Henkilöstö ei saa
jäädä talouden
jalkoihin
Yliopistolakipaketista on annettu lausunnot ja
henkilöstöjärjestöjen lausunnoissa ovat yhteisinä
huolen aiheina olleet henkilöstön asema, yliopistojen
autonomia ja neuvottelujärjestelmän muutokset.
Näiden huolien takana ovat ne ideologiset
päätökset, joiden perusteella yliopistojen oma
päätöksenteko kaventuu talouden ehdoilla ja erityisesti
henkilöstön mahdollisuudet vaikuttaa
omaan työhönsä vähenevät, kun työn tekemisen
ehdot sanelee talous, kaikkinainen työntekijöiden
kontrolli lisääntyy ja henkilöstön mahdollisuus
osallistua päätöksentekoon kapenee.
Yleiseksi yliopistojenkin kehitystä sääteleväksi
mantraksi on päätöksentekoon tullut kilpailu ja
kustannustehokkuus. Talouden reunaehdot on jokaisen
hyväksyttävä tiettyyn rajaan saakka, mutta
esimerkiksi silloin kun joudumme tekemään opetuksen
suunnittelun ja järjestelyt vain ja ainoastaan
talouden ehdoilla riippumatta siitä, mikä on
pedagogisesti perusteltua, päätöksenteko on jo
luisunut pois meidän käsistämme. Onko tulevaisuuden
näkymä se, että itse keräämme varoja sellaiseen
opetukseen, joka on tavoitteiden kannalta
tärkeää, niin kuin Sibelius-Akatemian laulunopiskelijat
tekivät tänä syksynä? Yliopistojen odotetaan
toimivan yhteiskunnan parhaaksi ja tuottavan
ratkaisuja pahoinvoinnin ja eriarvoistumisen
estämiseksi. Tähän odotukseen emme voi vastata,
jos ainoa toimintaehto on talous ja elinkeinoelämän
vaatimukset, jotka ovat poliittisen kontrollin
ulkopuolella.
Vaikka esitetty yliopistolaki on puitelaki ja jättää
paljon yliopistojen omaan päätäntävaltaan
johtosäännöissä päätettäväksi, on asioita, joista
tulee säätää yhteisesti. Opetushenkilöstön kelpoisuuksista
ja asemasta on säädettävä asetuksessa
mahdollisimman kattavasti. Eriytyneet kelpoisuusvaatimukset
estäisivät tehokkaasti liikkumisen
yliopistosta toiseen. Nyt on myös mahdollisuus keskustella yliopistojen opetushenkilökunnan
pedagogisista kelpoisuusvaatimuksista, joita
YLL on esittänyt jo pitemmän aikaa.
Henkilöstön asemaan uusi yliopistolaki tulee
vaikuttamaan monella tavalla. Siirtyminen virkasuhteesta
työsuhteisiin on herättänyt keskustelua,
sillä näin siirrettäisiin julkisen vallan käyttöä työsuhteisille.
Korkeimman hallinto-oikeuden ja
eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan
asia vaatii vielä lisäselvityksiä. Tavoitteena tulee
edelleen olla virkasuhteen säilyttäminen. Lähtökohta
oli, että henkilöstön edut säilyvät, mutta
järjestelmien taitevaiheessa on helppo muuttaa
mm. johtosääntöjä niin, että henkilöstön asema
tosiasiallisesti heikkenee. Mm. joidenkin virkanimikkeiden,
kuten yliopistonopettajien, tehtävien
määräaikaistaminen olisi selkeä heikennys, jota ei
voida hyväksyä: kaikkien opetustehtävien tulee
perustua vakinaiseen palvelussuhteeseen.
Emme saa myöskään hyväksyä näennäisvaikuttamista,
joka tuntui olleen tapa hoitaa lakiesityksen
käsittely joissakin yliopistoissa. Järjestöjen
esitykset muutoksiksi ovat niin yhdensuuntaisia,
että kaikkien kannattaa yrittää vaikuttaa päättäjiin
ennen kuin eduskunta kevätistuntokaudella
päättää laista. Jatkossa koko henkilöstön täytyy
voida osallistua valmisteluun, kun yliopistoissa
keskustellaan uusista käytänteistä ja aloitetaan
johtosääntöjen valmistelu. Vain näin yliopiston
johto voi odottaa henkilöstön sitoutuvan tulossa
olevaan muutokseen.
Tuula Hirvonen
Puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto
|