Mihin työaikakokeilu johtaa?

Teksti terhi hautamäki kuva getty images

Vuonna 2025 yliopistojen työehtosopimusneuvotteluja jumitti kysymys opetustuntikatoista. Työnantajapuolen tavoite oli poistaa ne, työntekijäpuoli vastusti.

Lopulta osapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelijan ehdotuksen, jossa tes-kirjauksia ei muutettu mutta lisäpöytäkirjaan tuli kolmivaiheinen järjestelmä.

Ensimmäinen vaihtoehto on jatkaa nykyiseen tapaan, kuten useissa yliopistoissa on tehty. Kontaktiopetukselle on enimmäistuntimäärät, jotka on määritelty erikseen professoreille, opetuspainotteisiin tehtäviin ja opetustehtäviin, joihin ei sisälly tutkimusta.

Toinen vaihtoehto on paikallinen sopimus, jollainen on tehty Helsingin, Turun ja Oulun yliopistoissa.

Lapin yliopistossa ja Tampereen yliopistossa sopimusta ei syntynyt. Näissä mennään kolmanteen vaihtoehtoon eli työaikakokeiluun, jossa yliopistot kokeilevat joustavampaa mallia lähtökohtaisesti kahden lukuvuoden ajan.

Tuntikatosta prosentteihin

Työaikakokeilussa luovutaan enimmäistuntimääristä ja käyttöön tulevat prosentuaaliset vaihteluvälit. Opetuspainotteisissa tehtävissä opetustehtäviä voi olla enintään 50–70 prosenttia kokonaistyöajasta, professoreilla 10–40 prosenttia ja opetustehtävissä, joihin ei sisälly tutkimusta 70–90 prosenttia kokonaistyöajasta. Opetustehtäviä ovat erilaiset opetus- ja ohjausmuodot niiden järjestämistavasta riippumatta, näiden valmistelu ja jälkityöt, opettajien yhteinen opetus, kenttäkurssit, laboratorio-opetus, opetuksen kehittäminen sekä uusien oppimisympäristöjen kehittäminen ja hyödyntäminen.

Lisäpöytäkirjassa mainitut tavoitteet ovat hyviä, sanoo JUKOn yliopistoneuvottelukunnan puheenjohtaja, Professoriliiton toiminnanjohtaja Tarja Niemelä. Tarkoitus on tukea opetuksen ja tutkimuksen laatua, saada joustavampi ja selkeämpi malli ja lisätä työhyvinvointia. Opetustyön määrää ei ole tarkoitus lisätä.

Palkansaajapuolen toiveesta mukaan tuli kirjaus, että jos opetustyömäärän kasvusta ilmenisi huolta, tilanne käsitellään paikallisesti osapuolten kesken viivytyksettä. Työaikakokeilu on kuitenkin herättänyt huolia yliopistojen henkilöstössä. Kokeiluun ollaan nyt menossa vain niissä yliopistoissa, joissa paikalliset neuvottelut ovat epäonnistuneet.

Neuvotteluille tuli stoppi

Tampereen yliopistossa neuvottelut kariutuivat helmikuun alussa 2026. Työnantaja ilmoitti, että sopimukselle ei ole edellytyksiä ja yliopistossa mennään työaikakokeiluun.

Henkilöstöä edustavat JUKOlaiset pääluottamusmiehet Terhi Kaarakka, Sinikka Torkkola ja Mari Hatavara kertoivat maaliskuussa 2026, että tilanne on hankala. Heidän mukaansa työnantajapuoli ilmoitti neuvottelujen loppumisesta hyvin äkillisesti.

Marraskuussa 2025 alkaneet neuvottelut näyttivät aluksi etenevän hyvässä hengessä. Suuri erimielisyys syntyi siitä, että työntekijäpuoli olisi halunnut edelleen ohjeistuksen, kuinka paljon käytetään aikaa opetuksen valmisteluun ja ohjaukseen: tuntihaarukat vaikkapa graduohjaukseen tai valmisteluun opetettavaa tuntia kohti. Työnantaja ei tätä halunnut. Työnantaja ei myöskään halunnut työsuunnitelmaan tarkkoja kirjauksia työtehtävien jakautumisesta, vain karkeamman jaottelun.

”Työsuunnitelma ei voi ohjata tekemistämme, jos siellä lukee vain, että 700 tuntia aikaa opetukseen. Täytyyhän jollain tavalla merkitä, kuinka paljon ajattelet käyttäväsi aikaa gradu­ohjaukseen, itsenäisten suoritusten vastaan­ottamiseen ja niin edelleen”, Hatavara sanoo.

Huoli työmäärän kasvusta

Maaliskuun puolivälissä 2026 tilanne oli täysin avoinna. Lisäpöytäkirja ei kerro, miten työaikakokeilu toteutetaan. Henkilöstön edustajat näkevät, että siitäkin pitää sopia yhdessä, mutta työnantaja ei ole osoittanut tähän mennessä halukkuutta jatkaa neuvottelua.

Kaarakan, Torkkolan ja Hatavaran mukaan on iso vaara, että opetustyömäärä kasvaa, vaikka lisäpöytäkirjan mukaan näin ei tulisi käydä. Kun kontaktiopetuskaton korvaavat prosenttiosuudet, yliopisto voi periaatteessa vaatia, että työntekijä opettaa nykyistä enemmän ja sen sijaan nipistetään valmisteluun ja jälkitöihin käytettävästä ajasta.

”Henkilöstöllä on huolta, kuinka paljon jatkossa opetetaan ja miten sen voi tehdä hyvin. Yksi iso kuormitustekijä on se, jos työnsä joutuu tekemään huonosti. Jos vähennetään valmistelun määrää, ihmiset kokevat tekevänsä työnsä huonosti”, Kaarakka sanoo.

Torkkola huomauttaa, että yliopistolaiset ovat erittäin sitoutuneita työhönsä, ehkä liiankin sitoutuneita. Jos opetustuntimäärä kasvaa, se pakottaa venymään lisää.

”Niin ei tule käymään, että työntekijät valmistelisivat vähemmän, vaan he tekevät yhä enemmän palkattomia ylitöitä.”

Käytännöt eivät saa mullistua

Turun yliopistossa saatiin aikaan paikallinen sopimus, joka neuvoteltiin työnantajan aloitteesta. Pääluottamusmies, Tieteentekijöiden puheenjohtaja Antti Pajala kertoo, että työmäärää sopimuksen ei tulisi suuresti muuttaa, lähinnä se antaa joustoa. Hän toivoo, että yksiköt osaavat käyttää sopimusta vastuullisesti. Sopimuksessa on prosentuaalisten maksimiopetusmäärien lisäksi tutkimuksen osuudet kokonaistyöajasta: ei minimiä, vain maksimi. Esimerkiksi yliopisto-opettajilla ja yliopistonlehtoreilla opetustehtäviä on enintään 70 prosenttia työajasta, tutkimustehtäviä yliopisto-opettajilla on enintään 30 prosenttia, lehtoreilla 50 prosenttia. Näistä voidaan joustaa, jos työntekijä on siihen halukas.

Esimerkiksi lehtoreiden 70 prosenttia on laskettu vanhasta kontaktiopetuskatosta kerrottuna kolmella ja näin otettu huomioon valmistelu ja jälkityöt.

Pajalan mukaan yllätyksenä tuli se, että paikallisen sopimuksen lisäksi tulivat rehtorin ohjeet entiseen tapaan, vaikka sopimuksen ajateltiin tekevän ne tarpeettomiksi.

Henkilöstössä sopimus ei ole herättänyt suurempaa huomiota. Muutamassa yksikössä opetustunnit ovat olleet ylärajoilla, mutta useimmat yksiköt eivät teetä läheskään maksimeita. Työnantajan kanssa on yhteisymmärrys, että käytännöt eivät saa mullistua.

”Ehkä sopimuksen suurin anti on se, että nyt ihmiset oikeasti tekevät työsuunnitelmat. Aiemmin touhu on ollut vähän löperöä. Nyt esimiesten on pakko kiinnittää huomiota siihen, miten työt balansoidaan”, Pajala sanoo.

Pajalan mukaan varsinainen epäkohta yliopistolaisten ajankäytössä ovat reilusti kokonaistyöajan ylittävät työtunnit. Moni tekee tutkimusta vapaa-ajallaan, jos haluaa ehtiä sitä tehdä.

”Sitä perusongelmaa ei tällä paikallisella sopimuksellakaan ratkaista.”