Helsingin yliopisto tuomittiin yhteistoimintasopimuksen rikkomisesta

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan hallintopäällikkö A oli keväällä 2004 jäänyt sairauslomalle ja pitänyt sen jälkeen vuosilomaa ja muita vapaita syyskuun loppupuolelle 2004 asti. Kesäkuun alussa tiedekunnan kanslian henkilöstölle oli ilmoitettu, ettei hallintopäällikkö enää toimi heidän esimiehenään ja kuun lopussa tiedekuntaan oli nimitetty noin puoleksitoista kuukaudeksi hallintopäällikön vuosilomasijainen. Sama henkilö oli 10.9.2004 nimitetty hoitamaan hallintopäällikön tehtäviä lähes vuoden määräajaksi. A:n palattua lomalta syyskuun lopussa hänen kanssaan oli 1.10.2004 käyty yksilötason yhteistoimintaneuvottelu työtehtävien muuttamisesta. Asianosaiset olivat erimielisiä siitä, onko kesällä ja syksyllä 2004 toteutetuista järjestelyistä käyty ytneuvottelut yliopiston yhteistoimintasopimuksessa tarkoitetussa päätöksentekovaiheessa ja sopimuksen edellyttämällä yhteistoimintatasolla.

Tiedekunnan dekaani oli 16.6.2005 käydyn yksilötason yhteistoimintaneuvottelun jälkeen samana päivänä tehnyt päätöksen hallintopäällikön viran siirtämisestä yliopiston keskushallintoon. Oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto oli 30.8.2005 päättänyt hallintopäällikön siirtämisestä hoitamaan yliopiston hallintoviraston hänelle osoittamia tehtäviä hallintovirastossa. Asianosaiset olivat tältä osin erimielisiä siitä, onko tiedekuntaneuvoston päätöksessä kysymys sillä tavoin eri asiasta kuin dekaanin päätöksessä, että yhteistoimintasopimus olisi edellyttänyt uuden yksilötason yt-neuvottelun käymistä ennen tiedekuntaneuvoston päätöstä.

Yhteistoimintasopimuksen rikkominen vuonna 2004

Työnantajan edustajat olivat yhteistoimintasopimuksen menettelytapoja noudattamatta keskustelleet A:n kanssa talvella ja keväällä 2004 tämän työtehtävien muuttamisesta. Näissä keskusteluissa ei ollut saavutettu yhteisesti hyväksyttyä näkemystä toimenpiteistä tilanteen ratkaisemiseksi. Työnantajapuolen käsitys oli, että nämä keskustelut olivat toteuttaneet yhteistoimintasopimuksen tavoitteet ja tarkoituksen ja että tällaiset epäviralliset menettelytavat oli yliopistolla puolin ja toisin hyväksytty. Henkilötodistelusta kuitenkin ilmeni, että palkansaajapuoli oli pitänyt kiinni yt-menettelyn toteuttamisesta sopimuksen mukaisesti ja että työnantajapuolen esittämää vapaamuotoisempaa yt-menettelyä ei ollut palkansaajapuolella hyväksytty.

A:n kanssa ei ollut ennen 1.10.2004 väitetty käydyn yhteistoimintamenettelyksi ilmoitettuja keskusteluja eikä käydyistä muistakaan keskusteluista ollut laadittu yhteistoimintasopimuksen edellyttämää pöytäkirjaa. Työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että A:n kanssa olisi käyty sopimuksen mukaisia yhteistoimintaneuvotteluja aiemmin kuin 1.10.2004. Näin ollen A:n virkatehtävien uudelleenjärjestelyjen yhteydessä toteutetun yhteistoimintamenettelyn asianmukaisuutta arvioitaessa oli tutkittava vuoden 2004 osalta sitä, oliko ennen mainittua yhteistoimintaneuvottelua tehty sellaisia ratkaisuja, jotka yliopiston yhteistoimintasopimuksen perusteella edellyttivät yhteistoimintaa ja oliko yhteistoimintamenettely käyty sopimuksen edellyttämällä yhteistoimintatasolla.

Työtuomioistuin piti uskottavana, että kansliahenkilökunnalle oli 8.6.2004 pidetyssä tiedotustilaisuudessa ilmoitettu, että A ei enää toimi hallintopäällikkönä. Ilmoitus oli työtuomioistuimen mielestä tulkittavissa J:n kertomin tavoin pyrkimykseksi vapauttaa A myös käytännössä poissaolonsa ajaksi hallintotehtävistä, joita hoitamaan oltiin hankkimassa sijainen. Kun otettiin myös huomioon, että sijainen oli 28.6.2004 otettu vain A:n tiedossa olleen poissaolon ajaksi, työtuomioistuin katsoi, että A:n työtehtävien uudelleenjärjestelyä ei ollut vielä kesäkuun alussa ratkaistu.

Sen sijaan dekaanin 10.9.2004 tekemä päätös, jolla A:n hallintopäällikön tehtävät määrättiin toisen henkilön hoidettaviksi 15.8.2005 saakka, oli tosiasiallisesti merkinnyt A:n siirtämistä toisiin tehtäviin ja se oli ollut sellainen virkamiehen asemaan vaikuttava olennainen muutos, joka olisi tullut yhteistoimintasopimuksen mukaan käsitellä yhteistoimintamenettelyssä A:n kanssa. Tällainen yhteistoimintamenettely oli toteutettu kuitenkin vasta 1.10.2004. Tämä yhteistoimintaneuvottelu ei täyttänyt sopimuksen määräyksiä neuvottelujen aloittamisesta sellaisessa vaiheessa, jossa asiaan ja sen vaihtoehtoihin vaikuttaminen voi toteutua myös käytännössä.

Yliopiston yhteistoimintasopimuksen 15 §:n mukaan toimintayksikkötason yt-menettelyssä on käsiteltävä muun muassa yksikön henkilöstön asemaan vaikuttavat olennaiset muutokset tehtävien järjestelyssä sekä siirrot toisiin tehtäviin ja henkilöstön asemaan vaikuttavat muutokset yksikön organisaatiossa. Yliopiston yhteistoimintasopimuksen 16 §:ssä on määräykset tiedekuntatason yt-menettelystä.

Hallintopäällikön ja kanslian esimiehen tehtävää oli hoitanut 16.8.2004 alkaen toinen henkilö A:n lomasijaisena ja 27.9.2004 alkaen määräaikaisena virkamiehenä. A:n palatessa vuosilomalta työhön 27.9.2004 hallintopäällikön virkatehtävät oli jo otettu häneltä pois. Arvioitaessa järjestelyn vaikutusta tiedekunnan kanslian ja koko tiedekunnan kannalta työtuomioistuin totesi, että tiedekunnan hallintopäällikön tehtävien hoitaja oli vaihtunut elokuun puolivälissä, mutta kanslian organisaatio tai sen tehtävien järjestely taikka hallintopäällikön viran tehtäväpiiri eivät olleet muuttuneet. Vaikka hallintopäällikön henkilöllä voi sinänsä olla merkitystä henkilöstön kannalta, hallintopäällikön vaihtuminen ei sellaisenaan vaikuttanut työtuomioistuimen mielestä tiedekunnan kanslian henkilökunnan asemaan sillä tavoin kuin yhteistoimintasopimuksen 15 §:ssä tarkoitetaan.

Yhteistoimintasopimuksen rikkominen vuonna 2005

Yliopiston yhteistoimintasopimuksen 3 §:n mukaan asia on käsiteltävä uudelleen yhteistoimintamenettelyssä, mikäli käydyn yhteistoimintamenettelyn jälkeen asiassa tapahtuu olennainen muutos.

Tiedekunnan johto oli talvella 2005 esittänyt yliopiston rehtorille pyynnön A:n siirtämiseksi muihin tehtäviin. Dekaani B oli 16.6.2005 käydyn yksilötason yhteistoimintaneuvottelun jälkeen tehnyt päätöksen A:n viran siirtämisestä yliopiston keskushallintoon. Oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto oli 30.8.2005 päättänyt, että A siirretään työskentelemään hallintovirastoon.

B:n ja A:n käymässä yksilötason yhteistoimintaneuvottelussa 16.6.2005 oli neuvottelun kohteena ollut hallintoviraston esityksen mukaisesti A:n viran siirto hallintovirastoon. Sekä dekaanin 16.6.2005 että tiedekuntaneuvoston 30.8.2005 tekemä päätös olivat pohjautuneet hallintoviraston siirtoesitykseen ja tiedekuntaneuvosto oli ottanut asian käsiteltäväkseen sen vuoksi, että A oli kyseenalaistanut dekaanin toimivallan viran siirtopäätöksen tekijänä.

Työtuomioistuin katsoi, että tiedekuntaneuvoston päätöksessä ei ollut ollut kysymys aiemmin yhteistoimintaneuvottelun kohteena olleeseen asiaan verrattuna sillä tavoin eri asiasta tai sellaisesta yhteistoimintasopimuksen 3 §:ssä tarkoitetusta olennaisesta muutoksesta, että A:n kanssa olisi tullut käydä uusi yksilötason yhteistoimintaneuvottelu ennen tiedekuntaneuvoston päätöstä.

Arviointia

Ratkaisu perustuu siihen lähtökohtaan, että yhteistoimintaneuvottelut on käytävä nimenomaisina, eikä niin, että asiaa koskevat keskustelut jälkeenpäin tulkitaan yt-neuvotteluksi. Selkeä menettely on tarpeen erityisesti yksilötason neuvottelujen yhteydessä, koska tällaisessa tilanteessa säännönmukaisesti käydään erilaisia työnantajan edustajan ja kyseisen yksilön välisiä keskusteluja.

Se, milloin neuvotteluja tulee käydä samasta asiasta usealla eri tasolla, on yksityisen sektorin yhteistoiminnassa usein ratkaistu korostaen velvollisuutta käydä neuvottelut vain yhdellä tasolla. Valtion sektorin sopimuksissa tilanne on usein toisenlainen. Niissä edellytetään käsittelyä usealla yhteistoiminnan tasolla. Tässä yksittäisessä tilanteessa työtuomioistuin katsoi, että neuvottelua ei tullut käydä sekä yksilöettä yksikkötasolla.

Merkittävää tuomiossa oli se, että esitetty selvitys osoitti, että ratkaisut oli tehty tietoisena siitä, että A:n kanssa ei ollut käyty aiottuja yhteistoimintaneuvotteluja. Työtuomioistuimen tuomio oli äänestysratkaisu, jossa vähemmistö katsoi yhteistoimintasopimusta rikotun myös vuoden 2005 osalta.

Seppo Koskinen
työoikeuden professori
Lapin yliopisto