ACATIIMI 9/13 tulosta | sulje ikkuna

Syysseminaari käänsi fokusta opetuksesta oppimiseen

Yliopisto-oppimisen tutkimuksen uusimmista tuulista saatiin rautaisannos Professoriliiton syysseminaarissa.

Syysseminaarin teemana oli Oppiminen yliopistossa. Vuosi sitten lokakuun seminaarissa pohdittiin tulevaisuuden työelämää. Nyt katsastettiin, missä mennään yliopisto- oppimisen tutkimuksessa.

Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo korosti tapahtuman avauspuheenvuorossaan, että on korkea aika siirtää yliopistokeskustelun painopistettä opetuksesta oppimiseen.

Maan hallitus haluaa rakennepaketissaan lisätä korkeakoulujen opetustarjontaa alkusyksystä ja loppukeväästä.

— Hallitus ja opetusministeri ilmeisesti katsovat, että yliopistoilla on sellainen taloudellinen tilanne, että toimintaa voidaan kehittää ympärivuotisten opiskelumahdollisuuksien suuntaan. Ehkä tämä visio perustuu ajatukseen vuorottelujärjestelmästä: opeta sinä talvella niin minä opetan kesällä. Yliopistoväki kuitenkin tietää, että tämä ei ole realistista. Koko opettajakunta tarvitaan nykyisen opetustarjonnan ylläpitämiseen.

— Kun yliopistot tarjoavat jo nyt mahdollisuuden ympärivuotiseen opiskeluun, ehkä kysymyksen pitäisikin kuulua: haluaako valtioneuvosto opiskelijat oppimaan ympärivuotisesti? On siis korkea aika fokusoida oppijaan yliopistossa, Maarit Valo totesi.

Yliopisto-oppiminen kehitysprosessina

Yliopistopedagogiikan professori Sari Lindblom- Ylänne Helsingin yliopistosta pohti esityksessään yliopisto-oppimisen tutkimuksen haasteista. Yliopistooppiminen on nykytutkimuksen valossa opiskelijan henkilökohtainen aktiivinen kehitysprosessi, mutta myös yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen prosessi. Se on tiedon ja asiantuntijuuden jatkuvaa rakentamista. Mutta sen tutkimisessa on monia haasteita. Siinä pitää mm. ottaa huomioon erilaisten opetuskokeilujen vaikutus opiskelijoiden opiskelumenestykseen tai oppimisen laatuun.

— Oppiminen on kokonaisvaltainen ja monimutkainen prosessi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, Lindblom-Ylänne totesi.

Turun yliopiston kasvatustieteen laitoksella professorina toimiva Kai Hakkarainen puhui oppimisympäristöistä ja yhteisöllisestä oppimisesta. Hän selvitti J.P. Geen kaksi näkökulmaa oppimiseen: toinen pitää tietosisällön omaksumista keskeisenä ja toinen korostaa uutta luovien tietokäytäntöjen omaksumista. Internetin aikakaudella sisältö ei ole enää kuningas. Tutkivan oppimisen osatekijöihin kuuluu oleellisena osana kyseleminen ja ihmettely, kriittinen arviointi, jaettu asiantuntijuus.

— Intensiivisen Internetin käytön myötä voi syntyä pinnallisia ”heinäsirkkamieliä”, jotka eivät pysty syvälliseen oppimiseen. Opiskelijat tarvitsevatkin tukea uutta luovien tietokäytäntöjen kehittämisessä, Hakkarainen painotti ja vertasi tietokäytännön omaksumista vuorenhuipulle kiipeämiseen. Yhteisöllinen oppiminen edellyttää koko yhteisön hilaamista vuoren huipulle.

Taitava oppija on strateginen

Oulun yliopiston Oppimisen ja Koulutusteknologian tutkimusyksikössä professorina toimiva Sanna Järvelä piti puheenvuoron aiheesta "Oppiminen on taitolaji!" Kovalevy on varsin rajallinen ja siksi oppimisen strateginen säätely on Järvelän mukaan yliopistossa tärkeää.

— Pelkkä oppimisen taito ei riitä – pitää olla myös tahtoa. Tunnetilat voivat estää oppimista edistävän strategisen toiminnan.

— Taitava oppija on strateginen. Hän on aktiivinen ja proaktiivinen. Hän tarkkailee, arvioi ja säätelee ajatteluaan, motivaatiota, tunteita, käyttäytymistään. Oppimisen taitoja voi kehittää koko elämän ajan.

Järvelän mielestä opiskelutilanteissa voitaisiin harjoitella epävarmuutta ja ristiriitojen sietämistä, mutta myös yksilöllistä ja kollektiivista onnistumista – taidon ja tahdon sparrausta.

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan varadekaani, professori Kirsti Lonka kertoi tunteista ja motivaatiosta opiskelijan oppimisessa. Lonka sekä professorit Katariina Salmela-Aro, Kai Hakkarainen ja Kimmo Alho muodostavat Suomen Akatemian Mind-ohjelman (2013-2016) hankkeessa Mind the Gap -tutkijaverkoston. Siinä tutkitaan muun muassa kännykkäsovellusta, jolla mitataan virtausta – flow-tuntemuksia oppimistilanteissa. Tutkijat ovat kehittäneet matemaattisen mallin virtauksen suhteesta koettuihin tunteisiin.

— Miksi näitä kannattaa tutkia? Aikaisemmat tutkimuksemme viittaavat siihen, että hyvinkin valikoidussa opiskelijapopulaatiossa, kuten lääketieteessä, opiskelijat voivat alisuoriutua erilaisten motivaation, säätelyyn tai tunteisiin liittyvien tekijöiden vuoksi. Näistä tiedoista on apua muun muassa siinä, miten päästään 55 opintopisteen tavoitteeseen.

Lonka esitteli tutkimusta, jossa oli selvitetty eri alojen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden motivaatiota. Tutkimus paljasti selviä ja kiinnostavia eroja kemian, opettajankoulutuksen, oikeustieteen opiskelijoiden oppimisen profiileissa.

Myös lahjakkaille mahdollisuus kasvuun

Professori Kirsi Tirri Helsingin yliopistosta kysyi esityksessään, mistä lahjakkuuden tunnistaa yliopistossa? Hän erotti lahjakkuuden ja erityislahjakkuuden. Jokaisella ammatillisella kentällä taidokkain 10 % on erityislahjakkaita. Erityislahjakkuuden kehittyminen on edellyttänyt harjoittelua.

— Lahjakkaat tarvitsevat riittävän vaativia haasteita ja opetusohjelmia. joissa lahjakkuus voi kehittyä erityislahjakkuudeksi.

Lahjakkuuslajit ovat kielellinen, loogis-matemaattinen, musikaalinen, avaruudellinen, keholliskinesteettinen, interpersoonallinen, intrapersoonallinen. Uusimpina lahjakkuuslajien joukkoon ovat tarjolla myös spirituaalinen ja luontoon kohdistuva lahjakkuus.

— Tutkimusryhmien johtajilta edellytetään nykyisin interpersoonallista lahjakkuutta, Tirri totesi.

Professori Tirri kertoi lahjakkuusprofiileihin liittyvistä tutkimustuloksista. Ne paljastavat varsin selviä eroja eri sukupuolten välillä: matematiikassa hyvin menestyneet naiset arvioivat kykynsä loogismatemaattisella alueella heikosti menestyneitä miehiä alhaisemmiksi. Menestyksestä riippumatta naiset arvioivat inter- ja intrapersoonalliset taitonsa paremmiksi kuin miehet.

— Lahjakkuus tulee tunnistaa ja sitä tulee määrätietoisesti tukea. Myös lahjakkaille tulee tarjota mahdollisuus oppimiseen ja kasvuun, tähdensi Tirri lopuksi.

Syysseminaarin päätteeksi puhui professori Esa Poikela Lapin yliopistosta. Hän muisteli aluksi omia opiskeluaikojaan ja kertoi professori Pertti Hemanuksen todenneen, että yliopistoissa oppii opetuksesta huolimatta. Puheenvuorossaan Poikela käsitteli yliopisto-oppisen ja työelämän yhteyksiä. Lapin yliopiston Työelämä- ja rekrytointipalvelujen selvityksen mukaan yliopistoista valmistuu hyviä substanssiosaajia, joilla on heikko toimintaosaaminen tai sitten huonoja prosessiasiantuntijoita, joilla on vahva tieto-osaaminen.

Poikela korosti osaamista tuottavaa oppimista – olemalla, kuulemalla, tekemällä. Opiskelijat hankkivat tietoa, oppivat yhteistoiminnallisesti, osallistuvat oppimisprojekteihin sekä kehittävät henkilökohtaista osaamistaan aktivoivissa oppimisympäristöissä. Hän käytti esimerkkinä Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa jo 90-luvulla aloitettua ongelmaperusteista oppimista. Siellä ei puhuta enää tenteistä vaan näytöistä. Näytöissä fokus on osaamisessa.

Syysseminaari videoitiin ja kunkin puhujan esitykset on katsottavissa Professoriliiton YouTube-kanavalla.

teksti Kirsti Sintonen
kuvat Veikko Somerpuro

  • Painetussa lehdessä sivu 34

ACATIIMI 9/13 tulosta | sulje ikkuna