Saalistajajulkaisut houkuttelevat tutkijoita

Tieteellinen julkaiseminen on maailmanlaajuisesti miljardibisnes, jossa liikkuu myös huijareita. Liian hyvältä kuulostavan artikkelipyynnön pitäisi saada hälytyskellot soimaan.

Avoimesti ja maksutta saatavilla olevat Open access -tiedejulkaisut rahoittavat toimintaansa lukijoiden ja tiedekirjastojen sijaan usein kirjoittajilta perittävillä maksuilla. Tämä on saanut liikkeelle myös epärehelliset toimijat, jotka ovat vainunneet hyvän tilaisuuden: melkein olemattomilla kustannuksilla voi perustaa tieteellistä julkaisua muistuttavan sivuston ja pyrkiä rahastamaan tutkijoita.

—Uusia kustannusmalleja väärinkäyttävistä kustantajista ja lehdistä tulee toistuvasti kyselyjä ja niiden selvittäminen on meidän vakiintunutta asiakaspalvelua. Ikävintä on, jos vahinko on jo tapahtunut. Voi olla, että tutkija on ajatellut käyttää julkaisemaansa artikkelia väitöskirjansa osana, mutta jo julkaistun artikkelin vertaisarviointi ei täytäkään vaadittuja kriteerejä, johtava tietoasiantuntija Susanna Nykyri Tampereen teknillisestä yliopistosta kertoo.

Niin sanottujen saalistajajulkaisujen sivustot saattavat olla todella hyvin laadittuja, mikä edesauttaa huijauksessa. Kaikki käy -tyyppiset artikkelipyynnöt sekä vakiintuneita kustantajia merkittävästi halvemmat julkaisuhinnat toimivat houkuttimina.

—Arvostetussa julkaisussa julkaisumaksu on yleensä pitkälti yli tonnin, saalistajajulkaisuissa muutama sata euroa. Koska toiminta on epärehellistä, saattaa hinta vielä kasvaa prosessin aikana. Lisäksi julkaisemisen nopeus on heidän valttinsa, tosiasiassa aito vertaisarviointi vie yleensä vähintään neljä viikkoa.

Identiteettivarkaudet hämmentävät

Valtaosa saalistajajulkaisujen kustantajista ja julkaisijoista paikallistuvat Afrikkaan tai Intiaan. Saksalaisen toimittaja Svea Eckertin selvityksen mukaan esimerkiksi eräs turkkilainen perhe tienasi vuoden 2017 aikana yli neljä miljoonaa dollaria julkaisumaksuilla ja tekaistuilla kongressikutsuilla. Yksi Eckertin tutkinnan kohteista oli World Academy of Science, Engineering and Technology (WASET), joka julkaisee artikkeleja lähes joka tieteenalalta ja järjestää kansainvälisiä huijauskonferensseja osallistujamaksujen haalimiseksi.

—Joskus saalistajajulkaisua voi olla vaikea tunnistaa, koska härskeimmät tekevät arvostettujen tutkijoiden ja lehtien identiteettivarkauksia. Sama koskee väärennettyjä kongressikutsuja. Mikäli mielessä syntyy pienikin epäilys, kannattaa ottaa yhteyttä yliopistokirjastoon, josta vastauksen saa parissa työpäivässä. Meillä TTY:ssä on ilmennyt vuosittain muutama tapaus, jossa tutkija on jo julkaissut saalistajajulkaisussa, Nykyri kertoo.

Kaikki tapaukset eivät tule julki, sillä kyseenalaista julkaisua ei yleensä liitetä julkaisuluetteloon. Uskottavuus kärsii erityisesti, mikäli julkaisemista voidaan pitää tutkijan tietoisena valintana vertaisarvioinnin kiertämiseksi.

Yliopistonlehtori Mikael Laakso Hankenilta uskoo, että tutkijapiireissä ollaan tietoisia ilmiöstä ja sekä kirjoittajan että lukijan rooleissa osataan olla skeptisiä.

—Julkaisufoorumin ylläpitämä laatuluokitus lehdistä on varmasti tutkijoille tuttu väitöskirjan teosta lähtien. Jos tieteenalakohtainen paneeli on luokitellut jonkin lehden nollatasolle, myös tutkijat tietävät, että se ei täytä Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) tiedelehdelle asettamia kriteerejä.

—Enemmän olen huolissani siitä, onko asia yhteiskunnassa laajemmin tiedossa. Sisältö voi näyttää vakuuttavalta, mutta ei välttämättä ole käynyt läpi arviointiprosessia. Esimerkiksi Googlen hakutuloksissa on osumia tällaisiin artikkeleihin, Laakso huomauttaa.

Tietoista vertaisarvioinnin välttelyä

Muun muassa tupakkateollisuutta on epäilty harhaanjohtavien tutkimustulosten saattamisesta julkaisuihin oman agendan ajamiseksi. Lisäksi syövän parantamiseen markkinoitavista hoidoista on julkaistu väärennettyjä tutkimustuloksia.

—Kirjoittaja ei välttämättä ole aina täysin viaton uhri. Voi myös olla, että tutkija tietoisesti lähettää muualle kelpaamattoman kirjoituksen lehteen, jossa se kuitenkin todennäköisesti julkaistaan. Lisää hämmennystä herättää se, että joissakin julkaisuissa voi olla myös paljon hyviä yksittäisiä artikkeleita, mutta asiasta on suurempi epävarmuus, mikäli lehti on ennestään tuntematon lukijalle, Laakso sanoo.

Kotimaisissa julkaisuissa kirjoittajamaksut koetaan ongelmallisiksi. Artikkelien julkaisemisen tulisi perustua niiden tieteelliseen tasoon, eikä kirjoittajan maksukykyyn. Lehtiä julkaisevien tiedeseurojen rahoituspohja on muutoksessa, koska tieteellisten seurojen jäsentulot ovat monilla laskussa. Susanna Nykyri muistuttaa, että suhteellisen pienellä investoinnilla voitaisiin turvata kotimaisten tiedeseurojen julkaisujen avoimuus.

—Nykyinen rahoitusmalli ei vastaa avoimen julkaisemisen tarpeita, koska rahoitusmallissa edellytetään omia tuloja. Toivoisin, että kotimainen tiedejulkaisu saisi TSV:n koordinoimana ja tiettyjä laatukriteereitä vastaan riittävää tukea suoraan opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Siten taattaisiin, että Suomessa tiede olisi todella avointa ja maksutonta.



teksti Arja-Leena Paavola

Painetussa lehdessä sivu 14