Avoimempaa tiedettä rahoitusta uudistamalla
Tieteen ja tutkimuksen avaaminen taloudellisesti kestävällä tavalla edellyttää tieteen ja tutkimuksen olemassa olevien rahoitusmekanismien uudistamista. Rahoitusta uudistamalla tasoitetaan tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden polkua avoimempaan tieteeseen ja ratkaistaan avoimuuden haasteita.
Avoimesta tieteestä on tulossa tutkijoiden arkipäivää, mutta tiellä avoimuuteen on vielä mutkia. Monet tutkijoiden kohtaamat haasteet oman tutkimuksen avaamisessa liittyvät rahoitukseen ja resursointiin. Tutkija ehkä haluaisi julkaista artikkelin avoimesti, mutta rahaa lehden pyytämään tuhansien eurojen käsittelymaksuun ei ole. Hän tekisi mielellään avoimia oppimateriaaleja, mutta pelkää, että joutuisi tekemään sen omalla ajallaan. Tutkija haluaisi avata keräämänsä tutkimusaineiston, mutta ei ole varma, miten tutkimusta rahoittava yritys suhtautuisi tähän.
Avoimen tieteen rahoittamisen haasteisiin vastaa Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation lokakuussa julkaisema tiekartta. Tiekartan tavoitteena on tarjota eri korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön toimijoille riittävät, selkeät ja keskenään yhteentoimivat keinot ja ohjeistukset avoimen tieteen ja tutkimuksen ja sitä edellyttävän rahoituksen toteuttamiseksi taloudellisesti kestävällä tavalla. Sen on laatinut laaja joukko korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön toimijoita sekä eri ministeriöitä edustanut työryhmä.
Tiekartan perusajatuksena on uudistaa olemassa olevia tieteen, tutkimuksen ja korkeakoulutuksen rahoitusmekanismeja avoimuutta paremmin edistävään suuntaan. Tiekartta on jaettu kuuteen suositukseen, joiden teemat ovat:
tutkimuksen avoimuuden
koordinoitu toimintaympäristö
infrastruktuurien rahoitus ja ylläpito
tutkimusjulkaisemisen rahoitus
tutkimusrahoittajien avoimuuden käytännöt
tutkimusorganisaatioiden
avoimen tieteen toiminta ja
tutkimusyhteisön ulkopuolinen rahoitus.
Perusrakenteet kuntoon
Yksittäisen tutkijan työ tieteen avaamiseksi helpottuu, jos eri tutkimusorganisaatiot toimivat avoimen tieteen kysymyksissä samoilla pelisäännöillä. Päällekkäisten ja huonosti yhteensopivien erillisratkaisujen sijaan tutkimuksen avoimuudelle tarvitaan koordinoitua avoimuuden toimintaympäristöä. Siksi tiekartassa suositellaan ottamaan avoimuus yhtenä tekijänä huomioon tutkimusorganisaatioihin laajasti vaikuttavissa kansallisissa rakenteissa, kuten korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyössä sekä korkeakoulujen rahoitusmallissa.
Keskeinen tekijä koordinoidun toimintaympäristön luomisessa on huolehtia tietyistä avoimuudelle keskeisistä infrastruktuureista – tarvitaan esimerkiksi kestävästi rahoitettuja arkistoja, joihin tutkijat voivat tallentaa tutkimuksesta syntyvää dataa ja julkaisuja. Tutkijan etu on myös se, että eri infrastruktuureja kehitetään suunnitelmallisesti, jolloin vaikkapa tiedot tutkijan avaamista aineistoista tai oppimateriaaleista näkyvät välittömästi tutkimustietojärjestelmissä.
Infrastruktuurien kehittämiseen tiekartassa suositellaan pysyvää toiminnallista rakennetta, joka osallistaa eri avoimuuden infrastruktuureja rahoittavat ja hallinnoivat tahot. Tärkeä erityiskysymys on, miten tutkimusjulkaisemisen avoimuuteen kohdennettu rahoitus tukisi monimuotoisempaa julkaisukenttää. Isoille kustantajille päätyvien APC-maksujen sijaan monet tutkijat näkisivät rahojen mieluummin hyödyttävän kollegojen vapaaehtoistyön varassa sinnitteleviä pieniä avoimia julkaisukanavia.
Koska voittoa tavoittelemattomat julkaisijat ovat useimmiten tutkimusyhteisöön kuuluvia organisaatioita, kuten tieteellisiä seuroja, niiden kulurakenne voi olla läpinäkyvämpi. Tämä helpottaa tutkimusjulkaisemisesta syntyvien kustannusten hallintaa. Tiekartta kehottaakin tutkimusyhteisön toimijoita yhdessä sopimaan ne periaatteet ja keinot, joilla avoimen tutkimusjulkaisemisen monimuotoisuutta ja taloudellista kestävyyttä tuetaan.
Rahoittajat ja tutkimusorganisaatiot avoimuutta edistämässä
Tutkimushankkeiden rahoittajille tiekartta tarjoaa itsearviointiin tarkoitetun työkalun, joka määrittelee avoimuuden edistämistä koskevat minimikäytännöt sekä suosittelee haastavampia käytäntöjä. Työkalua seuraava rahoittaja kertoo rahoitusten hakukriteereistä avoimesti.
Lisäksi rahoittaja suosittelee tai haastavammilla tasoilla jopa edellyttää hankerahoituksien saajilta esimerkiksi vertaisarvioitujen tutkimusartikkelien avaamista ja yhteiskunnallista vaikuttamista vaikkapa tiedeviestinnän keinoin. Lisäksi rahoittaja sitoutuu maksamaan rahoituksen saajalle edellyttämistään asioista syntyvät kulut.
Hankerahoituksen lisäksi tutkijat tarvitsevat avoimen tieteen edistämisessä konkreettista tukea myös tutkimusorganisaatioilta. Tiekartta kehottaa tutkimusorganisaatioita kehittämään ja ylläpitämään omia avoimen tieteen palveluitaan, esimerkiksi tarjoamalla koulutusta ja neuvontaa tutkimusaineistojen, julkaisujen ja oppimateriaalien avaamisesta. Tiekartassa ei luetella yksityiskohtaisesti tutkimusorganisaatioille suositeltavia palveluita, sillä ne on kuvattu jo aiemmin julkaistussa Avoimen tieteen ja tutkimuksen viitearkkitehtuurissa.
Yksittäisten tutkijoiden ja opettajien kannalta merkittävä este omaehtoiseen avoimen tieteen edistämiseen on ajan puute – ketäpä houkuttelisi tehdä avoimia oppimateriaaleja ja verkkokursseja tai toimittaa avoimia julkaisuja, jos ne joutuu tekemään yötyönä. Siksi tiekartassa kehotetaan tutkimusorganisaatioita huolehtimaan, että heidän henkilökunnallaan on halutessaan mahdollisuus käyttää työaikaansa avoimen tieteen ja tutkimuksen edistämiseen.
Yhteistyöllä eteenpäin
Käytettävissä oleva raha on aina rajallista, joten yhteistyö resurssien hyödyntämisessä on usein tarpeellista. Tiekartassa hahmotellaan esimerkkejä tutkimusorganisaatioiden yhteistyömuodoista, joita pienimillään on avoimen tieteen osaamisen tai erilaisten materiaalien jakaminen verkostoissa. Laajimmillaan kyse voi olla yhteisistä avoimen tieteen, tutkimuksen ja oppimisen alustoista, järjestelmistä tai tukipalveluista.
Tutkimusorganisaatiot tekevät avoimen tieteen yhteistyötä myös muiden toimijoiden kanssa. Kyseessä voivat olla tutkimusyhteisön toimijat, kuten tieteelliset seurat, tai sitten tutkimusyhteisön ulkopuoliset yksityisen sektorin, julkishallinnon ja kolmannen sektorin toimijat. Yhteistyömahdollisuuksia on esimerkiksi tutkimusaineistojen keräämisessä tai avointen oppimateriaalien suunnittelemisessa.
Tiekartassa painotetaan yhteistyön vastavuoroisuutta, ja etenkin pienille toimijoille on syytä tarjota konkreettista tukea, kuten rahapalkkioita tai tutkimusorganisaation palveluiden hyödyntämistä.
Tärkeä tiekartassa kuvattu yhteistyömuoto on se, kun tutkimusyhteisön ulkopuolinen toimija tarjoaa rahaa tai muita resursseja tutkimuksen, oppimateriaalin tai opetuspalvelun tuottamiseen. Vaikka rahoittavalla toimijalla voi olla esimerkiksi yrityssalaisuuksiin liittyviä rajoituksia yhteistyöstä syntyvien tuotosten avaamiselle, ainakin rajoitettu avaaminen voi usein olla mahdollista. Lisäksi avaamisesta voi olla hyötyä myös rahoittavalle toimijalle esimerkiksi uusien kumppanuuksien luomisessa, mistä yhteistyötä tekevän tutkijan, opettajan tai tutkimusorganisaation kannattaa tietysti kertoa.
Mihin tiekartta johtaa?
Parhaimmassa tapauksessa tiekartan toteuttaminen tekee Suomesta yhä houkuttelevamman paikan tehdä tutkimusta. Tutkija pystyy julkaisemaan tuloksensa avoimesti monissa eri julkaisukanavissa, joista kaikki eivät vaadi käsittelymaksuja – ja jos julkaisukanava kohtuullista maksua julkaisusta pyytääkin, tutkija tietää voivansa kattaa sen hankerahoituksellaan. Hän pystyy työaikansa puitteissa sovittamaan tutkimustuloksensa avoimiksi oppimateriaaleiksi. Tutkija on myös saanut omalta organisaatioltaan apua, miten sopia tutkimusta rahoittavan yrityksen kanssa tutkimusaineistojen avaamisesta.
Tiekartta tarjoaa askelmerkit tutkimuskulttuurin muuttamiseen. Enää tarvitsee vain ottaa tiekartan suositukset käyttöön sekä kansallisella että organisaatioiden tasolla ja luoda näin avoimempaa tulevaisuutta tieteelle.
UNESCO. 2021. Recommendation on Open Science.
UNESCO. 2022. Funding open science.
