Kelpaako tiede poliitikoille?
Politiikan ja tieteen teon maailmat
ovat erilaisia. Tutkittua tietoa tulisi
kuitenkin hyödyntää päätöksenteossa
nykyistä enemmän. Ikuisuusaihe
on ollut vahvasti tapetilla
tänä syksynä.
Helsingin Kirjamessujen Tiedetorilla pohdittiin tieteen
ja politiikanteon välistä suhdetta. Paneelikeskustelun
puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston
emerituskansleri Ilkka Niiniluoto ja panelisteina
kuultiin tutkijataustaisia kansanedustajia sekä tutkijoita
eri tutkimuslaitoksista.
Niiniluoto avasi keskustelun toteamalla, että tutkimustiedon
käyttö ja sen hyödyntämisen tavat yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa ovat olleet viime
aikoina paljon julkisuudessa. Poliittiseen päätöksentekoon
kuuluu sekä arvoja että tietoa, ja tietopohjan
tulisi olla mahdollisimman hyvin perusteltua ja näyttöön
perustuvaa.
Eeva Furman työskentelee Suomen ympäristökeskuksen
(SYKE) ympäristöpolitiikkakeskuksen
johtajana ja hän vastasi, että SYKE:ssä nimenomaan
tehdään tutkimusta yhteiskunnan käyttöön. Lainsäädännön
valmistelijat tarvitsevat tutkimustuloksia
esimerkiksi yhdyskuntarakenteen kehityssuunnista.
"Mutta ajoitus on tärkeää. Tieto täytyy tarjota silloin,
kun se on päätöksentekijälle tärkeää, ei silloin kuin
itselle", sanoi Furman.
—Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto kertoi
käyttävänsä tutkittua tietoa kaikessa poliitikon työssään.
Hänestä hyvään päätöksentekoon kuuluu se,
että asioista otetaan selvää.
Pilvi Torsti toimii opetus- ja kulttuuriministeriössä
valtiosihteerinä ja hänen kauttaan kulkee paljon
lakiesitysten valmisteluprosesseja.
— Se, kuinka paljon tiede vaikuttaa päätöksiin on
kiinni valmistelijasta aika lailla, sanoi Torsti.
— Monissa päätöksissä on takana paljon tietoa,
jopa tiedettä, mutta sitä on vaikea huomata, koska
esitystapa politiikassa on erilainen.
Alanko-Kahiluoto kertoi, että lakiesityksiä käsitteleviin
valiokuntiin kutsutaan paljon asiantuntijoita
tiedemaailmastakin kertomaan omasta alastaan. Missä
määrin asiantuntijoiden tutkimustulokset sitten
vaikuttavat päätöksiin on vaikeampi selvittää. Eduskunnan
kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja
sanoi, että poliitikkojen käsittelyssä tieteellinen tieto
muuttuu usein retoriikaksi. Turja huvitti yleisöä todetessaan,
että hän tietää ainoastaan yhden tapauksen
40-vuoden ajalta, jolloin kansanedustaja on kertonut
muuttaneensa kantaansa valiokunnassa saadun
tiedon perusteella.
Politiikan ja tieteen maailmat
Paneelin poliitikkojäsenet mainitsivat moneen otteeseen
kuinka erilaisia ovat politiikan ja tieteenteon maailmat. Tieteen luonne on moniäänistä eli näkökulmia
on paljon, kun taas politiikassa täytyy käsiteltävästä
asiasta tehdä yksi päätös. Ja usein kiireellä.
Politiikassa tavoitteena on tarkoituksenmukaisuus,
tieteessä taas totuudellisuus ja harkinta.
Pilvi Torstin mielestä tutkijan tehtävä on olla osa
yhteiskunnallista päätöksentekojärjestelmää ja ymmärtää
sitä. Tutkijoiden olisi hyvä oppia tiedottaamaan
tutkimuksestaan käyttökelpoisemmassa muodossa.
Myös professori Mika Hyytiäinen Maanpuolustuskorkeakoulusta
heitti tutkijoille haasteen tieteen
popularisoinnista, koska "kaikki kansanedustajat
eivät ole tohtoreita". Kansanedustaja Sanna Lauslahti
ehdotti eduskunnan intranettiin tutkijoilta saatavia
popularisoituja tiedotteita.
Vapaata tutkimusta vai tilauksesta?
Valtioneuvoston mahdollisuus tilaustutkimuksiin
ja näille osoitettu oma rahoitus sai kannatusta Outi
Alanko-Kahiluodolta. Samalla hän kuitenkin piti
hyvin valitettavana sitä, että joidenkin itsenäisten
tutkimuslaitosten rahoitusta on leikattu. Hänen mielestään
vapaat tutkimuslaitokset ovat hyvin tärkeitä,
jottei tietoa tulkita poliitikon omien tarkoitusperien
mukaan.
Ranskalaista filosofia Jacques Derrida:ta lainaten
Alanko-Kahiluoto arvioi, että suomalaisilta poliitikoilta
on virhe vetää jyrkkä raja perus- ja soveltavan
tutkimuksen välille ja suunnata määrärahoja sen mukaan.
Merkittävät sovellukset kun ovat perustutkimuslähtöisiä.
Keskustelun lopuksi kysymyksen panelisteille
esitti vielä yleisön joukosta professori Ilkka Hanski.
Hän halusi tietää, miten politiikassa voidaan reagoida
sellaiseen tutkimustietoon, jolla ei ole puoluepoliittisia
virityksiä takanaan, mutta joka muuten on yhteiskunnallisesti
vaikea kysymys? Kuten ilmastotutkimus.
Sanna Lauslahti vastasi, että tutkimustietokin voi
olla ristiriitaista, ja tällöin ratkaisussa mennään poliitikon
arvovalintoihin.
Katri Pajusola
Kari Raivio selvittää tutkitun tiedon käyttöä päätöksenteossa
Valtioneuvoston kanslia on käynnistänyt selvityksen
tutkittuun tietoon perustuvan päätöksenteon
neuvonannon järjestämisestä. Selvityshenkilönä
on aloittanut Helsingin yliopiston
kansleri emeritus Kari Raivio.
Selvityksessä on tarkoitus kiinnittää erityistä
huomiota siihen, että valtioneuvoston
ja muun päätöksenteon piirissä hyödynnetään
tutkimustuloksia nykyistä paremmin ja
laajemmin. Taustalla on tutkimuslaitosten ja
tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus, jonka
valtioneuvosto julkisti syyskuun alussa.
Selvittäjän tehtävänä on laatia ehdotuksia
seuraavista kysymyksistä:
- Millaisia ovat parhaat tutkitun tiedon
välityksen mekanismit kansainvälisesti
vertaillen?
- Millaisia institutionaalisia ratkaisuja
(tiedeakatemiat, paneelit, arviointineuvostot)
on käytössä tai valmisteilla
ja mitkä ovat niistä saadut kokemukset
eri maissa?
- Millaisia odotuksia neuvonantajatoiminnasta
on olemassa poliittisilla
päätöksentekijöillä?
- Miten hallituksen tutkittuun tietoon
perustuvan (strategisen) päätöksenteon
neuvonantajatoiminta olisi
järjestettävä?
Valtioneuvosto odottaa vastauksia näihin
kysymyksiin ja ehdotuksia tutkittuun tietoon
perustuvan päätöksenteon neuvonannon malleiksi
30.3.2014 mennessä.
Raivio esitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan
viime maaliskuussa tiedeneuvonantajaa
hallituksen päätöksenteon
tueksi.
Kirsti Sintonen
- Painetussa lehdessä sivu 12
|