ACATIIMI 6/08 tulosta | sulje ikkuna

Yliopistokirjastojen muutoksen haasteet tutkimukselle

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston ja informaatiotutkimuksen tiedelaitosten yhteistyönä valmistui viime keväänä yliopistokirjastojen tutkimustarpeita käsittelevä selvitys, jossa hahmotellaan yliopistokirjastojen palvelujen kehittämiseen liittyvää tutkimusohjelmaa, tutkijaverkoston kokoamista ja perusrahoituksen hankkimista verkoston koordinoimiseen. Edessä on syksyllä tutkimusohjelman jatkovalmistelu, johon toivotaan kaikkien yliopistokirjastojen palvelujen kehittämisen kannalta keskeisten tieteenalojen näkemyksiä.

Yliopistot ja niiden kirjastot ovat suuren muutoksen edessä. Uusittavana oleva yliopistolaki, korkeakoulujen yhdistymiset, informaatiopalveluiden jatkuva digitalisoituminen sekä laajat globaalit muutokset vaikuttavat kirjastojen toimintaan. Kirjastoille asettavat haasteita myös oman toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointi sekä tulevaisuuden palvelutarpeiden ennustaminen.

Muutos edellyttää tutkittua tietoa

Koska yliopistokirjastojen muutokseen liittyy suuria avoimia kysymyksiä, yliopistokirjastojen neuvosto ehdotti Tampereen ja Oulun yliopistojen sekä Åbo Akademin informaatiotutkimusten tieteenalan edustajille yhteistyön syventämistä ja laajentamista. Kaikilla osapuolilla oli halukkuutta kehittää yliopistokirjastoihin kohdistuvaa tutkimusta. Yhteistyö päätettiin aloittaa laatimalla alaan liittyvistä tutkimustarpeista selvitys, jonka pohjalta voitaisiin käynnistää uutta tutkimusta.

Selvitys toteutettiin opetusministeriön rahoituksella Suomen yliopistokirjastojen neuvoston ja yliopistojen informaatiotutkimuksen yksikköjen yhteistyönä. Selvityksen laati tutkija, dosentti Jarkko Kari, ja hanketta johti professori Eero Sormunen Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselta. Selvityksen loppuraportti on julkaistu Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen Selvityksiä-sarjassa verkkoosoitteessa: http://www.info.uta.fi/julkaisut/selvityksia.php .

Informaatiotutkimuksen yksiköt olivat yliopistokirjastoille luonnollinen yhteistyökumppani, koska niissä on tehty muun muassa kirjastojen aineistojen käyttöön liittyvää tutkimusta. Esimerkkinä mainittakoon Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksen tutkimusyhteistyö Kansalliskirjaston kanssa FinELibin käyttö-, käyttäjä- ja evaluointitutkimuksessa (ks . http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/finelib/ vaikuttavuus/tutkimus_ja_selvitystyo.html). Yhteistyö on poikinut jo kymmenkunta gradua ja nipun artikkeleita kotimaisille ja kansainvälisille foorumeille. Yhteistyö jatkuu opetusministeriön juuri käynnistämässä Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa (http:// www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2008/06/ digikirjasto.html). Laitokset ovat olleet myös mukana Helsingin yliopiston koordinoimassa informaatiolukutaidon monivuotisessa opintosuunnitelmahankkeessa (http://www.helsinki.fi/ infolukutaito/). Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen oppiaine tekee parhaillaan hankkeesta arviointitutkimusta.

Yliopistouudistuksen haasteet yliopistokirjastoille

Parhaillaan käynnissä olevan yliopistolain ja yliopistojen uudistamisen tavoitteena on nostaa yliopistojemme kansainvälistä kilpailukykyä ja lisätä niiden toimintamahdollisuuksia muun muassa takaamalla niille riittävät resurssit ja tarpeeksi toiminnallista autonomiaa. Muutos valtion laitoksista julkisoikeudellisia yhteisöiksi tai yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi koskettaa myös kirjastoja. Muutokseen liittyy hallinnon ja juridiikan kannalta mielenkiintoisia ja selvitettäviä kysymyksiä, kuten organisatoristen ratkaisujen mahdollinen vaikutus kirjastojen hankkimien aineistojen käyttö- ja omistusoikeuksiin sekä kustannuksiin ja tasa-arvoiseen saatavuuteen. Tutkimusviestinnän digitalisoitumisen ja tutkimusjulkaisujen määrän kasvun myötä kirjastojen rooli on muuttunut. Niiden perinteinen tehtävä kokoelmien hoitajina on laajentunut. Niistä on tullut entistä enemmän sähköisten aineistojen välittäjiä ja verkkopalvelujen sekä tietojärjestelmien rakentajia. Samalla opettamisesta ja ohjauksesta on muodostunut yhä merkittävämpi tehtävä kirjastojen henkilökunnalle.

Kaikkein suurimpana haasteena on tutkimuksen määrän ja sitä koskevan tiedon nopea kasvu. Tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa tutkijoille mahdollisuuden tutkimusdatan tallentamiseen, verkkojulkaisemiseen sekä reaaliaikaiseen työskentelyyn ja vertaisarviointiin kansainvälisten tutkijakollegoiden kanssa. Suuresta määrästä tutkimusjulkaisuja tulisi kunkin tutkijan pystyä seulomaan nopeasti ja tarkasti juuri itselleen ja omalle tutkimushankkeelleen tärkeät julkaisut. Eräänä vaihtoehtona on nähty se, että kirjastojen informaatikot integroituvat entistä tiiviimmin tutkimusryhmien toimintaan niiden jäseninä tehtävänään tiedonhakuun, aineistojen esikarsintaan sekä tutkimuksen julkaisemiseen ja tutkimusdatan tiedonhallintaan liittyvät kysymykset.

Kesäkuussa Suomessa pidetyssä kansainvälisessä lääketieteen ja terveysalan kirjastojen konferenssissa esiteltiin projekteja, joissa käytettiin kahta informaatikkoa tutkimusryhmän tukena aineistojen seulonnassa. Käytännön yleistyminen Suomessa edellyttäisi, että tutkimusryhmät jo rahoitusta hakiessaan ottaisivat tutkimusprojektien informaatikko- ja julkaisuratkaisut huomioon.

Yliopistokirjastot integroituvat perustehtäviin

Selvityksen perusteella näyttää siltä, että tarvitaan yhtäältä soveltavaa ja palveluita kehittävää tutkimusta ja toisaalta kriittistä ja analyyttistä tutkimusta yliopistokirjastojen toiminnasta ja toimintaympäristöstä. Uuden kirjastonkäyttäjäsukupolven edustajat, jotka ovat tottuneet digitaalisiin palveluihin jo lapsuudestaan alkaen, ovat nyt siirtymässä yliopistoihin opiskelijoiksi, tutkijoiksi ja työntekijöiksi. Myös he asettavat muutoshaasteen koko tieteelliselle kirjastolaitokselle ja sen tavoille toimia.

Selvityksessä tutkimusohjelman tärkeimmiksi teemoiksi nousevat yliopistokirjastojen prosessit ja toimintaympäristön rakenteellisten muutosten vaikutukset niihin. Muita sen ydinteemoja ovat rakenteellisten muutosten vaikutukset yliopistokirjastojen henkilökuntaan, yliopistokirjastojen henkilökunnan ja prosessien vuorovaikutus sekä yliopistokirjastojen prosessien kehittämisen vaikutukset tutkimukseen ja opetukseen. Selvityksen liitteessä luetellaan esimerkkejä tutkimusaiheiksi ja ne ovat luettavissa myös Suomen yliopistokirjastojen neuvoston verkkosivuilta (http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/ neuvosto/hankkeet/tutkimustarpeet/ tutkimusaiheta.html).

Yliopistokirjastot muodostavat toimintaympäristönä hedelmällisen kohteen tieteiden väliselle yhteistyölle. Tutkimusohjelman toivotaan lisäävän tieteenalojen yhteistyötä kirjastotutkimuksessa. Eräänä mahdollisuutena kirjastoille on tutkimusohjelmaan liittyvä tutkijakoulutus. Tieteelliset kirjastot ovat integroitumassa entistä kiinteämmin yliopistojen perustehtäviin, tutkimukseen ja opetukseen. Tämä asettaa haasteen henkilökunnan osaamiselle ja sen kehittämiselle.

Kenestä tutkimusohjelman koordinaattori?

Syksyllä 2008 on tarkoituksena ottaa ensimmäiset askeleet esitetyn tutkimusohjelman toteuttamiseksi. Suomen yliopistokirjastojen neuvoston kokouksessa Tampereella 30.9. käsitellään asian jatkovalmistelua. Aiheesta ja kokoukseen osallistumisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Suomen yliopistokirjastojen neuvoston suunnittelijaan Helena Mattilaan (sähköposti: helena.mattila@helsinki.fi, gsm: 050 415 0255). Tutkimusohjelmaan liittyviä kommentteja ottaa vastaan myös dosentti Ilkka Mäkinen Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselta (sähköposti: ilkka.makinen@uta.fi, gsm: 040 778 0313).

Toistaiseksi kommentteja on saatu Helsingin yliopiston kirjasto- ja tietopalvelutoimikunnalta, joka käsitteli selvitystä toukokuun kokouksessaan. Toimikunta piti tutkimusohjelman edelleen valmistelua tärkeänä ja Suomen Akatemian suunnattua rahoitusta mahdollisena rahoituskanavana. Sen mielestä vastuutahona voisi toimia Suomen yliopistokirjastojen neuvosto. Suomen yliopistokirjastojen neuvosto on kuitenkin vapaaehtoinen yliopistokirjastojen yhteenliittymä, joten sen toiminta tutkimusohjelman koordinaattorina voi käytännössä olla ongelmallista.

Toiminnan järjestämisessä arvioitaneen tutkimusohjelman kytkemismahdollisuudet Yhteiskunnan muistifunktioiden tutkijakoulutusverkosto Memornetiin (http://www.info.uta.fi/tutkimus/ memornet/memornet.php) ja Kansalliskirjaston tutkimusyhteistyöhön (FinELib-tutkimusyhteistyö). Muutkin mahdolliset rakenteet otetaan huomioon keskustelussa.


Teksti:
Jarmo Saarti, Helena Mattila ja Eero Sormunen


ACATIIMI 6/08 tulosta | sulje ikkuna