Maksulliset tutkinnot tulivat Suomeen
Koulutusmarkkinoiden tulokkaat lupaavat maksullisia koulutusohjelmia ja
jopa tutkintoja. Mukana on sekä kansainvälisiä että suomalaisia yrittäjiä.
Viime syksynä Helsingin koulutustarjonta sai uuden
tulokkaan: Helsinki School of Business on oman ilmoituksensa
mukaan yksityinen suomalainen kauppakorkeakoulu,
jossa opiskelijat maksavat opinnoistaan.
Opetus- ja kulttuuriministeriön valvoman yliopistojärjestelmän
ulkopuolella toimivassa yliopistossa
opiskeli ensimmäisenä vuonna 16 henkeä ja toisena
vuonna 50. Tavoitteena on kandidaatin tutkinto
kolmessa vuodessa. Lukuvuosi Helbusissa maksaa
3 226 euroa.
Helbus käyttää opettajina ulkomaisia luennoitsijoita,
muun muassa Yhdysvalloista, Puolasta ja Malesiasta.
Helbusin toimitusjohtaja Kari Jääskeläisen
mukaan kaikki luennoitsijat ovat professoreita tai vähintään
lehtoreita omissa yliopistoissaan. Helsingissä
he käyvät opettamassa aina kurssin kerrallaan. Suomalaista
opettajakuntaa Helbusilla ei ole.
Helbus ei ole Suomen ainoa virallisen järjestelmän
ulkopuolinen toimija. Sen lisäksi Helsingissä toimii
kaksi virolaista maksullisen yliopisto-opetuksen tarjoajaa:
Talinnan yliopiston oikeustieteellinen Tallinn Law
School ja yksityisen virolaisyliopiston pyörittämä Estonian
Business School. Tallinn Law Schoolissa on noin
170 ja Estonian Business Schoolissa 130 opiskelijaa.
Lisäksi Kajaaniin ollaan puuhaamassa opettajankoulutukseen
keskittyvää Lönnrot-yliopistoa paikkaamaan
kaupungista lakkautetun Oulun yliopiston
kasvatustieteiden yksikön jättämää aukkoa.
Verkkosivujen perusteella Ylivieskassa toimii myös
yhdysvaltalaisen Preston Universityn filiaalina 1998
aloittanut Firelake University. Firelaken numeroon
vastannut henkilö ei halunnut kertoa Acatiimille nimeään,
opiskelijoiden lukumäärää tai mitään opettajakunnasta.
Hän vakuutti toiminnan kuitenkin jatkuvan.
Paikallisen sivistystoimen johtaja ei kuitenkaan
ollut kuullutkaan koko yliopistosta eikä uskonut sen
olevan toiminnassa.
Yrityksiä vai yliopistoja?
Yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaan
korkeinta opetusta Suomessa antavat ainoastaan yliopistolaissa luetellut yliopistot sekä luvanvaraiset
ammattikorkeakoulut. Uusilla yliopistoilla ei olekaan
oikeutta antaa Suomen korkeakoulujärjestelmän mukaisia
tutkintoja. Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja
Hannu Sirén kutsuukin kotimaisia tulokkaita
yrityksiksi. Loput ovat jonkin muun maan lainsäädännön
mukaan toimivia korkeakouluja.
— Meidän näkökulmastamme kyse on liikeyrityksistä.
Meidän yliopistojärjestelmämme kanssa niillä ei
ole tekemistä.
Pitäisikö uudet tulokkaat erottaa selvemmin yliopistojärjestelmästä,
esimerkiksi rajoittamalla termit
yliopisto ja korkeakoulu vain OKM:n tunnustamien
koulujen käyttöön? Sirén ei innostu asiasta.
— Käytännössä se olisi aika vaikeaa. Ja jos yliopisto
on jossain muualla tunnustettu, niin emme me voi sitä
tunnustusta ottaa pois.
Helbusin Jääskeläisen mukaan oleellista varmistaa,
että opiskelijat ymmärtävät mihin ovat hakemassa.
— Ei meidän tarkoituksena ole johtaa ketään harhaan.
Emme missään tapauksessa halua, että joku
luulee meidän olevan jotain muuta kuin olemme.
Toisaalta hän kuitenkin muistuttaa, ettei nykyinen
tilanne ehkä ole ikuinen.
— Helsingin kauppakorkeakoulullakin meni aikansa, ennen kuin opetusministeriö tunnusti heidän
asemansa. Meillä on menossa toinen toimintavuosi.
Monet tiet tutkintoon
Kenties keskeisin tulokkaita ja vanhoja yliopistoja
erottava asia on oikeus myöntää suomalaisia korkeakoulututkintoja.
Opetushallituksen mukaan suomalaisia
korkeakoulututkintoja voivat myöntää vain yliopistolaissa
ja ammattikorkeakoululaissa tunnustetut
yliopistot ja ammattikorkeakoulut.
Virolaisten yliopistojen kohdalla tämä ei ole ongelma.
Niiden antamat tutkinnot perustuvat Viron viranomaisten
yliopistolle antamiin lupiin. Kotimaisten
yrittäjien kohdalla tilanne on kuitenkin mutkikkaampi.
Helbusissa tilanne on ratkottu siten, että kolmanneksi
opiskeluvuodeksi opiskelijat
hakevat koulun kumppaneina toimiviin
englantilaisiin yliopistoihin,
joissa heidän Helbusissa suorittamansa
opinnot luetaan osaksi tutkintoa.
Kandidaatin paperit myöntää
kuitenkin brittiyliopisto.
Rehtori Jääskeläinen valittaa tilannetta.
— Käytännössä joudumme siis
antamaan kolmanneksen rahasta
Britanniaan. On älytön tilanne, että
ulkomaiset yliopistot voivat kyllä tarjota Helsingissä tutkintoja, mutta suomalaiset eivät.
Lönnrot-yliopiston puuhamies, Oulun yliopiston
emeritusprofessori Pertti Yli-Luoma puolestaan syyttää
tulkintaa virheelliseksi.
— Yliopistoilla on autonomia määrätä tutkinnoistaan.
Ei sitä voi kiertää asetuksella, jossa määritellään
kuka voi myöntää tutkintoja ja kuka ei.
Yli-Luoma viittaa myös 1999 allekirjoitettuun
Bolognan sopimukseen ja kertoo OKM:n tulkinnasta
kyselyn oikeuskanslerille. Uudet yliopistot eivät
myöskään ole yliopistojen työehtosopimuksen piirissä.
Helbusin Jääskeläinen vakuuttaa palkkojen olevan
kuitenkin hyvin kilpailukykyisiä.
Yli-Luoma puolestaan vakuuttaa, että toiminnan
päästyä käyntiin Lönnrot –yliopisto maksaa opettajakunnalle
palkkaa siinä missä muutkin yliopistot.
Tähtäin maailmalla
Molempia suomalaisia tulokkaita yhdistää myös vahva
pyrky kansainvälisille koulutusmarkkinoille. Lönnrotyliopiston
Yli-Luoma kertoo suunnittelevansa erityisesti
turkkilaisille opiskelijoille suunniteltua matematiikan
opettajien koulutusta, jossa osa opinnoista oli
verkossa ja osa Kajaanissa. Kiinnostus on Yli-Luoman
mukaan kovaa.
Helbusin Jääskeläinen taas kertoo tähtäimen olevan
Kiinan kasvavilla koulutusmarkkinoilla.
— Helsingin koulu on tukikohta, josta meidän on
tarkoitus laajentua Aasian markkinoille, hän selittää.
Tahti on kunnianhimoinen: viidessä vuodessa olisi
tarkoitus aloittaa kymmenen uutta yksikköä.
Koulutustarjontaa on tarkoitus lisätä maisteriohjelmiin
ja tohtorikoulutukseen. Hänen mukaansa
Suomen yksikkö on lähinnä referenssi kansainvälisille
markkinoille.
— Suomalaisella koulutuksella on hyvä maine.
Haluamme viedä sitä eteenpäin. Ollaksemme uskottavia
meillä täytyy kuitenkin olla toimintaa myös
Suomessa.
Ja vaikka Helbus käyttää Suomessa vain ulkomaisia
opettajia, ulkomailla tilanne olisi toinen.
— Aasiaan tarvitsisimme nimenomaan suomalaisia
opettajia, Jääskeläinen lupaa.
— En halua, että meidät nähtäisiin kotimaista
markkinaa sotkevana kilpailijana vaan uutena mahdollisuutena,
hän tiivistää.
Juha Merimaa
- Painetussa lehdessä sivu 6
|