Kirja-arviot
|
Tutkimusmatkailijamme Orientissa
Georg August Wallin:
Skrifter. Band 4. Färderna till Mekka och Jerusalem 1845 – 1847.
Utgivna av Kaj Öhrnberg
och Patricia Berg under medverkan
av Kira Pihlflyckt. Svenska Litteratursällskapet
i Finland - Bokförlaget
Atlantis 2013.
|
Suomalainen arabisti Georg August
Wallin (1811—1852) oli väitellyt
alan tohtoriksi 1839. Erittäin
kielitaitoisena ja muutoinkin
ansioituneena hän sai vuonna 1841
apurahan Lähi-idän tutkimusmatkalle.
Noita matkoja käsittelevä
Wallinin Kirjoitusten neljäs osa
käsittää asiaan erinomaisesti perehdyttävän
johdannon, jonka on
laatinut Kaj Öhrnberg. Hän esittelee
Arabia-matkailun historiaa,
matkustustapoja ja -motiiveja.
Wallinin hän toteaa olleen niitä,
jotka kohde oli lumonnut ja jotka
lisäsivät tietämystämme siitä.
Ahvenanmaalaissyntyisen
Wallinin omia tekstejä ovat matkakohteita
havainnollisesti kuvaavat
päiväkirja ja kirjeenvaihto,
jota hän kävi entisen opettajansa,
professori Gabriel Geitlinin kanssa.
Geitlinin Wallinille lähettämät
ovat siis säilyneet ja niitä on teoksessa,
tosin jotkut Wallinin opettajalleen
lähettämistä on jouduttu
konstruoimaan sanomalehdissä
julkaistuista. Wallinin kirjeet
äidilleen ja sisarelleen ovat niin
ikään alkuperäisinä.
Matkan päätarkoitus oli tutkia
arabian murteita Egyptissä ja Arabian
niemimaalla sekä tutustua
wahabiittien oppeihin. Saapuminen
kesti puoli vuotta Hampurin,
Pariisin ja Konstantinopolin kautta.
Omaksuttuaan arabialaisen
identiteetin nimellä Abd al-Wali
ennen tuloaan asemapaikkaansa
Kairoon Wallin laati ruotsinkielisiä
muistiinpanoja myös arabialaisin
aakkosin.
Orientin ihmiset näyttäytyivät
tutkijalle lapsina; uskonto ei
tehnyt eroa. Täytettyään Mekanmatkallaan
1846 islamilaisen pyhiinvaeltajan
velvollisuudet Wallin
sanoo tunteneensa itsensä onnelliseksi
mutta myöntää olleensa
monesti kauhuissaan peläten
henkilöllisyytensä paljastumista,
joka olisi voinut merkitä hengen
menetystä. Senkään vuoksi hän ei
tahtonut viipyä Mekassa pitkään,
eikä kassakaan antanut myötä.
Kokeiltuaan viikon yhteiseloa
ateriointeineen 200 muun pyhiinvaeltajan
kanssa emiirin hovissa
tutkimusmatkailijamme vetäytyi
dervissinsä kanssa yksityisyyttä
tarjoavaan vuokra-asumukseen.
Murtaen äännetystä kielestä
matkantekijä sai havainnollisen
esimerkin myös luostarissa
Siinailla (oletetulla Mooseksen
palavan pensaan paikalla), kun
kreikkalainen munkki laususkeli
Daavidin psalmeja arabiankielisestä
Raamatusta. Oikeaa identiteettiään
peitelläkseen Wallin
kertoi munkille olevansa Suomen
suuriruhtinaskunnasta Venäjältä
mutta väitti äidinkielensä olevan
persia!
Jerusalemiin Wallin saapui
pääsiäisen alla 1847 aasilla ratsastaen.
”Aasini oli väsynyt, ja minun
oli vähän väliä noustava ja jatkettava
taivaltamista jalan”, hän
merkitsi päiväkirjaansa. Paikka oli
jo noihin aikoihin tupaten täynnä
pyhiinvaeltajia. Wallin, joka muutoinkin
tarkkaili uskonnollisia
seremonioita kriittisin silmin,
kaipasi pian pois väsyttyään menoon.
Matkailijan muistiinpanot
sisältävät myös tarkkoja, päivittäisiä
säähavaintoja. Esimerkiksi
23.4.1845 lämpötila oli auringon
noustessa 20, puoliltapäivin 36
ja vielä auringon laskiessakin 30
astetta. Tuuli kävi tuona pilvisenä
päivänä eteläkaakosta.
Yli viisisataasivuinen teos käsittää
paitsi lukuisia, elävöittäviä
valokuvia ja havainnollisia karttoja
myös toimittajien selkeyttävät
luonnehdinnat käsikirjoituksista,
niiden perusteelliset kommentaarit,
sanojen selityksiä sekä laajat
henkilö- ja asiahakemistot — lähdekirjallisuutta
unohtamatta.
Esko Karppanen
|
Filosofisen kameleontin ihailukirja
Frank Martela, Lauri Järvilehto, Peter
Kenttä, Jaakko Korhonen (toim.):
Esa Saarinen elämän filosofi.
Aaltoyliopisto
2013. 302 sivua.
|
Esa Saarinen täytti heinäkuussa
60 vuotta, ja juhlan kunniaksi
julkaistu kirja koostuu hänen
ystäviensä ja työtovereidensa
kirjoituksista ja haastatteluista.
Kirjoittajakaartiin mahtuu hyvin
erilaisten alojen edustajia professoreista
taiteilijoihin ja yritysjohtajiin,
kuten Ilkka Niiniluoto,
Sara Heinämaa, Sam Inkinen,
Sami Pihlström, Tuula Teeri, M. A.
Numminen, Rosa Liksom, Jorma
Ollila ja Matti Alahuhta.
Tämä monipuolisuus ei ole
yllätys, sillä Saarinen on filosofinen
kameleontti, joka on ollut
takaperin kulkevia operaattoreita
tutkiva analyyttinen filosofi, kovaäänistä
punkmusiikkia kuunteleva
eksistentialisti, toimitusjohtajia
ja työntekijöitä sparraava
yritysfilosofi ja nyt tällä hetkellä
Aalto-yliopiston professori.
Kirjoituksia ja haastatteluja
lukiessa huomaa kuitenkin, että
tietyt piirteet ovat säilyneet halki
vuosikymmenten ja Saarinen on
vain soveltanut niitä eri tavoin
eri yhteyksissä. Eksistentialismin
juhlima vapaa ja ennalta määrittelemätön
ainutkertainen yksilö on
pysynyt lähtökohtana ja ytimenä,
jonka ympärille muut asiat kiertyvät
ja rakentuvat.
Kirjan artikkelit eivät olekaan
tieteellisen etäisiä ja kuvailevia,
vaan niistä välittyy innostus ja
ihailu värikästä elämän filosofia
kohtaan. Saarinen pitää esikuvinaan
antiikin Kreikan toreilla ja
kaduilla toimineita elämänfilosofeja.
Filosofian tehtävänä ei selittää
maailmaa, vaan tarjota kysymyksiä
ja näkökulmia yksilöille,
jotta he voivat tulla tietoiseksi
omasta piilevästä potentiaalistaan.
Saarinen uskoo — tässäkin
antiikin filosofeille uskollisena,
että jokaisessa ihmisessä on
enemmän kuin päälle näkyy,
samaan tapaan kuin kasvin siemenessä
piilee kukoistustaan
odottava kukka.
Filosofin tehtävänä on tarjota
älyllistä ja myös emotionaalista
lantaa ja ravinteita tälle siemenelle
tai idulle. Varhaisesta yksilöön
rajoittuvasta eksistentialismista
poiketen Saarinen huomioi myös
ympäristön, jonka virikkeellisyydellä
ja kannustavuudella on suuri
vaikutus siihen, miten hyvin yksilö
pystyy sisäistä potentiaaliaan
ilmentämään ja kehittämään.
Saarinen esimerkiksi järjestää
luentotilaisuuksia Pafoksen
saarella, koska tämä eksoottinen
kaukana tavallisesta arjesta oleva
ympäristö pystyy tarjoamaan yksilöille
virikkeelliset puitteet tulla
tietoiseksi omasta itsestä ja ajattelusta.
Samoin kirjaan kootut Aaltoyliopiston
opiskelijoiden haastattelut
tuovat julki sen, miten
antoisia ja avartavia filosofiset
näkökulmat ja kysymykset ovat
insinööritieteisiin ja tekniikkaan
painottuvassa ympäristössä —
monia koskettaa etenkin se, että
he voivat soveltaa elämän filosofin
antia omaan henkilökohtaiseen
elämäänsä.
Kaiken kaikkiaan: Ovat
haastateltavat ja kirjoittajat sitten
kuulleet Saarisen luentoja
yliopistossa, Pafoksella, yritysten
seminaareissa ja ovat he sitten
taiteilijoita, opiskelijoita, professoreja,
yritysjohtajia tai aivan
tavallisia ihmisiä —he kaikki ovat
samaa mieltä siitä, että jokin
heissä on muuttunut ja he näkevät
ja kokevat maailman rikkaampana
ja antoisampana kuin ennen luentosaliin
astumista.
LJoku kirjoittajista toteaakin,
että jos Suomessa olisi enemmän
Saarisen kaltaisia filosofeja,
maamme kohoaisi kaikilla — tieteestä
talouteen — rankinglistolla
kuin raketti. Olihan Saarisen
sähköistävällä valmennuksella
merkittävä vaikutus Nokian komeettamaiseen
nousuun.
Pekka Wahlstedt
- Painetussa lehdessä sivu 52
|