Professorien virantäytön kestossa huomattavia eroja tiedekuntien välillä
Professorin virantäyttöä on monissa yhteyksissä
pidetty esimerkkinä yliopistolaitoksen
nykyisen lainsäädännön muutostarpeesta.
Yhtenä keskeisimpänä aiheena
muutokseen on viitattu rekrytoinnin hitauteen.
Turun yliopistossa on kerätty viiden
vuoden ajalta tietoja professorin virantäytön
kestosta. Prosessin pituus
vaihtelee huomattavasti tiedekunnittain,
mutta keskimääräinen kesto on 16 kuukautta.
Professorin virantäytön hitauden syiksi mainitaan
muun muassa lainsäädäntö, liiallinen yksilön oikeuksien
kunnioittaminen huomautus- ja muistutusmahdollisuuksineen
ja prosessin monivaiheisuus.
Näiden ohella tiedekuntien omaksumat
erilaiset kankeat käytänteet, jotka eivät perustu
lainsäädäntöön, osaltaan hidastavat prosessia.
Vaikka aiheesta puhutaan paljon, ei tiedossamme
ole systemaattisia selvityksiä siitä, mikä viiveen
aiheuttaa, vaikka itse kullakin tuntuu olevan
esimerkkejä paitsi vikaan menneistä, myös liian
kauan kestäneistä rekrytointiprosesseista. Toisaalta
on huomattava, että kaikki eivät ylipäätään
pidä ongelmana sitä, että tärkeään akateemiseen
tehtävään rekrytoimiseen käytetään paljon aikaa.
Tässä jutussa tarkastellaan kaikkia professorinviran
täyttöprosesseja Turun yliopistossa kansleri
Eero Vuorion ensimmäisen viisivuotisen virkakauden
aikana 1.8.2003-31.7.2008. Jutussa keskitytään
kahteen näkökulmaan, prosessin eri vaiheiden
kestoon ja sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen
virantäytöissä.
Miksi viran täyttöprosessi kestää
keskimäärin 16 kk?
Tarkasteluaikana kansleri nimitti virkaan yhteensä
103 professoria, joista kutsusta 19 (18 %). Nimitysten
jakauma tiedekunnittain on esitetty taulukossa
1.
Vaikka tällainen viiden vuoden materiaalikin
on vielä pienempien tiedekuntien osalta suppea,
voi sen pohjalta ryhtyä tekemään ainakin joitain
johtopäätöksiä virantäyttöprosessin kestosta. Laskettuna
virantäyttöselosteen hyväksymisestä nimitykseen
kaikkien 103 virantäyttöprosessin keston
keskiarvo oli 16,0 kk (2-29 kk); kutsusta täytetyissä
prosesseissa kesto oli 6,2 kk (2-15 kk) ja
avoimen haun kautta täytetyissä 18,2 kk (7-29
kk). Prosessin kokonaiskesto ja sen jakautuminen
eri vaiheisiin on esitetty kuvassa 1.
Eri vaiheiden kestoja tarkasteltaessa on huomioitava,
että hakukuulutuksia julkaistaan vuosittain
6-7. Hakuaika on 1 kk, asiantuntijavalinnasta
kuulemiseen varataan kohtuullinen aika ja muistutusaika
virkaehdotuksesta on 1 kk. Jo nämä vaiheet
lisäävät kestoon 3-4 kk. Kutsusta virkoja täytettäessä
aikaa lyhentää luonnollisesti sekä hakuettä
muistutusajan puuttuminen. Tiedekuntien
asiantuntijavalinnoista tehtiin huomautuksia 33
%:ssa hakuja, mikä lisäsi asiantuntijoiden valintavaiheen
kestoa keskimäärin kahdella kuukaudella.
Varsinaisen asiantuntijavaiheen kesto on laskettu
asiantuntijoiden valintapäivästä viimeisen
lausunnon saapumiseen ja siihen kuuluu siis
myös hakemusasiakirjojen postituksen aiheuttamat
viiveet, jotka joskus ovat merkittäviä. Vaiheen
kesto oli keskimäärin 5,6 kk (1-14 kk), mikä vastaa
31 %:a prosessin kokonaiskestosta. Tämän jälkeen
tiedekuntaneuvostoilta kului keskimäärin
2,9 kk virkaehdotuksen tekemiseen.
Tätä seuraa kuukauden mittainen muistutusaika.
Kanslerille tehtiin muistutus virkaehdotuksen
johdosta 22 %:ssa tapauksessa. Viidessä tapauksessa
virkaehdotus poistettiin ja asia palautettiin
tiedekuntaneuvostoon uuteen käsittelyyn.
Tämä lisäsi virantäytön kestoa keskimäärin 6
kk:lla. Kanslerin suorittaman virkaehdotuksen
hyväksymisen jälkeen nimitys pyrittiin suorittamaan
1-2 viikon kuluessa. Keskimäärin tähän
kuitenkin kului 1,1 kuukautta, sillä tässä vaiheessa
joudutaan joskus odottelemaan nimitettävien
professoreiden palkka-, resurssi- ja virkavapausneuvotteluiden
tuloksia. Ne virkaehdotuksista
tehdyt muistutukset, jotka hylättiin, aiheuttivat
virantäyttöprosessissa keskimäärin 1,4 kk:n viiveen.
Lääketieteessä ja kasvatustieteessä
hitainta
Professorin virantäyttöprosessien pituus vaihtelee
yliopistossa tiedekunnittain melkoisesti. Tiedekuntatasolla
ei nimitysprosessien määrällä (ks.
Taulukko 1) ole vaikutusta kestoon: nopeimmin
(keskimäärin 15 kk) avoin virantäyttöprosessi
hoituu matemaattis-luonnontieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä
tiedekunnassa, hitaimmin
(keskimäärin 20 kk:ssa) lääketieteellisessä ja kasvatustieteiden
tiedekunnassa. Erot näyttäisivät
johtuvan tiedekuntien omaksumista käytänteistä ja tieteenalojen välisistä eroista.
Tasa-arvo toteutuu paremmin avoimessa
haussa
Tarkasteltaessa 94:ää avoimen haun kautta täytettävää
professorinvirkaa, näyttää naisten ja miesten
välinen tasa-arvo toteutuvan nimityksissä varsin
tarkoin hakijoiden sukupuolten mukaisesti
(Taulukko 2). Kaikista hakijoista 26 % ja nimitetyistä
professoreista 25 % oli naisia.
Tiettyjä eroja on silti havaittavissa. Tiedekuntakohtaisesti
naishakijoiden osuus kaikista hakijoista
vaihteli 18-53 %:n välillä. Nimitysten osalta
vaihteluväli oli vielä suurempi, 5-58 %. Kaikista
avoimista hakuprosesseita 6 % (6 kpl) oli sellaisia,
joissa oli vain naishakijoita, ja 25% (23 kpl) sellaisia,
joissa oli vain mieshakijoita.
Vaikka tällainen lähtötilanne ansaitsisi jo sinänsä
oman pohdiskelunsa, tarkastelemme tässä
yhteydessä vain sukupuolten tasa-arvon toteutumista
niissä 55 avoimessa haussa, joissa oli hakijoina
molempien sukupuolten edustajia. Näissä
prosesseissa nimitettiin naishakija 15 tapauksessa
(27 %) ja mieshakija 40 tapauksessa (73 %). Samassa
yhteydessä voidaan myös tarkastella sukupuolijakaumaa
kanslerille tehdyissä virkaehdotuksissa,
joissa esitetään paremmuusjärjestyksessä
1-3 päteviksi katsottua hakijaa. Virkaehdotuksiin
asetettiin 46 naishakijaa (32 %) ja 96 mieshakijaa
(68 %).
Nopeuden hintana tasa-arvon
vääristyminen
Viisivuotisjaksolla 2003-2008 täytettiin yliopistossa
yhteensä 19 professuuria (17 %) kutsumenettelyllä.
Näistä 14 oli määräajaksi, viisi toistaiseksi.
Kutsun kautta nimitettyjen professorien sukupuolijakauman
tarkastelu (Taulukko 3) viittasi
prosessin suosivan mieshakijoita, sillä vain kolme
naista (16 %) sai nimityksen kutsusta.
Näiden tilastojen valossa näyttäisi sukupuolten
tasa-arvo toteutuvan professorin virantäytöissä
parhaiten avoimen haun kautta, jolloin virkaehdotukseen
(”kolmen parhaimman joukkoon”)
yltävistä hakijoista 32 % on naisia ja nimitetyistäkin
25 % on naisia. Huonoimmin sukupuolten
tasa-arvo näyttää toteutuvan kutsumenettelyssä,
jossa naisten osuus on vain 16 %.
Kutsumenettelyn laajentamista on perusteltu
mm. sen nopeudella avoimeen hakuun verrattuna.
Näin näyttäisi olevan tämänkin selvityksen
perusteella. Kutsujen kesto on vain kolmannes
avoimen haun kestosta. Näkemyksemme mukaan
nopeuden hintana ei kuitenkaan saa olla sukupuolten
tasa-arvon vääristyminen miehiä suosivaan
suuntaan.
Eero Vuorio, kansleri
Janne Salminen, kanslerinsihteeri, Turun yliopisto
|