastojen neuvoston ja
informaatiotutkimuksen tiedelaitosten
yhteistyönä valmistui viime keväänä yliopistokirjastojen
tutkimustarpeita käsittelevä
selvitys, jossa hahmotellaan yliopistokirjastojen
palvelujen kehittämiseen
liittyvää tutkimusohjelmaa, tutkijaverkoston
kokoamista ja perusrahoituksen
hankkimista verkoston koordinoimiseen.
Edessä on syksyllä tutkimusohjelman
jatkovalmistelu, johon toivotaan
kaikkien yliopistokirjastojen palvelujen
kehittämisen kannalta keskeisten tieteenalojen
näkemyksiä.
Yliopistot ja niiden kirjastot ovat suuren muutoksen
edessä. Uusittavana oleva yliopistolaki,
korkeakoulujen yhdistymiset, informaatiopalveluiden
jatkuva digitalisoituminen sekä laajat globaalit
muutokset vaikuttavat kirjastojen toimintaan.
Kirjastoille asettavat haasteita myös oman
toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointi
sekä tulevaisuuden palvelutarpeiden
ennustaminen.
Muutos edellyttää tutkittua tietoa
Koska yliopistokirjastojen muutokseen liittyy
suuria avoimia kysymyksiä, yliopistokirjastojen
neuvosto ehdotti Tampereen ja Oulun yliopistojen
sekä Åbo Akademin informaatiotutkimusten
tieteenalan edustajille yhteistyön syventämistä
ja laajentamista. Kaikilla osapuolilla oli halukkuutta
kehittää yliopistokirjastoihin kohdistuvaa
tutkimusta. Yhteistyö päätettiin aloittaa laatimalla
alaan liittyvistä tutkimustarpeista selvitys,
jonka pohjalta voitaisiin käynnistää uutta tutkimusta.
Selvitys toteutettiin opetusministeriön rahoituksella
Suomen yliopistokirjastojen neuvoston
ja yliopistojen informaatiotutkimuksen yksikköjen
yhteistyönä. Selvityksen laati tutkija, dosentti
Jarkko Kari, ja hanketta johti professori Eero
Sormunen Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen
laitokselta. Selvityksen loppuraportti
on julkaistu Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen
Selvityksiä-sarjassa verkkoosoitteessa:
http://www.info.uta.fi/julkaisut/selvityksia.php
.
Informaatiotutkimuksen yksiköt olivat yliopistokirjastoille
luonnollinen yhteistyökumppani,
koska niissä on tehty muun muassa kirjastojen
aineistojen käyttöön liittyvää tutkimusta.
Esimerkkinä mainittakoon Tampereen yliopiston
informaatiotutkimuksen laitoksen tutkimusyhteistyö
Kansalliskirjaston kanssa FinELibin
käyttö-, käyttäjä- ja evaluointitutkimuksessa (ks
.
http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/finelib/
vaikuttavuus/tutkimus_ja_selvitystyo.html).
Yhteistyö on poikinut jo kymmenkunta gradua
ja nipun artikkeleita kotimaisille ja kansainvälisille
foorumeille. Yhteistyö jatkuu opetusministeriön
juuri käynnistämässä Kansallinen digitaalinen
kirjasto -hankkeessa (http://
www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2008/06/
digikirjasto.html). Laitokset ovat olleet myös
mukana Helsingin yliopiston koordinoimassa
informaatiolukutaidon monivuotisessa opintosuunnitelmahankkeessa
(http://www.helsinki.fi/
infolukutaito/). Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen
oppiaine tekee parhaillaan hankkeesta
arviointitutkimusta.
Yliopistouudistuksen haasteet
yliopistokirjastoille
Parhaillaan käynnissä olevan yliopistolain ja yliopistojen
uudistamisen tavoitteena on nostaa yliopistojemme kansainvälistä kilpailukykyä ja
lisätä niiden toimintamahdollisuuksia muun
muassa takaamalla niille riittävät resurssit ja tarpeeksi
toiminnallista autonomiaa. Muutos valtion
laitoksista julkisoikeudellisia yhteisöiksi tai
yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi koskettaa myös
kirjastoja. Muutokseen liittyy hallinnon ja juridiikan
kannalta mielenkiintoisia ja selvitettäviä
kysymyksiä, kuten organisatoristen ratkaisujen
mahdollinen vaikutus kirjastojen hankkimien
aineistojen käyttö- ja omistusoikeuksiin sekä
kustannuksiin ja tasa-arvoiseen saatavuuteen.
Tutkimusviestinnän digitalisoitumisen ja tutkimusjulkaisujen
määrän kasvun myötä kirjastojen
rooli on muuttunut. Niiden perinteinen tehtävä
kokoelmien hoitajina on laajentunut. Niistä
on tullut entistä enemmän sähköisten aineistojen
välittäjiä ja verkkopalvelujen sekä tietojärjestelmien
rakentajia. Samalla opettamisesta ja
ohjauksesta on muodostunut yhä merkittävämpi
tehtävä kirjastojen henkilökunnalle.
Kaikkein suurimpana haasteena on tutkimuksen
määrän ja sitä koskevan tiedon nopea kasvu.
Tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa tutkijoille
mahdollisuuden tutkimusdatan tallentamiseen,
verkkojulkaisemiseen sekä reaaliaikaiseen työskentelyyn
ja vertaisarviointiin kansainvälisten tutkijakollegoiden kanssa. Suuresta määrästä tutkimusjulkaisuja
tulisi kunkin tutkijan pystyä
seulomaan nopeasti ja tarkasti juuri itselleen ja
omalle tutkimushankkeelleen tärkeät julkaisut.
Eräänä vaihtoehtona on nähty se, että kirjastojen
informaatikot integroituvat entistä tiiviimmin
tutkimusryhmien toimintaan niiden jäseninä
tehtävänään tiedonhakuun, aineistojen esikarsintaan
sekä tutkimuksen julkaisemiseen ja
tutkimusdatan tiedonhallintaan liittyvät kysymykset.
Kesäkuussa Suomessa pidetyssä kansainvälisessä
lääketieteen ja terveysalan kirjastojen konferenssissa
esiteltiin projekteja, joissa käytettiin
kahta informaatikkoa tutkimusryhmän tukena
aineistojen seulonnassa. Käytännön yleistyminen
Suomessa edellyttäisi, että tutkimusryhmät
jo rahoitusta hakiessaan ottaisivat tutkimusprojektien
informaatikko- ja julkaisuratkaisut huomioon.
Yliopistokirjastot integroituvat
perustehtäviin
Selvityksen perusteella näyttää siltä, että tarvitaan
yhtäältä soveltavaa ja palveluita kehittävää
tutkimusta ja toisaalta kriittistä ja analyyttistä
tutkimusta yliopistokirjastojen toiminnasta ja
toimintaympäristöstä. Uuden kirjastonkäyttäjäsukupolven
edustajat, jotka ovat tottuneet digitaalisiin
palveluihin jo lapsuudestaan alkaen,
ovat nyt siirtymässä yliopistoihin opiskelijoiksi,
tutkijoiksi ja työntekijöiksi. Myös he asettavat
muutoshaasteen koko tieteelliselle kirjastolaitokselle
ja sen tavoille toimia.
Selvityksessä tutkimusohjelman tärkeimmiksi
teemoiksi nousevat yliopistokirjastojen prosessit
ja toimintaympäristön rakenteellisten muutosten
vaikutukset niihin. Muita sen ydinteemoja
ovat rakenteellisten muutosten vaikutukset yliopistokirjastojen
henkilökuntaan, yliopistokirjastojen
henkilökunnan ja prosessien vuorovaikutus
sekä yliopistokirjastojen prosessien kehittämisen
vaikutukset tutkimukseen ja opetukseen.
Selvityksen liitteessä luetellaan esimerkkejä
tutkimusaiheiksi ja ne ovat luettavissa myös
Suomen yliopistokirjastojen neuvoston verkkosivuilta
(http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/
neuvosto/hankkeet/tutkimustarpeet/
tutkimusaiheta.html).
Yliopistokirjastot muodostavat toimintaympäristönä
hedelmällisen kohteen tieteiden väliselle
yhteistyölle. Tutkimusohjelman toivotaan
lisäävän tieteenalojen yhteistyötä kirjastotutkimuksessa.
Eräänä mahdollisuutena kirjastoille
on tutkimusohjelmaan liittyvä tutkijakoulutus.
Tieteelliset kirjastot ovat integroitumassa entistä
kiinteämmin yliopistojen perustehtäviin, tutkimukseen
ja opetukseen. Tämä asettaa haasteen
henkilökunnan osaamiselle ja sen kehittämiselle.
Kenestä tutkimusohjelman koordinaattori?
Syksyllä 2008 on tarkoituksena ottaa ensimmäiset
askeleet esitetyn tutkimusohjelman toteuttamiseksi.
Suomen yliopistokirjastojen neuvoston
kokouksessa Tampereella 30.9. käsitellään
asian jatkovalmistelua. Aiheesta ja kokoukseen
osallistumisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä
Suomen yliopistokirjastojen neuvoston
suunnittelijaan Helena Mattilaan (sähköposti:
helena.mattila@helsinki.fi, gsm: 050 415 0255).
Tutkimusohjelmaan liittyviä kommentteja ottaa
vastaan myös dosentti Ilkka Mäkinen Tampereen
yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselta
(sähköposti: ilkka.makinen@uta.fi, gsm: 040 778
0313).
Toistaiseksi kommentteja on saatu Helsingin
yliopiston kirjasto- ja tietopalvelutoimikunnalta,
joka käsitteli selvitystä toukokuun kokouksessaan.
Toimikunta piti tutkimusohjelman edelleen valmistelua
tärkeänä ja Suomen Akatemian suunnattua
rahoitusta mahdollisena rahoituskanavana.
Sen mielestä vastuutahona voisi toimia Suomen
yliopistokirjastojen neuvosto. Suomen yliopistokirjastojen
neuvosto on kuitenkin vapaaehtoinen
yliopistokirjastojen yhteenliittymä, joten sen toiminta
tutkimusohjelman koordinaattorina voi
käytännössä olla ongelmallista.
Toiminnan järjestämisessä arvioitaneen tutkimusohjelman
kytkemismahdollisuudet Yhteiskunnan
muistifunktioiden tutkijakoulutusverkosto
Memornetiin (http://www.info.uta.fi/tutkimus/
memornet/memornet.php) ja Kansalliskirjaston
tutkimusyhteistyöhön (FinELib-tutkimusyhteistyö).
Muutkin mahdolliset rakenteet otetaan huomioon
keskustelussa.
Teksti:
Jarmo Saarti, Helena Mattila ja Eero Sormunen
|