Visioita ja näkymiä
Korkeakoulutuksen ja tieteen visiotyö vuoteen 2040 on lähenemässä valmistumistaan.
Teksti santeri palviainen
Korkeakoulutuksen ja tieteen visiotyö vuoteen 2040 on lähenemässä valmistumistaan. Sidosryhmiä on laajasti osallistettu valmistelussa, mutta jotenkin tuntuu, että katveeseen on jäänyt asioita sanomatta ja käsittelemättä.
Yksi tällainen on ihmisten kohtaamisten tapa ja laatu korkeakouluissa. Miten opettajat, tutkijat ja opiskelijat sijaitsevat suhteessa toisiinsa vuonna 2040?
Tämä yksinkertainen kysymys on kuitenkin olennainen, koska se ohjaa monia käynnissä olevia uudistamisprosesseja, ennen kaikkea tilaratkaisuja, joilla tunnetusti on hintalappu niukkenevien resurssien maailmassa. Vastaus aiemmin esitettyyn kysymykseen ohjaa sitä, minkälaisia tiloja suunnitellaan työn tekemiselle: opetuksen valmistelulle ja pitämiselle, ohjaamiselle, tutkimuksen tekemiselle ynnä muille monille toiminnoille.
Taannoiset pandemian pakottamat etätyöskentelyn toimintatavat ovat edelleen hakemassa muotoaan. Moni opiskelija haluaa joustavuutta etä-, lähi- tai hybridiopetukseen oman kulloisenkin preferenssinsä mukaan, ja moni opettaja ja tutkijakin nauttii vastaavasta vapaudesta.
Pohdittaviksi jäävät seuraukset, jos omaehtoisesti ajamme itse työmme virtuaaliseksi ilman fyysistä ihmiskontaktia. Vastaavaa painetta ei tunneta samassa mittakaavassa keskemmällä Eurooppaa eikä muuallakaan. Esimerkiksi konferenssit ovat edelleen voittopuolisesti lähitapahtumia, vaikka etäosallistumisen tapoja alkaakin jo olla.
Jotain tiedeyhteisön sisäisestä vuorovaikutuksesta kuitenkin etätyössä menetetään. Pakottamalla ei maailma parane.
Jo kauan sitten eräs yliopisto lanseerasi käytänteen, että opetus- ja tutkimushenkilöstön tuli olla lukukausien aikana paikalla työpisteellään neljänä päivänä viikossa. Tätä luonnollisesti vastustettiin silloisenkin työehtosopimuksen vastaisena, mutta käytännettä ei muodollisesti kumottu kuin vasta hiljattain.
Opetus- ja tutkimushenkilöstön työn järjestämisen tulee nousta yhteisöstä itsestään, ja rakenteiden tulee tukea tätä, ei rajoittaa työn tekemisen tapoja. Valtiosektorilla on noussut keskustelu läsnäolosta työpisteellä huolimatta siitä, ettei laskennallisesti sellaisia työpisteitä edes ole.
Yliopistoissa tätä kehitystä ei ole nähty. Vielä on mahdollisuus siihen, että opettaja-tutkija voisi tehdä työtään kampuksella. Tätä ei soisi pilattavan, sillä sen seuraukset voivat olla kauaskantoisia.
a monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina.
