Yliopistoille kolmas palvelussuhteenlaji?

Yliopistojen siirtyminen kokonaisuudessaan työsopimussuhteiden käyttöön edellyttää niin paljon erityislainsäädäntöä, että se synnyttää kolmannen palvelussuhdelajin, yliopistojen ja korkeakoulujen työsuhteet, joka sijoittuu perinteisen virkasuhteen ja yksityisoikeudellisen työsuhteen välimaastoon. Asiamies Tuuli Vänskän mielestä vaarana on se, että ilman perusteellista selvitystä “yliopistolliseen työsopimussuhteiseen työhön” valikoituu vain huonommat puolet voimassa olevista palvelussuhdelajeista.

Hallitus päätti iltakoulussaan 21.11.2007 yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamisesta. Samalla hallitus esitti, että yliopistojen henkilöstön palvelussuhde muuttuu kaikissa yliopistoissa virkasuhteisesta työsopimussuhteiseksi. Opetusministeriön yliopistolakityöryhmä esitti samaa jo muistiossaan mainiten, että uusissa työsuhteissa säilyisi virkavastuu viranomaistehtävien osalta.

Professori Niklas Bruun nostaa kirjoituksessaan aiheellisesti esille näiden uudelleenjärjestelyiden syyja seuraussuhteet. Myös Tieteentekijöiden liitossa on pyritty selvittämään mitä muutos tosiasiassa merkitsisi. Palvelussuhdelajin muuttamisessa on kyse niin suuresta muutoksesta, ettei jokaista yksittäistä eroa, parannusta tai heikennystä voida kootusti esittää, eikä myöskään antaa suoraa vastausta siihen kumpi palvelussuhde laji olisi kiistatta parempi kunkin henkilöstöryhmän osalta. Alla on esitetty joitakin keskeisiä huomioita sen osoittamiseksi, ettei kyse ole niin yksikertaisesta asiasta kuin opetusministeriö ja hallitus antaa ymmärtää.

Perinteisissä virkamiesoikeudellisissa normeissa korostuu usein julkisoikeudellinen intressi. Tämä johtuu siitä, että virkatehtävät voivat julkista valtaa käytettäessä merkittävällä tavalla vaikuttaa kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Virkamieslakia säädettäessä 90-luvulla pidettiin erittäin tärkeänä, että julkista valtaa voi käyttää ainoastaan virkasuhteessa olevat. Virkavastuun ulottaminen työsopimussuhteisiin olisi tuolloisen näkemyksen mukaan edellyttänyt muutoksia perustuslaissa säädettyyn virkavastuuseen ja hallinnon lainalaisuusperiaatteisiin.

Virkamiesten riippumattomuus ja toisaalta akateemisen vapauden mukanaan tuomat erityisvaatimukset näyttäytyvät mielestäni osaltaan ongelmallisina suhteessa yksityisen työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuteen. Nykyisenlaista tilannetta, jossa osa samaa työtä tekevästä henkilöstöstä on virka- ja osa työsopimussuhteinen, ei voida myöskään pitää tyydyttävänä. Palvelusuhdelajien sekamuotoinen käyttö asettaa henkilöstön perusteettomasti eriarvoiseen asemaan, eikä niitä ole osattu käyttää johdonmukaisesti.

Siirtyminen kokonaisuudessaan työsopimussuhteiden käyttöön edellyttää käytännössä niin paljon erityislainsäädäntöä, että se synnyttää kolmannen palvelussuhdelajin, yliopistojen ja korkeakoulujen työsuhteet, joka sijoittuu perinteisen virkasuhteen ja yksityisoikeudellisen työsuhteen välimaastoon. Opetusministeriö perustelee muutosehdotusta mm. osakeyhtiöpohjaisten ammattikorkeakoulujen kautta saaduilla kokemuksilla. Mitään konkreettista näiden työsuhteiden käytännön ongelmista tai niiden eduista ei kuitenkaan ole esitetty. Ilman perusteellista selvitystä vaarana on, että “yliopistolliseen työsopimussuhteiseen työhön” valikoituu vain huonommat puolet voimassa olevista palvelussuhdelajeista.

Voimassa olevaa virkamieslakia säädettäessä todettiin: “Virkasuhde tarjoaa jo nykyisellään työnantajalle työsopimussuhdetta paremmat mahdollisuudet muun muassa työvoiman joustavaan käyttöön ja valtiotyönantajalle mahdollisuuden siirtää henkilöstövoimavaroja koko budjettitalouden piiriin kuuluvassa valtionhallinnossa.” Opetusministeriön muistio ei anna vastausta kysymykseen, miksi virkasuhteesta on sittemmin tullut epäedullinen palvelussuhdelaji yliopistotyönantajan näkökulmasta.

Virka- ja työsuhdelainsäädäntöä on vuosia pyritty kehittämään suuntaan, jossa perusteettomia eroja palvelussuhdelajien välillä on karsittu. Kaikkien erojen poistaminen ei kuitenkaan ole ollut tavoiteltavaa. Yleisesti palvelussuhdelajien eroja, jotka ovat johdettavissa valtion tehtävien hoidolle asetettavista erityisvaatimuksista, on pidetty perusteltuina. Julkisen vallan käytön edellytyksiä ovat esimerkiksi erityinen nimitysmenettely, virkavastuu, laajat velvollisuudet ja virkasuhteen katkeamattomuus lainvastaisen irtisanomisen johdosta. Julkista valtaa koskevan päätöksenteon lainmukaisuus, yhtenäisyys ja objektiivisuus on edellyttänyt tähän asti sen käyttämisen rajoittamista ainoastaan virkasuhteisiin.

Virkamieslain ns. tuotannollisia ja taloudellisia irtisanomisperusteita koskevat säännökset vastaavat työsopimuslain vastaavia säännöksiä. Näin ollen keskusteluissa usein esitetty käsitys työsopimussuhteesta “helpompana” palvelussuhdelajina on usein vailla tukevampaa pohjaa. Irtisanomissuojan kannalta erot liittyvät lähinnä henkilöön liittyviin irtisanomisperusteisiin, takaisinottovelvollisuuteen ja edellä mainittuun virkasuhteen katkeamattomuusperiaatteeseen.

Työsopimussuhde on perusmuodossaan puhtaasti sopimusoikeudellinen suhde, jonka sopimusvapautta on rajoitettu vain työntekijän eduksi tietyissä työsopimuslaissa erikseen säädetyissä kohdissa. Virkaan ja virkasuhteeseen nimittäminen on yksipuolinen hallinnollinen toimenpide, jonka sopimusvapautta on rajoitettu. Vaikka yliopistolakityöryhmän muistiossa luvataan nykyisten etujen säilyttämistä ennallaan, ei ole itsestään selvää, että se koskisi kaikkia määräaikaisessa palvelussuhteessa olevia.

Kaiken kaikkiaan kysymys yliopistojen ja korkeakoulujen virkasuhteisen henkilöstön muuttamisesta yksityisoikeudellisiksi työntekijöiksi on ajatusleikki, joka ei olisi saanut tapahtua ennen kuin konkreettisempia perusteluita ja tosiasiallisia vaihtoehtoja on tosissaan pohdittu.

Tuuli Vänskä Asiamies, Tieteentekijöiden liitto (Toimivapaalla auskultoimassa Kuopion käräjäoikeudessa)

Työsopimussuhteen ja virkasuhteen eroja

Työsopimussuhde

• Työsopimuslaki
• Sopimus työnantajan ja työntekijän välillä
• Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset asettavat sopimisen vähimmäisehdot.
• Sovellettava työehtoehtosopimus riippuu yleissitovasta TES:stä. Kaikilla aloilla ei ole omaa työehtosopimusta.
• Työsuhde syntyy kun työntekijä ja työnantaja sopivat työn tekemisestä työnantajalle.
• Työsopimus voidaan tehdä suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti. Työsuhde alkaa viimeistään sillä hetkellä, jolloin työnteko aloitetaan.
• Työnantajalla ja työntekijällä sopimusvapaus myös työsuhteen kuluessa Yksipuolinen työtehtävien muuttaminen edellyttää irtisanomisperustetta.
• Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei perustellusta syystä sitä ole tehty määräaikaiseksi.
• Myös työntekijän oma pyyntö on TSL:n mukainen määräaikaisuuden peruste.
• Määräaikainen työsuhde ei ole irtisanottavissa, jos siitä ei ole nimenomaisesti sovittu.
• Työsopimuksen päättämisestä voidaan aina sopia usein korvausta vastaan (eroraha).
• Määräaikaisessa työsuhteessa olevaa ei voida pääsääntöisesti lomauttaa.
• Ilman lainmukaista perustetta päätetystä työsuhteesta voidaan tuomita korvauksia (3-24kk)
• Työntekijästä johtuva irtisanomisperuste on hieman VML:ia löysempi.
• Työsuhteen päättäminen työntekijän laiminlyönnin takia, edellyttää varoituksen antamista.
• Yksittäisen varoituksen asianmukaisuutta ei voida arvioida jälkikäteen.
• Ennen irtisanomista työntekijälle pitää varata tilaisuus tulla kuulluksi. Ei kuitenkaan irtisanomisen peruuttavaa vaikutusta, jos kuulemista ei tehty asianmukaisesti.
• Tuotannolliset ja taloudelliset irtisanomisperusteet vastaavat virkamieslakia.
• Työsopimuslain mukaan palkallinen sairausloma vain 9 päivää, voidaan sopia TES:ssä toisin.
• Määräaikaisen työsuhteen päätyttyä pitämättömät lomat maksetaan rahana vuosilomalain mukaan.
• Työsopimuksen kelpoisuusvaatimuksista ei ole lainsäädännössä määräyksiä.
• Määräaikainen työsuhde voidaan muuttaa toistaiseksi voimassa olevaksi ilman erityistä perustamismenettelyä tai auki julistamisia.
• Työsuhteeseen ottamisesta ei ole säännöksiä.

Virkasuhde

• Virkamieslaki
• Virkasuhde alkaa viranomaisen yksipuolisella nimittämisellä (edellyttää suostumusta).
• Virkasuhteen olennaisena osana on virkavastuu.
• Virkamies käyttää usein julkista valtaa.
• Palvelussuhteen ehdot määräytyvät virkamieslain ja virkaehtosopimuksen mukaan.
• Sopiminen mahdollista vain erikseen mainituista seikoista (VML 44§)
• Viranomainen ei voi itseään sitovasti luvata virkaan nimittämisestä.
• Virat pitää perustaa ja lakkauttaa lain mukaan.
• Kun uusi virka perustetaan, se pitää julkistaa avoimeksi, jos ei ole kyse VMA 10§.n tapauksesta.
• Viran tai virkasuhteen kelpoisuusehdot määräytyvät lakien tai asetusten mukaan. Kelpoisuusehdoista ei voida poiketa sopimuksin.
• Nimitysmenettelystä on säädetty virkamieslaissa ja -asetuksessa.
• Määräaikaiseen virkasuhteeseen voidaan nimittää vain lainmukaisen perusteen nojalla.
• Määräaikaisen viran perusteet määritelty myös laissa.
• Virkamiehen oma pyyntö ei ole määräaikaisuuden peruste.
• Ilman perustetta tehdyn virkasuhteen perusteella voidaan jälkikäteen määrätä viranomainen maksamaan korvauksia.(6-24kk)
• Viranomaisella on oikeus päättää virkatehtävistä. Toistaiseksi vielä epäselvää missä määrin virkatehtäviä voidaan muuttaa viran ollessa täytettynä.
• Määräaikainen virkasuhde on irtisanottavissa ja lomautettavissa kuten vakivirkakin.
• Ilman lainmukaista perustetta irtisanottu virkasuhde/ virka jatkuu katkeamatta. (VMLTK)
• Virkasuhteen päättäminen virkamiehestä johtuvista syistä, ei nimenomaisesti edellytä varoituksen antamista.
• Varoituksen antamiseen voidaan hakea oikaisua virkamieslautakunnalta.
• Kuulemistilaisuuden puuttuminen voi olla menettelyvirhe, arvioitaessa irtisanomismenettelyn lainmukaisuutta.
• Täysi palkka 60 sairauslomapäivältä vuodessa.
• Määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä, vuosilomat tulee pitää ensisijaisesti ennen määräajan päättymistä.