ACATIIMI 7/08 tulosta | sulje ikkuna

Valuviat kuntoon

lakiehdotuksesta uudeksi yliopistolaiksi

Tekeekö uusi yliopistolaki yliopistoista todella autonomisia suhteessa valtioon ja muihin opetuksen ja tutkimuksen rahoittajiin? Kysymys nousi pääaiheeksi Tampereen yliopiston tieteentekijöiden järjestämässä keskustelutilaisuudessa yliopistolain uudistuksesta 12. syyskuuta.

Tilaisuuteen osallistui yli sata ihmistä, joista osa joutui istumaan lattialla. Keskustelulle oli selvästi tarvetta, kun yliopistot ja järjestöt laativat lausuntoja yliopistolakiesityksestä. Osa kritiikistä oli ennestään tuttua: lain uudistamisen aikataulu on liian tiukka ja henkilöstöä ei ole kuultu riittävästi lain valmisteluvaiheessa. Monella näyttää olevan sellainen käsitys, että laki ajetaan läpi eduskunnan kiireellisellä aikataululla, tapahtui mitä hyvänsä.

Keskustelutilaisuuden puhujina olivat rehtori Krista Varantola (TaY), vararehtori Paul Andersson (TTY), Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Anna-Mari Huhtinen, lehtori Petri Koikkalainen (LaY) ja yliassistentti Jussi Kivistö (TaY).

Autonomian suhde perustuslakiin

Krista Varantola pohti esityksessään sitä, mitä lakiehdotuksen autonomia oikeastaan tarkoittaa. Käsite tuntuu poikkeavan siitä, mitä akateemisella autonomialla on aiemmin tarkoitettu. Paul Andersson halusi myös avata termin autonomia merkityksiä, joita yliopisto-organisaatiossa on useita, kuten taloudellinen autonomia, henkilöstöpolitiikka ja henkilöstön osallistuminen päätöksentekoon. Lakiehdotuksen katsottiin olevan jopa perustuslain vastainen. Tulkinta johtuu siitä, että lakiesityksen mukaan julkisoikeudellisten yliopistojen hallituksessa on yliopiston ulkopuolisten jäsenten enemmistö, ja hallituksella on akateemista päätösvaltaa, kuten johtosäännöstä ja henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista päättäminen. Tilaisuudessa järjestetyssä koeäänestyksessä ylivoimainen enemmistö osallistujista kannatti yliopistoyhteisön jäsenten enemmistöä hallituksen kokoonpanon periaatteena.

Erityisesti hallituksen, rehtorin ja yliopistokollegion välisiä valta- ja vastuusuhteita pidettiin epämääräisinä, ja niiden määrittelemättä jättäminen mahdollistaa pahimmillaan vaikeiden ristiriitatilanteiden syntymisen ja luottamuspulan ilmaantumisen johtajien ja johdettavien välille. Kollegiosta näyttää tulevan lähinnä vaalikollegio. Hallituksen tai rehtorin asema ei perustu juurikaan siihen, että näiden elinten tulisi nauttia kollegion luottamusta, kuten esimerkiksi valtioneuvoston edellytetään nauttivan eduskunnan luottamusta. Koikkalainen tuumasi, että osakeyhtiölaissakin 10 prosenttia osakkeenomistajista voi tilanteen niin vaatiessa kutsua yhtiökokouksen koolle. Hän totesikin hieman ironisesti, että lakiehdotuksen mukaan henkilöstö on resurssi, joka annetaan OPM:n ja rehtorin käyttöön.

Yhteisöllisyys vaarassa rapautua

Virkasuhteista luopumisen suhteen lakiesitykseltä olisi toivottu perusteluja sille, miksi niistä on pakko luopua. Toiseksi haluttiin säilyttää sellainen vahva akateeminen esittelyyn perustuva päätöksenteko, jossa esittelijä tekisi esittelynsä virkavastuulla eikä työsuhteessa, jossa tekemisen vastuun ja riippumattomuuden arveltiin olevan erilainen ja akateemisten sisältöjen kannalta potentiaalisesti heikompi.

Anne-Mari Huhtinen totesi, että tehokkuuden vaatimus saattaa olla useinkin ristiriidassa tieteen vapauden kanssa. Lukukausimaksuja hän ei kannattanut kenellekään ja totesi, että esimerkiksi Tanskassa ollaan luopumassa EU:n ulkopuolisilta opiskelijoilta perityistä maksuista, koska ulkomaalaisten opiskelijoiden määrät ovat romahtaneet. Huhtinen vaati myös, että kandidaatin tutkintojen määrät pitää ottaa huomioon tuloksia laskettaessa. Muuten sellainen työ, joka yhdessä yliopistossa opiskelijan eteen tehdään, ei tule kyseisen yliopiston ansioksi, jos opiskelija tekeekin maisteritutkinnon toiseen yliopistoon. Huhtinen arveli opiskelijoiden liiallisen kilpailun voivan johtaa siihen, että opiskelijat eivät enää jaa tietoa keskenään. Hän epäili myös vilpin kasvavan kovenevassa kilpailussa. Yliopisto-opiskelun yhteisöllinen luonne olisi näin vaarassa rapautua. Myös Koikkalainen uumoili, että lakiesitys näyttää palkitsevan opportunistista asennetta suhtautumisessa tieteen tekemiseen.

Muutos sai varovaisen kannatuksen

Kaikki puhujat olivat sitä mieltä, että yliopistojen autonomian lisääminen on myönteinen asia. Toisaalta kukaan ei oikeastaan uskonut siihen, että yliopistolain muutos vähentäisi valtion kontrollia, pikemminkin pelättiin päinvastaista. Yliopistolain muuttaminen sai varovaista kannatusta, jos ehdotuksen valuvikoja vain korjataan. Petri Koikkalainen toivoi, että tiedeyhteisön vaikutusmahdollisuuksia lisättäisiin esimerkiksi vahvistamalla kollegion asemaa.

Myönteisimmin lakiehdotukseen suhtautui Jussi Kivistö, joka muistutti samalla, että jos tosiasiallinen valtion ohjausvalta ei vähene, niin uusi laki ei toteuta sille asetettua tavoitetta. Lakiehdotuksen monista yksityiskohdistakin käytiin keskustelua, jota tässä on mahdotonta kuvata tarkemmin. Yliopistolaista lähtevät lausunnot tulevat varmasti sisältämään pääosan korjaus- ja tarkennusehdotuksista ja sisältävän paljon sellaista, mikä voi tehdä uudesta yliopistolaista parhaan mahdollisen.

Pekka Rantanen


ACATIIMI 7/08 tulosta | sulje ikkuna