ACATIIMI 9/13 tulosta | sulje ikkuna

Kelpaako tiede poliitikoille?

Politiikan ja tieteen teon maailmat ovat erilaisia. Tutkittua tietoa tulisi kuitenkin hyödyntää päätöksenteossa nykyistä enemmän. Ikuisuusaihe on ollut vahvasti tapetilla tänä syksynä.

TAULUKKO

Helsingin Kirjamessujen Tiedetorilla pohdittiin tieteen ja politiikanteon välistä suhdetta. Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston emerituskansleri Ilkka Niiniluoto ja panelisteina kuultiin tutkijataustaisia kansanedustajia sekä tutkijoita eri tutkimuslaitoksista.

Niiniluoto avasi keskustelun toteamalla, että tutkimustiedon käyttö ja sen hyödyntämisen tavat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ovat olleet viime aikoina paljon julkisuudessa. Poliittiseen päätöksentekoon kuuluu sekä arvoja että tietoa, ja tietopohjan tulisi olla mahdollisimman hyvin perusteltua ja näyttöön perustuvaa.

Eeva Furman työskentelee Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ympäristöpolitiikkakeskuksen johtajana ja hän vastasi, että SYKE:ssä nimenomaan tehdään tutkimusta yhteiskunnan käyttöön. Lainsäädännön valmistelijat tarvitsevat tutkimustuloksia esimerkiksi yhdyskuntarakenteen kehityssuunnista. "Mutta ajoitus on tärkeää. Tieto täytyy tarjota silloin, kun se on päätöksentekijälle tärkeää, ei silloin kuin itselle", sanoi Furman.

—Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto kertoi käyttävänsä tutkittua tietoa kaikessa poliitikon työssään. Hänestä hyvään päätöksentekoon kuuluu se, että asioista otetaan selvää.

Pilvi Torsti toimii opetus- ja kulttuuriministeriössä valtiosihteerinä ja hänen kauttaan kulkee paljon lakiesitysten valmisteluprosesseja.

— Se, kuinka paljon tiede vaikuttaa päätöksiin on kiinni valmistelijasta aika lailla, sanoi Torsti.

— Monissa päätöksissä on takana paljon tietoa, jopa tiedettä, mutta sitä on vaikea huomata, koska esitystapa politiikassa on erilainen.

Alanko-Kahiluoto kertoi, että lakiesityksiä käsitteleviin valiokuntiin kutsutaan paljon asiantuntijoita tiedemaailmastakin kertomaan omasta alastaan. Missä määrin asiantuntijoiden tutkimustulokset sitten vaikuttavat päätöksiin on vaikeampi selvittää. Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja sanoi, että poliitikkojen käsittelyssä tieteellinen tieto muuttuu usein retoriikaksi. Turja huvitti yleisöä todetessaan, että hän tietää ainoastaan yhden tapauksen 40-vuoden ajalta, jolloin kansanedustaja on kertonut muuttaneensa kantaansa valiokunnassa saadun tiedon perusteella.

Politiikan ja tieteen maailmat

Paneelin poliitikkojäsenet mainitsivat moneen otteeseen kuinka erilaisia ovat politiikan ja tieteenteon maailmat. Tieteen luonne on moniäänistä eli näkökulmia on paljon, kun taas politiikassa täytyy käsiteltävästä asiasta tehdä yksi päätös. Ja usein kiireellä. Politiikassa tavoitteena on tarkoituksenmukaisuus, tieteessä taas totuudellisuus ja harkinta.

Pilvi Torstin mielestä tutkijan tehtävä on olla osa yhteiskunnallista päätöksentekojärjestelmää ja ymmärtää sitä. Tutkijoiden olisi hyvä oppia tiedottaamaan tutkimuksestaan käyttökelpoisemmassa muodossa. Myös professori Mika Hyytiäinen Maanpuolustuskorkeakoulusta heitti tutkijoille haasteen tieteen popularisoinnista, koska "kaikki kansanedustajat eivät ole tohtoreita". Kansanedustaja Sanna Lauslahti ehdotti eduskunnan intranettiin tutkijoilta saatavia popularisoituja tiedotteita.

Vapaata tutkimusta vai tilauksesta?

Valtioneuvoston mahdollisuus tilaustutkimuksiin ja näille osoitettu oma rahoitus sai kannatusta Outi Alanko-Kahiluodolta. Samalla hän kuitenkin piti hyvin valitettavana sitä, että joidenkin itsenäisten tutkimuslaitosten rahoitusta on leikattu. Hänen mielestään vapaat tutkimuslaitokset ovat hyvin tärkeitä, jottei tietoa tulkita poliitikon omien tarkoitusperien mukaan.

Ranskalaista filosofia Jacques Derrida:ta lainaten Alanko-Kahiluoto arvioi, että suomalaisilta poliitikoilta on virhe vetää jyrkkä raja perus- ja soveltavan tutkimuksen välille ja suunnata määrärahoja sen mukaan. Merkittävät sovellukset kun ovat perustutkimuslähtöisiä.

Keskustelun lopuksi kysymyksen panelisteille esitti vielä yleisön joukosta professori Ilkka Hanski. Hän halusi tietää, miten politiikassa voidaan reagoida sellaiseen tutkimustietoon, jolla ei ole puoluepoliittisia virityksiä takanaan, mutta joka muuten on yhteiskunnallisesti vaikea kysymys? Kuten ilmastotutkimus.

Sanna Lauslahti vastasi, että tutkimustietokin voi olla ristiriitaista, ja tällöin ratkaisussa mennään poliitikon arvovalintoihin.

Katri Pajusola


Kari Raivio selvittää tutkitun tiedon käyttöä päätöksenteossa

Valtioneuvoston kanslia on käynnistänyt selvityksen tutkittuun tietoon perustuvan päätöksenteon neuvonannon järjestämisestä. Selvityshenkilönä on aloittanut Helsingin yliopiston kansleri emeritus Kari Raivio.

Selvityksessä on tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota siihen, että valtioneuvoston ja muun päätöksenteon piirissä hyödynnetään tutkimustuloksia nykyistä paremmin ja laajemmin. Taustalla on tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus, jonka valtioneuvosto julkisti syyskuun alussa.

Selvittäjän tehtävänä on laatia ehdotuksia seuraavista kysymyksistä:

  • Millaisia ovat parhaat tutkitun tiedon välityksen mekanismit kansainvälisesti vertaillen?
  • Millaisia institutionaalisia ratkaisuja (tiedeakatemiat, paneelit, arviointineuvostot) on käytössä tai valmisteilla ja mitkä ovat niistä saadut kokemukset eri maissa?
  • Millaisia odotuksia neuvonantajatoiminnasta on olemassa poliittisilla päätöksentekijöillä?
  • Miten hallituksen tutkittuun tietoon perustuvan (strategisen) päätöksenteon neuvonantajatoiminta olisi järjestettävä?

Valtioneuvosto odottaa vastauksia näihin kysymyksiin ja ehdotuksia tutkittuun tietoon perustuvan päätöksenteon neuvonannon malleiksi 30.3.2014 mennessä.

Raivio esitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan viime maaliskuussa tiedeneuvonantajaa hallituksen päätöksenteon tueksi.

Kirsti Sintonen

  • Painetussa lehdessä sivu 12

ACATIIMI 9/13 tulosta | sulje ikkuna