Tilastotiedot paljastavat ongelmia
palkkausjärjestelmän toimivuudessa
Yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä on
nyt ollut voimassa reilut kaksi vuotta. Keskustelu
palkkausjärjestelmästä on laantunut,
kun huomio on kiinnittynyt yliopistouudistukseen.
Tilastotietojen analyysi
osoittaa ongelmia palkkausjärjestelmän
toimivuudessa.
Jotkut ovat jopa iloinneet siitä, että palkkausjärjestelmästä
päästään eroon, kun yliopistouudistus
tulee. Muuntyyppisestä järjestelmästä ei kuitenkaan
ole aloitettu neuvotteluja.
Järjestöt ovat saaneet tilastoja palkkauksesta
yliopistoittain siten, että viimeisimmät tiedot
ovat maaliskuulta 2008. Vastaavia tietoja on myös
aiemmilta vuosilta. Tietoja on saatu myös vaativuustasoittain,
nimikkeittäin, sukupuolen mukaan
ja koulutustasoittain.
Toimiiko järjestelmä?
Onko palkkausjärjestelmä ollut oikeudenmukainen
ja kannustava, kuten on luvattu? Raha ja entiset
palkat ohjasivat pitkälti vaativuustasosijoittelua,
kun vaativuustasot oli hinnoiteltu. Jos tehtävä
tuli sijoitettua rahan puutteen takia liian alhaiselle
vaativuustasolle, on korjausta vaikea saada.
Vaativuustason muutoksen edellytyksenä on,
että tehtävän on täytynyt vaativoitua. Muutosta
alun perin väärin sijoitellulle tehtävälle on vaikea
saada.
Arviointiryhmien työ
Palkkausjärjestelmää on väitetty byrokraattiseksi.
Tämä pitääkin osittain paikkansa. Jos työntekijä
haluaa vaativuustasoonsa korjauksen, on se monen
portaan takana. Arviointiryhmät tekevät
suuren työn käydessään läpi uusien ja muuttuneiden
tehtävien vaativuudet. Arvioitavien tehtävien määrä on niin suuri, että arviointiryhmät
ovat joutuneet tekemään linjauksia, jotka ovat
pitkälti nimikepohjaisia. Arvioinnin pohjana pitäisi
kuitenkin aina olla tehtävän vaativuus eikä
nimike.
Takuupalkkaiset
Kun järjestelmä otettiin käyttöön, jäi muutamissa
ryhmissä suuria määriä henkilöitä takuupalkalle.
Tällaisia ryhmiä olivat opetus- ja tutkimushenkilöstön
järjestelmässä muun muassa lehtorit ja
tutkijat. Takuupalkkaisten määrät ovat vähentyneet
sitten vuoden 2006. Yleiskorotukset ovat
korjanneet jonkin verran tilannetta. Tutkijoiden
kohdalla henkilöstön vaihtuvuus on niin suurta,
että takuupalkkaisten määrä on myös sen takia
pienentynyt.
Varsinaista palkkojen liukumaa ylöspäin ei ole
juurikaan tapahtunut, jos tarkastellaan vaativuustasojen
ja henkilökohtaisen suoriutumistason
keskiarvoja. Esimerkiksi tutkijoiden vaativuustason
keskiarvo on ollut 3,4 vuodesta 2006
lähtien ja henkiprosentin keskiarvo on vuonna
2008 alempi kuin se oli vuonna 2006. Lehtoreiden
vaativuustason keskiarvo on ollut 5,7 vuodesta
2006 lähtien ja henkiprosentin keskiarvo on
nyt vähän alempi kuin vuonna 2006. Vastaava tilanne
on useiden nimikkeiden kohdalla.
Yliopistokohtaiset erot
Suurimpien ryhmien kohdalla voidaan tarkastella
myös yliopistokohtaisia eroja. Useimmat erot
noudattavat aikaisempaa palkkojen erilaisuutta.
Esimerkiksi lehtoreiden kohdalla maaliskuun
2008 tietojen mukaan vaatitason keskiarvo Jyväskylän
yliopistossa on 5,6 ja Turun yliopistossa
6,1. Assistenttien kohdalla vaatitason keskiarvo
Oulun yliopistossa on 2,8 ja Turun yliopistossa
4,2. Yliassistenttien kohdalla vaatitason keskiarvo Oulun yliopistossa on 5,6 ja Kuopion yliopistossa
6,2. Professoreiden kohdalla vaatitason keskiarvo
Lapin yliopistossa on 8,2 ja Helsingin yliopistossa
8,7.
Erot sukupuolten välillä
Yliopistojen palkkausjärjestelmä on tasoittanut
jonkun verran sukupuolten välisiä palkkaeroja,
mutta edelleenkin palkat ovat pääsääntöisesti parempia
miehillä kuin naisilla samoissa tehtävissä.
Opetus- ja tutkimustehtävissä miesten vaatitason
keskiarvo on useissa nimikkeissä 0,1-0,2 korkeampi
kuin naisten vaatitason keskiarvo. Myös
henkilökohtainen suoriutuminen on arvioitu
pääsääntöisesti korkeammaksi miehillä kuin naisilla.
Tutkijanaisten henkilökohtainen suoriutuminen
on arvioitu jopa 3 % huonommaksi kuin
miesten suoriutuminen.
Miten tästä eteenpäin?
Yliopistouudistuksen myötä yliopistot saavat
työnantajaoikeudet. Nykyistä palkkausjärjestelmää
noudatettaneen yliopistoissa uudistuksen
jälkeenkin. Jos yliopistot haluavat kilpailla parhaista
työntekijöistä, on todennäköistä, että palkkaus
yliopistojen välillä eriytyy jonkin verran.
Palkan pitäisi olla henkilön tiedossa jo rekrytointitilanteessa.
Eeva Rantala
toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto
|