Tiedon avoin saatavuus yleistyy

Miten käy tekijänoikeuksien?

Tutkimukset, aineistot ja opinnäytteet siirtyvät verkkoon ja ovat entistä avoimemmin saatavilla. Miten käy tekijänoikeuksien? Sitä pohdittiin Open access -julkaisemisen tekijänoikeusseminaarissa Tieteiden talolla perjantaina 10. lokakuuta.

Tieteellisen tiedon avoin saatavuus on ollut suosittu seminaarien aihe jo muutaman vuoden ajan. Erityisen ajankohtaisen aiheesta tekee se, että Helsingin yliopisto antoi toukokuussa määräyksen, jolla se velvoittaa henkilökuntansa ”rinnakkaistallennukseen”. Tieteellisissä lehdissä julkaistut artikkelit tulee 1.1.2010 alkaen tallentaa siten myös avoimiin tietoarkistoihin.

Verkosta ladataan väitöskirjoja ahkerasti

Seminaarin ensimmäisellä puoliskolla keskityttiin lähinnä opinnäytteisiin liittyviin ongelmiin. Kustannuspäällikkö Outi Sisättö kertoi Tampereen yliopiston kirjaston kokemuksia. Tampereen yliopistosta tulee vuodessa noin 1000 gradua ja 100 väitöskirjaa. Väitöskirjoista 90 prosenttia päätyy verkkoon, julkaisuarkisto löytyy osoitteesta acta.uta.fi. Vuonna 2007 arkistossa kävi lähes 142 tuhatta vierailijaa.

– Verkon kautta väitöskirjat leviävät aivan eri tavoin kuin painettuna, Sisättö ylisti. – Verkossa väitöskirjoista suurinta osaa on ladattu yli tuhat kertaa, kun taas painettuja väitöskirjoja myydään hyvin vähän.

Väittelijä itse vastaa siitä, että oikeudet kuviin ja tekstiin ovat kunnossa. Suurimpia ongelmia ovat ainakin epäselvyydet kuvien käyttöoikeuksista sekä se, että väittelijä ei oikeuksia pyydellessään ymmärrä pyytää lupia erikseen myös verkkojulkaisemiseen. Sisättö toivoi avuksi neuvovaa nettisivustoa.

– Aiheeseen keskittyvät luennot jatko-opiskelijoille ovat myös osoittautuneet hyödyllisiksi, Sisättö kertoi.

Pitäkää kiinni omistanne!

Lakimies Herkko Hietanen valaisi esityksessään avointen lisenssien käyttöä julkaisemisessa ja kävi askel askelelta läpi Creative Commons -lisenssin luomisen. CC-lisenssin käyttöä opinnäytteiden julkaisemisessa ollaan parhaillaan kokeilemassa ammattikorkeakoulujen Theseus-verkkokirjastossa.

Hietasen esitys oli valoisa vastaisku sille käsitykselle, että tutkijat olisivat mahdollisimman avoimen ja lakimiehet mahdollisimman suljetun käytännön puolella OA-julkaisemisessa.

– On järjetön käytäntö, että tutkijat anelevat lehdiltä takaisin omien artikkeliensa käyttöoikeuksia. Pitäkää kiinni omistanne! Hietanen kannusti.

Yleisökysymys herätti keskustelun siitä, suhtautuvatko suomalaiset tutkijat liian varovaisesti tekijänoikeusmaailmaan. Hietanen kehotti käyttämään maalaisjärkeä. Tieteellisellä sitaattioikeudella väitöskirjassa voi käyttää vaikkapa Disneyn piirroshahmoja, jos ne ovat tutkimuksen aiheena. Hän korosti myös sitä, että yliopistot eivät ole vastuussa sisällöistä, joita niiden tarjoamiin julkaisuarkistoihin on tallennettu.

Julkisella rahalla tehty tutkimus on julkista

Iltapäivällä seminaarissa keskityttiin varsinaisten tieteellisten julkaisujen tekijänoikeuskysymyksiin. Pirjo Hiidenmaa Suomen Akatemiasta pohti avoimen julkaisemisen vastuukysymyksiä tutkimuksen rahoittajien kannalta.

– Akatemian kanta asiaan on periaatteessa yksinkertainen: julkisella rahalla tehty tutkimus on julkista.

Hiidenmaa ei uskonut, että rahoittajilla olisi erityisiä mielipiteitä siitä, pitäisikö tiedon avoimuuden toteutua julkaisuarkistojen vai varsinaisten open access -lehtien kautta. Sen sijaan hän pohti, kannattaisiko OA:n kustannusten kattamiseksi tukea tutkijoita vai julkaisijoita.

Siviilioikeuden dosentti Marjut Salokannel Helsingin yliopistosta listasi tutkijoiden ja julkaisijoiden velvoitteita ja oikeuksia esimerkiksi julkaisuarkistoiden suhteen.

– Arkiston ylläpitäjän tulee huolehtia formaattien päivityksestä tekniikan kehittyessä, Salokannel muistutti. – Ylläpitäjän tulee myös antaa käyttäjille neuvontaa, sisällyttää julkaisuihin metadataa ja huolehtia siitä, ettei julkaisuarkistoihin tallentaminen tuota liikaa töitä tutkijoille.

Tutkijoiden velvollisuuksiin kuuluvat hänen mielestään ainakin pidättää oikeus julkaista artikkeli arkistossa sekä varmistaa, että kaikki kirjoittajat hyväksyvät tallentamisen. Salokannel kertoi, että Helsingin yliopisto ryhtyy tiedottamaan rinnakkaistallennusperiaatteesta keskeisille koti- ja ulkomaisille julkaisijoille.

Miten käy artikkelikokoelmien julkaisemisen?

Seminaarin viimeisen esityksen piti Gaudeamuksen kustannusjohtaja Tuomas Seppä. Hän listasi tekijöitä, jotka sekoittavat tieto- ja oppikirjojen kustannuskenttää. Sellaisia ovat muun muassa open access, verkkoyliopistot, kirjojen elinkaaren lyheneminen ja vieraskielisen kirjallisuuden kasvava osuus opiskelussa. Yliopistojen siirtyminen rinnakkaisjulkaisemiseen voi hänen mukaansa näkyä esimerkiksi niin, että artikkelikokoelmien julkaiseminen loppuu.

– Kustantajien on helpompi keskittyä monografioihin ja tiedon jatkojalostukseen esimerkiksi oppikirjoiksi, Seppä esitti.

Seppä myös pohti, alkavatko yliopistot vaatia itselleen tutkijoiden tuottamien tekstien oikeuksia samaan tapaan kuin patentoitavien keksintöjen oikeuksia.

Seminaarin järjestivät FinnOA-työryhmä, Suomen tiedekustantajien liitto, Yliopistopaino, Tieteellisten seurain valtuuskunta, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta sekä Hanken.

Lisätietoa:
http://www.openaccess.fi/
http://creativecommons.fi/

Tiina Raevaara
FT, vapaa kirjoittaja