Miksi korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio halutaan uudistaa?
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kahdeksan vuotta sitten vuoteen 2030 ulottuvan vision. Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien käynnistämässä vision uudistustyössä katse ulottuu vuoteen 2040.
Teksti Terhi Hautamäki kuvat Getty images
Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisasiantuntija Markus Ylimaa, miksi visiota tehdään uusiksi?
Edellinen, korkeakouluyhteisön yhdessä tekemä visiotyö onnistui hyvin. Visiossa asetetut keskeiset tavoitteet ovat ohjanneet hyvin pitkän aikavälin korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaa.
Alun perin ei suunniteltu, että visiosta tulisi säännöllisesti päivitettävä, mutta edellisen prosessin äärimmäisen hyvät kokemukset toimivat uudistuksen innostajina.
Vuoden 2017 jälkeen maailma on muuttunut merkittävästi. Esimerkiksi turvallisuuteen ja vastuullisuuteen liittyvät kysymykset ovat nousseet esiin suuremmin. Väestökehitys on muutoksessa, ikäluokat ovat pienentyneet, ympäristönmuutos ja digitalisaatio ovat vahvistuneet, ja kansainvälinen kilpailu osaajista on koventunut. Myös korkeakoulujärjestelmässä on sisäistä muutosta.
Nyt on oikea aika pysähtyä pohtimaan korkeakoulu- ja tutkimuskentän voimin pidemmälle ulottuvia, hallituskausien ylittäviä päämääriä.
Millaisia vaikutuksia vuonna 2017 julkaistulla visiolla on ollut?
Visiossa nousivat vahvimmin esiin tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen nosto neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta ja korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuuden nosto 50 prosenttiin ikäluokasta. Ehkä tärkein vaikutus on ollut se, että yhteiset sovitut tavoitteet ovat korkeakouluyhteisön ja poliittisten puolueiden jakamia. Yhteisistä tavoitteista on tullut keskeisiä ankkureita, joita on edistetty myös käytännön poliittisin toimin.
Edellisen vision suositukset eivät ole vanhentuneet. Uudistuksen tarkoituksena ei ole päivittää vanhoille tavoitteille uusia lukuja, vaikka siitäkin voidaan käydä keskustelua. Uudistuksen tavoitteet laaditaan miettien muun muassa sitä, millaista laadukas korkeakoulutus ja tutkimus on 2040-luvulle tultaessa.
Miten vision valmistelu etenee?
Tämä kevät on tilannekuvan luomisen aikaa. Syksyllä päästään linjaamaan päämääristä, ja sen jälkeen linjataan toimenpidesuositukset. Visiota tehdään koko korkeakoulusektorin kesken. Tähän mennessä olemme kiertäneet korkeakouluyhteisöjen ja sidosryhmien tilaisuuksissa. Tilannekuvan saamiseksi toteutimme sidosryhmille verkkokyselyn, johon saimme 1 060 vastausta.
Olemme hyödyntäneet ministeriössä myös valtioneuvoston tulevaisuusselonteon muutostekijäanalyysia miettiessämme globaaleja muutosilmiöitä, ja mitä ne tarkoittavat korkeakouluille ja tutkimukselle.
Miltä tilannekuva näyttää?
Tässä vaiheessa pääviesti on se, että korkeakoulusektori ei pelkästään reagoi ja sopeudu ilmiöihin. Vaikka turvallisuuden, talouden, ympäristön ja akateemiseen vapauden tilasta tulee usein huolestunut ja ahdistunut olo, haluamme tuoda esiin, että korkeakoulut ja tutkimus tarjoavat myös innostavia ratkaisuja ja toivoa.
Yhtenä esiin nousevana teemana on se, että tiede, taide ja korkeakouluopetus ovat demokraattisen yhteiskunnan perusta. Vaikka akateeminen vapaus ja korkeakoulujen autonomia ovat Suomessa hyvällä tolalla, globaali kehitys herättää huolta.
Tiedepolitiikkaan liittyy eriäviä näkemyksiä ja intressejä. Miten näistä saa sovitettua yhteisen vision?
Tämä on totta kai haaste. Väitän kuitenkin, että pienenä maana meillä on yhdistäviä tekijöitä ehkä enemmän tai vähintään yhtä paljon, kuin erottavia tekijöitä. Kaikkea visiossa ei pystytä ratkaisemaan, mutta jos keskeiset yhteiset päämäärät löydettäisiin, se olisi onnistumisen mitta.
