ACATIIMI 8/08 tulosta | sulje ikkuna
Ylijohtaja Riitta Mustonen:

Tutkijakouluista Suomen Akatemian brändi

Juhlat ja työn touhu, uudistukset ja uhat limittyvät Suomen Akatemian 60-vuotisjuhlavuoteen. Ylijohtaja Riitta Mustonen pitää tutkijakoulujen kehittämistä ja tutkimuksen infrastruktuurien kartoittamista keskeisinä lähiajan haasteina. Tutkimuksen infrastruktuurit ovat tärkeällä sijalla siinä, etteivät huippututkijat karkaa Suomesta ulkomaille.

Filosofian tohtori, dosentti Riitta Mustonen aloitti Suomen Akatemian tiedepoliittisesta suunnittelusta ja tutkimusrahoituksen kehittämisestä vastaavana ylijohtajana 1.6.2007. Nimityspäätöstä koskevassa tiedotteessa Mustonen listasi Akatemian lähiaikojen haasteita: huippututkimuksen pitkäjänteinen rahoitus, tutkijanuraan ja tutkimuksen infrastruktuuriin liittyvät kysymykset, tutkimuksen kansainvälistäminen, yliopistoyhteistyö ja tutkimusohjelmien kehittäminen.

Toimittuaan noin puolitoista vuotta ylijohtajan virassa Mustonen pitää kestohaasteiden listaa yhä samana. Hän nostaa niiden joukkoon myös tutkijakoulut, joista Akatemia sai vastuun tämän vuoden alusta.

-Tutkijakouluista pitää kehittää Akatemian brändi Akatemian muiden rahoitusmuotojen rinnalle. Tutkijakouluja koskeva iso kehittämistyö on nyt alkamassa.

Käynnistyneessä uudistustyössä käydään läpi tutkijakoulujen sisällöt ja käytännöt. Kova kilpailu on alkamassa siitä, mille aloille tutkijakouluja tulee. Kartoitusta tehdään yhteistyössä yliopistojen ja opetusministeriön kanssa. Ensimmäisen haun hakemukset ovat käsittelyssä Akatemiassa ja toimikunnissa on alkanut keskustelu yhteisistä linjauksista. Päätöksentekoa varten asetetaan erityinen jaosto, joka tekee Akatemian lopullisen päätöksen tutkijakouluista.

Tohtoritarpeeseen enemmän alakohtaista tarkastelua

Tutkijakoulujen uudistuksen yhteydessä pitää pohtia tarkasti myös tulevaisuuden tohtoritarpeita.

-Elämme epävakaita aikoja. Tulevaisuuden ennakointi on entistäkin vaikeampaa. Tämä koskee myös tutkijakoulutuksen saaneiden henkilöiden tarpeen arviointia.

Mustosen mielestä tohtoritarpeessa on suuria alakohtaisia eroja. Tämä pitää ottaa ennakoinnissa yhä paremmin huomioon. Yleisesti ottaen Mustonen pitää tohtorien työllisyystilannetta kohtuullisen hyvänä.

-Se onkin sitten toinen asia, pääsevätkö tohtorit koulutustaan vastaaviin töihin. Akateeminen maailma eikä elinkeinoelämäkään vedä ihan kaikkia uusia valmistuvia tohtoreita.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tekemien osaamistarveselvitysten mukaan yritysten halukkuus tohtorien palkkaamiseen on polkenut viime vuoden paikallaan. Riitta Mustonen katsoo, että sekä tohtorien että rekrytoijien asenteissa on korjattavaa.

-Tohtorien tulisi nähdä oman koulutuksensa arvo. Tohtorikoulutuksessa oppii hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia ja erottamaan isot asiat pienistä, mikä on kullanarvoinen taito työelämässä. Yrityspuolella tulisi nähdä tohtorien valtava osaamispotentiaali. Tohtorikoulutuksen tuoma lisäarvo on analyyttinen ajattelutapa, joka ovat sovellettavissa tutkinnon tieteenalasta riippumatta millä tahansa työelämän alueella.

Tilastokeskus julkisti 23. lokakuuta uusimmat tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevat tilastot. Tutkimustyövuosia koulutuksen mukaan koskeva tilasto osoittaa, että yritysten yhteensä lähes 32 000 tutkimustyövuodesta vain 1266 on tohtoreiden tekemiä. Myös yliopistoissa suurin osa tutkimuksesta tehdään maisteri- ja lisensiaattivoimin: tohtoreita on noin 4 500 kaikkiaan 14 000 tutkimustyövuodesta.

Infrastruktuurit huippuja houkuttelemaan

Ylijohtaja Mustonen pitää tutkijakoulujen ohella toisena isona lähiajan haasteena tutkimuksen infrastruktuurikysymystä. Tutkimuksen infrastruktuurien suunnitelman, ns. tiekartan tekeminen ja olemassa olevien kansallisen tason infrastruktuurien kartoitustyö ovat käynnissä. Parhaillaan kartoitetaan kansallisia tutkimusinfrastruktuurihankkeita ja valitaan niistä etenemissuunnitelmalle eli tiekartalle hyväksyttävät hankkeet. Riippumattomat asiantuntijat ovat arvioineet esitykset ja hankkeen johtoryhmä on tekemässä valintoja esitettäväksi edelleen opetusministeriölle ja tiede- ja teknologianeuvostolle.

-On kova haaste käydä läpi kaikki hyvät esitykset. Esityksen tehneillä voi olla vaikeuksia ymmärtää, että kaikki hyvät ehdotukset eivät millään mahdu lopulliselle kartalle tai rahoitukseen.

Myös tässä työssä ennakointi on vaikeaa. Mitkä ovat tulevaisuuden tutkimuksen kannalta ehdottoman tärkeitä infrastruktuureja, mitkä niistä voisivat olla yliopistojen yhteisiä ja mitkä taas kansainvälisesti yhteisiä? Mihin kansainvälisiin hankkeisiin Suomen tulisi välttämättä osallistua ja missä hankkeissa olisimme vähäisemmässä roolissa tai vain käyttäjinä? Nämä asiat pitäisi myös tässä yhteydessä ratkaista.

Riitta Mustonen pitää korkeatasoisin infrastruktuureita elintärkeinä sille, että huiput saadaan pysymään Suomessa ja toisaalta tänne saadaan houkuteltua kansainvälistä kärkeä.

Suomen Akatemia valmistelee myös omaa infrastruktuuripolitiikkaansa. Ensi talven aikana valmistuvassa ohjelmassa otetaan kantaa em. hankkeen tuloksiin ja mietitään rahoituksen järjestämistä. Mustosen mielestä tähän tarvittaisiin oma rahoitusohjelmansa.

-Rahoituksen tulisi ehdottomasti olla pitkäjänteistä. Erityisen ohjelman avulla voitaisiin johdonmukaisesti keskittyä erityyppisten infrastruktuureiden rahoittamiseen, vaikkapa eri vuosina.

Ennen viime elokuun lopun budjettiriihtä Akatemian hallitus antoi tiedotteen, jossa edellytettiin 40-60 miljoonan euron saamista tutkimuksen infrastruktuurien rahoittamiseen. Akatemian mukaan yliopistojen tutkimuslaitteistot ja laboratoriot kaipaisivat investointirahaa noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Uusiin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin ja niistä aiheutuviin osallistumis- ja jäsenmaksuihin tarvitaan noin 20-40 miljoonaa euroa vuodessa.

-Valitettavasti rahoitukseen tarvittava kokonaissumma selviää vasta johtoryhmän saatua työnsä valmiiksi. Todennäköisesti tarve tulee olemaan huomattavasti suurempi, toteaa Mustonen.

Eurooppalaisen strategiafoorumin ESFRIn laatima infrastruktuurien tiekartta vuodelta 2006 sekä sen tänä vuonna valmistuva päivitys listaavat kymmeniä suurhankkeita, joihin jäsenmaiden odotetaan ilmaisevansa kiinnostuksensa. Tutkimusinfrastruktuurit ovat kilpailukykykysymys Suomelle ja koko Euroopalle.

Minne hävisi tietoon ja osaamisen perustuva yhteiskunta?

Ehdotus kansalliseksi innovaatiostrategiaksi valmistui viime kesäkuussa. Elokuun alussa Akatemia antoi siitä kriittisen lausuntonsa. Akatemia ei pidä oikeana strategiaesityksen ajatusta, että pelkästään innovaatiopolitiikan painopisteet määrittelisivät yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimuskapasiteetin vahvistamisen. Akatemia katsoo, että strategiaesitys haluaa ohjata julkista rahoitusta nykyistä vahvemmin palvelemaan valittujen toimialojen tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaa.

Akatemian mielestä innovaatioihin keskittyvän strategian ohella tarvitaan tiedepolitiikkaa, joka ottaa huomioon koko tieteen, kulttuurin ja sivistyksen toimintakentän. Akatemia muistuttaa, että tieteellinen tutkimus on pitkäjänteistä eikä sen sisältöä ole syytä ohjata muutaman vuoden tavoittein.

Valtioneuvosto hyväksyi innovaatiopoliittisen selonteon 9. lokakuuta. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteessa sitä luonnehditaan yhdeksi tämän hallituskauden keskeiseksi tutkimus-, innovaatio- ja korkeakoulupolitiikan uudistukseksi. Selonteossa painotetaan kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiopolitiikkaa.

-Kansallisen innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi on luotava vahvoja ja kansainvälisesti verkottuneita, strategisesti johdettuja sisällöllisiä ja alueellisia innovaatiokeskuksia, totesi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen esitellessään selontekoa eduskunnalle.

Selonteko on nyt eduskunnan käsiteltävänä. Akatemian ylijohtaja Riitta Mustonen on huolissaan siitä, että tiedon tuottamisen puoli on jäänyt strategiassa ja selonteossa sivurooliin.

-Vielä hiljattain puhuttiin kovasti tietoon ja osaamiseen perustuvasta yhteiskunnasta. Tällä hetkellä tunnutaan korostettavan vain taloudellisesti hyödynnettäviä innovaatioita. Missään nimessä ei pidä unohtaa tieteellisen tutkimuksen merkitystä, Mustonen sanoo painokkaasti.

Riitta Mustonen korostaa, että tieteellinen tutkimus on pitkäjänteistä eikä tutkimustuloksia voi tilata. Emme voi tietää, mikä tieto on tärkeää vaikkapa viiden vuoden päästä. Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin.

Riitta Mustosen mielestä on todella vaikea ennakoida tutkitun tiedon tarvetta tulevaisuudessa. Esimerkiksi islamilaisen maailman ymmärtämiselle on yhtäkkiä tullut valtava tiedon tarve. Myös siis tieteenaloilla, joita ei voida katsoa innovaatiopolitiikan ytimeksi, on tärkeä asemansa.

Arviointitiedot paremmin hyötykäyttöön

Myös yliopistojen profiloitumisessa on haasteensa. Jonkin alan alasajo on helppoa, mutta takaisin rakentaminen vaikeaa. Se vaatii aikaa ja rahaa. Mustonen katsoo, että profiloitumisessakaan ei pitäisi olla lyhytnäköinen.

Mustosen mielestä Suomen Akatemia voi tukea yliopistoja niiden profiloitumisessa. Strategisesta kumppanuudesta ollaan käynnistämässä keskustelua yliopistojen rehtorien neuvoston kanssa. Yksi tavoite voisi olla pohtia, miten Akatemian arviointiprosessin kautta tuotettua tietoa voitaisiin käyttää paremmin hyödyksi yliopistoissa.

-Tutkimushankkeiden arviointi on aikamoinen mylly, sillä käytämme vuosittain noin 700 kansainvälistä asiantuntijaa hakemusten arvioinnissa.

Rehtorien neuvoston kanssa keskustellaan myös tutkijanuraan, tutkijakouluihin ja kansainvälistymiseen liittyvistä kysymyksistä.

Kypsyvätkö nerot ulkomaille?

Yliopistouudistus koskettaa myös Suomen Akatemiaa. Jos yliopistojen virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi, miten käy akatemiaprofessorin ja akatemiatutkijan viroille. Siirretäänkö palvelussuhteet yliopistolle? Asia on paraikaa kuuma eikä Riitta Mustonen halua ottaa siihen kantaa. Opetusministeriön asettama työryhmä tulee pohtimaan Akatemian asemaa yliopistouudistuksissa.

Akatemia antoi lausuntonsa yliopistolainsäädännön kokonaisuudistukseen. Siinä todetaan mm. seuraavaa: “Olennainen kysymys on, vahvistaako yliopistouudistus todella yliopistojen taloudellista ja hallinnollista autonomiaa ja jos vahvistaa, seuraako siitä yliopistoille, ainakaan kaikille, väistämättä myös parempia toimintaedellytyksiä. Samoin epäselvää on, lisääkö yksikkökoon kasvattaminen yliopiston toiminnallista tehokkuutta tai tutkimuksellista tuloksellisuutta.” Akatemia katsoo, että julkisesta rahoituksesta vastaavien tulee varautua siihen, että kaikkien yliopistojen osalta tavoitteet eivät toteudu ja että taloudellinen vastuu osoittautuu liian raskaaksi.

Akatemian mukaan esitys uudeksi yliopistolaiksi sisältää varsin vähän säännöksiä, jotka suoraan koskevat yliopistojen ydintehtävää eli tieteellisen tutkimuksen harjoittamista. Lisäksi lausunnossa todetaan, että yliopistoille asetetaan nyt suuria odotuksia ja vastuita, joihin ei kuitenkaan ole luvassa merkittäviä lisävoimavaroja julkisista lähteistä.

Yliopisto- ja tiedepolitiikan uudet tuulet ovat saaneet aikaan liikehdintää suomalaisissa huippututkijoissa. Muun muassa professori Anu Wartiovaara pelkää kärkitutkijoiden hiljaista ulosmarssia Suomesta (Lääkäri-lehden kolumni). Talouselämä- lehden (34/2008) jutussa “Nerot kypsyvät ulkomaille” syöpätutkija, akatemiaprofessori Jussi Taipale piti Akatemian tutkijavirkojen muuttumista yliopiston työsuhteeksi viimeisenä niittinä. “Jos halutaan tehdä yksi päätös, jolla vahingoitetaan mahdollisimman paljon suomalaista tieteen tekimistä, se on juuri tämä”, Taipale jyrähti. Hän itse siirtyy tutkijaksi Karoliiniseen Instituuttiin Ruotsiin.

Riitta Mustonen pitää näitä puheenvuoroja selvänä osoituksena myös siitä, että tutkimuksen infrastruktuurit on saatava pikaisesti kuntoon. Hänen mielestään myös huippuyksiköillä on tärkeä merkitys parhaiden tutkijoiden pitämisessä kotimaan kamaralla. Huippuyksiköiden vaikuttavuuden arviointi on paraikaa käynnissä ja tuloksia on odotettavissa vuoden vaihteessa. Arvioinnin pohjalta käynnistyy uuden huippuyksikköstrategian valmistelutyö.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro


ACATIIMI 8/08 tulosta | sulje ikkuna