Yliopistojen tärkeät päätökset
Yliopistoissa tehdään kahdenlaisia merkittäviä päätöksiä niiden menestyksen kannalta: millaista henkilökuntaa niihin palkataan ja millaisia opiskelijoita niihin valitaan. Yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen laatu on suoraa seurausta näistä valinnoista.
Vaikka uusiakin menettelytapoja henkilöstön valintaan on otettu käyttöön, useimpien tehtävien täytössä arvioidaan edelleen tehtävään hakijan osalta paljolti samoja ominaisuuksia kuin yliopistolaitoksen alkuaikoina. Usein arvioinnin kohteena on hakijan tieteellinen pätevyys, opetustaito, yhteiskunnalliset tehtävät, odotettavissa oleva potentiaali tutkijana tai opettajana, sekä uusimpana arviointialueena kyky hankkia ulkoista rahoitusta. Kun yliopistot onnistuvat henkilöstövalinnoissa, on ensimmäinen merkittävä päätös onnistunut.
Toinen päätös, opiskelijoiden valintatapa, on sitä vastoin ollut melkoisessa myllerryksessä. Pitkään opiskelijat valittiin yliopistoihin oman alan kirjallisuuteen perustuvien pääsykokeiden perusteella, jolloin koulutusalakohtainen lukupaketti saattoi olla mittavakin. Myöhemmin tämän valintatavan rinnalle kehitettiin todistusvalinta ja rajattiin aikaisemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrää opiskelijavalinnoissa.
Tänä vuonna valintakokeet uudistuivat jälleen. Kevään toisessa yhteishaussa aikaisemman noin 120 valintakokeen sijaan käyttöön tuli yhdeksän kansallista valintakoetta, joilla voi hakea useille eri koulutusaloille ja eri yliopistoihin.
Näiden rinnalla on toiminut avoimen väylä, joka on menestyksekkäisiin avoimiin yliopisto-opintoihin perustuva valintatapa yliopistojen tutkintokoulutukseen.
Hallitus linjasi puoliväliriihen kasvutoimissa huhtikuussa, että koko korkeakoulututkinnon suorittaminen avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa mahdollistetaan ja opintoja koskevaa maksusääntelyä vapautetaan. Tämä on herättänyt paljon keskustelua ja mielipiteitä puolesta ja vastaan myös yliopistoyhteisön sisällä.
Toivottavaa olisi, että mikäli tämän kasvutoimen valmistelu etenee, yliopistoyhteisö voisi osallistua keskusteluun parhaan mahdollisen toimintamallin luomiseksi. Yliopistoyhteisöllä on paljon tietoa erilaisten valintatapojen vaikutuksista.
