ACATIIMI 9/13 tulosta | sulje ikkuna

Sovittelusta apua ristiriitatilanteisiin

Hyvässä työyhteisössä ongelmat tunnistetaan ja hoidetaan varhain. Sovittelutoiminta on leviämässä myös yliopistoihin. Turun yliopisto on toiminut edelläkävijänä.

Perinteinen suomalainen malli on kieltää ongelmat siihen asti kunnes ne kärjistyvät.

Silloin ongelma on usein levinnyt jo organisaation ulkopuolelle ja selvittelystä on tullut hyvin vaikeaa.

— Kaikissa yhteisöissä on ongelmia. Hyvässä työyhteisössä ongelmat tunnistetaan ja hoidetaan varhaisessa vaiheessa, toteaa Turun yliopiston henkilöstön kehittämispäällikkö Ismo Saario.

Suomen Sovittelufoorum otti yhteyttä vuonna 2008 ja pyysi Turun yliopistoa mukaan Timo Pehrmanin väitöstutkimukseen työyhteisökonfliktien hoitamisesta sovittelun keinoin. Väitöstutkimukseen osallistui myös muita työyhteisöjä.

— Liikkeelle lähtö oli hidasta, koska kyseessä oli uuteen kulttuuriin oppiminen. Alkuvuosina tapauksia oli vain muutamia, mutta kun julkaisimme vuonna 2012 yliopistomme varhaisen tuen mallin, sovittelutapaukset alkoivat selvästi lisääntyä, Ismo Saario kertoo.

— Mallimme mukaan, kun kuka tahansa työyhteisön jäsen alkaa kokea, että edellytykset normaalille työnteolle ovat häiriintyneet, kannattaa asiasta keskustella heti. Pinnan alla kytevä ongelma voi näkyä työyhteisössä esimerkiksi työtoverin eristäytymisenä, puhumattomuutena, poissaolojen lisääntymisenä tai valta-aseman väärinkäyttönä.

— Ensisijainen vastuu ongelman poistamisessa on esimiehellä. Oleellista on toimia mahdollisimman varhain, sillä tilanteen pitkittyessä sen ratkaiseminen vaikeutuu. Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa sitä, että esimies ottaa asian puheeksi. Esimies saa tukea mm. työterveyshuollosta.

Mikäli ongelma ei ratkea henkilöstöjohtamisen keinoin, voidaan tapausta alkaa sovitella. Sovitteluprosessissa kaksi sovittelijaa kohtaa aluksi molemmat konfliktin osapuolet yksin, niin että ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi. Yhteisessä tapaamisessa sovittelijoiden kanssa tavoitteena on yhdessä työstää ratkaisu, mistä tehdään kirjallinen sopimus. Myöhemmin pidetään seurantatapaaminen tai useampia, joissa katsotaan, onko sopimuksesta pidetty kiinni.

Monet sovittelijoista esimiesasemassa

Turun yliopistossa on yhdeksän yliopiston palveluksessa olevaa sovittelijaa ja kolme työterveyspsykologi- sovittelijaa. Sovittelu tapahtuu pareittain työajalla, eikä siitä makseta erillistä korvausta.

— Monet sovittelijoista ovat esimiesasemassa. He kokevat, että sovittelu on myös sisäistä johtamiskoulutusta. Sovittelutyö on palkitsevaa — hyvästä työstä tulee hyvä mieli.

— Joissakin tapauksissa yksi seurantatapaaminen ei ole riittänyt, ja on jouduttu pitämään toinen ja kolmaskin. Seurantatapaamisen tukevat muutoksen toteutumista ja niiden avulla on päästy aina parempaan suuntaan.

— Konfliktit lisäävät sairaslomia, ja siksi kehotamme esimiehiä informoimaan myös työterveyslääkäreitä konfliktien olemassaolosta jollakin osastolla. Työterveyslääkäri kohtaa potilaan arvostuksen hengessä ja kysyy syytä, miksi potilas kokee olevansa sairasloman tarpeessa.

Sovittelu säästää Saarion mukaan yliopiston kuluja, osapuolten aikaa ja terveyttä sekä myös yhteiskunnan kuluja. Hoitamattomat konfliktit lisäävät työeläkeyhtiöiden tutkimuksen mukaan ennenaikaisten eläköitymisten riskiä.

Ismo Saarion mukaan sovittelutoimintaa ollaan käynnistämässä tällä hetkellä ainakin Aalto-yliopistossa, Helsingin yliopistossa, Åbo Akademissa ja Itä-Suomen yliopistossa.

Johtajuus usein pullonkaulana

Turun yliopiston pääluottamusmies Eero Kuparinen on ollut mukana yhdessä sovittelutapauksessa. Riita-asia tuli hoidettua ja kaikki osapuolet vaikuttivat tyytyväisiltä.

— Suhtaudun sovitteluun positiivisesti. Sovittelutapauksia yliopistolla tuottaa mielestäni se, että ihmisten johtaminen on yliopistolla aika monelle pakkopulla, mihin ei haluta paneutua, vaikka koulutusta on tarjolla.

— Ennen sovittelua saman johtajan alaisuudessa saattoi olla useitakin ristiriitatilanteita, joissa tarvittiin pääluottamusmiestä, mutta kun johtaja vaihtui, ristiriidat loppuivat.

— Kun sovittelutoiminta on yliopiston siunaamaa, kaikki konfliktien osapuolet tulevat sovitteluun.

Timo Pehrmanin väitöskirja ”Paremmin puhumalla” hyväksyttiin Lapin yliopistossa 2011.

teksti Tuula-Maria Ahonen

  • Painetussa lehdessä sivu 46

ACATIIMI 9/13 tulosta | sulje ikkuna