Strateginen ohjaus kaventaa akateemista vapautta
Poliittinen ja taloudellinen ohjaus rapauttavat tieteen vapautta. Tutkimusorganisaatioiden on pidettävä huoli, ettei tämä ohjaus valu alas tutkijoiden arkeen.
Teksti esa väliverronen
Akateeminen vapaus Suomessa on tänään huomattavasti ajankohtaisempi teema kuin reilut viisi vuotta sitten, jolloin julkaisimme kollegoiden kanssa kirjan Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus1. Paljon on puhuttu tuoreesta Academic Freedom Index -raportista2, jonka mukaan Suomen sijoitus putosi selvästi kansainvälisessä vertailussa.
Suomen ranking-sijoitus (47.) on herättänyt myös kritiikkiä. On epäilty, onko akateeminen vapaus Suomessa todella heikommalla tolalla kuin vaikkapa Jamaikalla, Hondurasissa tai Botswanassa, jotka olivat Suomea edellä. Minusta ei kannata tuijottaa liikaa maiden väliseen järjestykseen – eri maiden asiantuntijat saattavat arvottaa näitä asioita hieman eri tavalla. Olennaisempaa on katsoa kunkin maan pisteytystä ja sen muutoksia. Suomen kannalta tärkein tieto oli se, että pisteet olivat laskeneet kaikilla akateemisen vapauden ulottuvuuksilla. Heikoimmat pisteet Suomi sai yliopistojen institutionaalisesta autonomiasta.
Tutkimuksen ja opetuksen vapaus osana akateemista vapautta
Tutkimuksen ja opetuksen vapaus ovat keskeisiä edellytyksiä tieteelle ja sen kehitykselle. Ne muodostavat laajemman kokonaisuuden, jota kutsutaan akateemiseksi vapaudeksi. Yliopistojen autonomia on turvattu laissa, ja tieteentekijöillä sekä tutkimusorganisaatioilla on ollut suhteellisen laaja autonomia päättää, mitä ja miten tutkia ja opettaa. Lisäksi siihen kuuluu tutkijoiden sananvapaus: tieteentekijöillä tulee olla vapaus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ilman uhkailua ja painostusta.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) teetti loppuvuodesta 2025 tutkijoille ja opettajille suunnatun kyselyn akateemisen vapauden tilasta Suomessa.3 Avoin verkkokysely ei ole tilastollisesti edustava, mutta varsinkin avovastausten ansiosta se tuotti kiinnostavaa tietoa tutkijoiden ja opettajien kokemuksista.
Kyselyn mukaan akateemisen vapauden tilaa piti melko hyvänä selvä enemmistö vastaajista. Toisaalta enemmistö vastaajista katsoi, että akateemisen vapauden tila on jonkin verran heikentynyt viimeisten kahden vuoden aikana.
Kyselyn kiinnostavinta antia tarjosivat avovastaukset, joissa tutkijat ja opettajat pohtivat omin sanoin kokemuksiaan akateemisesta vapaudesta. Niissä nousi toistuvasti esiin huoli yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymisestä, tutkimuksen ja tutkijoiden vähättelystä sekä pyrkimyksistä tieteen taloudelliseen tai poliittiseen ohjailuun.
Mistä akateemisen vapauden rajoitukset tulevat?
Karkeasti ottaen ne voivat tulla joko tieteen ulkopuolelta tai tiedeorganisaation sisältä. Kun vastaajia pyydettiin nimeämään näitä tahoja, eniten mainintoja saivat tutkimuksen rahoittajat ja poliittiset vaikuttajat. Toisaalta myös tieteen sisäiset toimijat, kuten työnantaja ja esihenkilöt, mainittiin usein.
Kun vastaajat nimesivät tutkimuksen rahoittajan akateemisen vapauden esteeksi, he tarkoittivat sillä esimerkiksi konkreettisia tilanteita, jossa tutkimuksen tilaaja oli yrittänyt puuttua tutkimuksen toteutukseen tai tulosten julkistamiseen. Toisaalta selvästi useampi vastaaja kertoi rakenteellisista ongelmista tutkimusrahoituksessa. He kertoivat vapaan perustutkimuksen roolin kaventumisesta, strategisen tulosohjauksen vallasta, ”muodikkaiden” tai ”hyödyllisten” alojen keskeisestä asemasta tutkimusrahoituksessa. Tämä heikentää mahdollisuuksia vapaan, tutkijalähtöisen tutkimuksen tekemiseen.
Monet toivat esiin myös ongelmia tiedeyhteisön sisällä, mikä on omiaan kaventamaan akateemista vapautta. Näitä olivat organisaation hierarkkinen johtaminen sekä tieteen ulkopuolelta tulevan poliittisen tai taloudellisen ohjauksen valuttaminen alas organisaatiossa, jolloin tutkimusryhmien johtajien ja yksittäisten tutkijoiden mahdollisuus päättää omasta tutkimuksestaan kapenee.
Tulokset olivat varsin samansuuntaisia kuin Ruotsissa pari vuotta sitten tehdyssä kyselyssä, jossa keskeiseksi akateemista vapautta uhkaaviksi tekijöiksi nostettiin poliittinen ohjaus, tutkimusrahoituksen ongelmat, lisääntyvä byrokraattinen kontrolli sekä tutkijoiden uhkailu ja häirintä.4
Tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut muodostavat kiinnostavan vertailukohteen suhteessa yliopistoihin. Niissä työskentelevillä ei ole samanlaista lain suomaa akateemista vapautta kuin yliopistoissa. Varsinkin tutkimuslaitoksissa viestintää kontrolloidaan enemmän kuin yliopistoissa.5 Vastausten perusteella strateginen ohjaus näytti tutkimuslaitoksissa tiukentuneen, ja monet vastaajat kokivat akateemisen vapauden puuttumisen merkittävänä ongelmana. Ammattikorkeakouluissa työskentelevät kokivat vapauden
puutteen heikentävän henkilökunnan motivaatiota sekä tutkimuksen että opetuksen laatua.
Poliittinen ohjaus ja tutkijoiden häirintä
Koska tiede ja yliopistot ovat vahvasti riippuvaisia valtion rahoituksesta, hallitus ja ministeriöt voivat kaventaa tieteen autonomiaa poliittisten virkanimitysten, rahoituksen lakkauttamisen tai muiden poliittisesti motivoitujen rajoitusten kautta. Tämä on tyypillistä diktatuureissa ja autokratioissa, mutta viime aikoina tästä on nähty esimerkkejä muuallakin, varsinkin Yhdysvalloissa.
Valitettavasti tämä kehitys on mahdollista myös silloin, kun lainsäädäntö periaatteessa turvaa akateemisen vapauden. Suomessakin on viime vuosina herännyt huoli siitä, alkaako hallitus suitsia akateemista vapautta ja kaventaa tutkimuksen riippumattomuutta päätöksenteon asiantuntijaelimissä. Esimerkkejä tästä ovat Suomen Akatemiaa koskevan lain valmistelu, Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttoteeman hyllyttäminen sekä suunnitelmat tiedepaneelien alistamisesta valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Julkisen kritiikin jälkeen hallitus tarkisti linjauksiaan, mutta huoli poliittisen ohjauksen vahvistumisesta näkyi selvästi kyselyn vastauksissa.
Toinen merkittävä ulkoinen uhka on tutkijoiden uhkailu ja häirintä, joka on Suomessa vaikuttanut julkiseen keskusteluun jo toistakymmentä vuotta.6 Tämä uhka tulee pääosin tavallisten kansalaisten ja joskus aktivistienmtai poliitikkojen suunnalta, ja se näkyy varsinkin sosiaalisen median keskusteluissa. Tutkijoiden uhkailu, häirintä tai maalittaminen ovat yleisimpiä sellaisissa poliittisia intohimoja herättävissä aiheissa kuten ympäristö, ravitsemus, ulkopolitiikka, maahanmuutto, sukupuoli, seksuaalisuus ja vähemmistöt. Sanallisen uhkailun lisäksi ongelmat saattavat kärjistyä fyysiseksi uhaksi, jolloin tutkija voi tarvita erityistä suojelua esimerkiksi työpaikallaan tai julkisissa tapahtumissa. Kyselyn mukaan valtaosa tutkijoista ei kuitenkaan ollut kokenut tällaista häirintää.
Tiedeorganisaation sisäistetty kontrolli
Ehkä merkittävin uhka akateemiselle vapaudelle voidaan kuitenkin paikantaa tiedeorganisaatioiden hallintoon ja johtamiseen. Tämä tarkoittaa organisaatiotasolla vaikuttavia käytäntöjä ja mekanismeja, joiden kautta ulkopuolinen poliittinen ja taloudellinen ohjaus valuu alas yksittäisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien arkeen.
Tämä kehitys liittyy ennen kaikkea yliopistojen markkinoistumiseen, hyötyajattelun vahvistumiseen, ylhäältä alas -johtamiseen sekä erilaisten tuloksellisuusmittarien käyttöön akateemisen toiminnan arvioinnissa. Taustalla vaikuttaa New Public Management –johtamisoppi, joka näkee yliopistot keskenään kilpailevina yksikköinä. Menestyäkseen kilpailussa niiden on jatkuvasti tehostettava toimintaansa, terävöitettävä profiiliaan ja osoitettava tehokkuutensa erilaisten arviointien ja mittarien avulla. Suomessa on vuoden 2010 yliopistolain jälkeen siirrytty yhä enemmän hierarkkisiin johtamiskäytäntöihin kollegiaalisten sijasta.7
Britanniassa, jossa tämä kehitys on paljon pidemmällä kuin Suomessa, tätä pidetään yhtenä keskeisenä syynä akateemisen vapauden kaventumiselle. Muutama vuosi sitten yliopistojen henkilöstölle tehdyn kyselyn mukaan yliopistojen markkinoistuminen, tiukentunut hallinnollinen ohjaus, jatkuva arviointi ja uudet digitaaliset kontrollin muodot rapauttavat merkittävästi akateemista vapautta.8
Koska vapaa tiede on liian arvaamatonta ja hidasta, sen toimintaa halutaan optimoida ja tehostaa. Kehitetään mittareita, jotka tunnistavat tieteen kaupallisia hyötyjä ja yhteiskunnallista käyttökelpoisuutta. Silloin kun raha sidotaan näihin tavoitteisiin ja mittareihin, yliopistot ja tieteentekijät alkavat ohjautua mittarien mukaisesti: tuottaa sitä, mikä on mitattavissa ja mistä mittarit palkitsevat. Kirja Quantified scholar9on osuva kuvaus tästä tulosohjauksen voimasta Britanniassa. Tämä kehitys muuttaa myös sitä, miten tutkimuksesta puhutaan. Tieteestä viestiminenkin muuttuu huomion tavoitteluksi, saavutusten promootioksi ja mittarien miellyttämiseksi.10 Siinä missä Orbanin Unkari tai Trumpin Yhdysvallat ilmentävät kovaa, brutaalia valtaa suhteessa tieteeseen, Britannian tai Pohjoismaiden kehitys tuo esiin pehmeämmän, epäsuoran vallankäytön. Tutkijoilta ei suljeta rahahanoja, jos he käyttävät vääriä termejä. Sen sijaan tutkijoille annetaan rahaa ensi sijassa silloin, kun he päättävät tutkia sopivia, muodikkaita ja strategisesti valittuja aiheita ja tuottavat sitä, jonka mittarit tunnistavat. avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina.
Lähteet:
1. Väliverronen, Esa & Ekholm, Kai (toim.) Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus. Tampere: Vastapaino 2020.
2. Kinzelbach, Katrin ym. (2025). Academic Freedom Index–Update 2025. Friedrich-Alexander-Universität & V-Dem institute.
3. Väliverronen, Esa (2026) Akateemisen vapauden tila Suomessa: tutkijoiden ja opettajien näkemyksiä. Vastuullisen tieteen julkaisusarja 1/2026. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Helsinki. https://edition.fi/tsv/catalog/view/1852/2083/7593
4. Tovatt, Caroline et al. (2024). Academic Freedom in Sweden. Government Commission on Higher Education Institutions’ Efforts to Promote and Protect Academic Freedom. Published by Swedish Higher Education Authority. https://www.uka.se/download/18.2fa96fd71953b860ce074/1740733003866/report%20and%20questionnaire-Academic%20freedom%20in%20Sweden.pdf
5. Saikkonen, Sampsa & Väliverronen, Esa (2022a). Ulkopuolinen vaikuttaminen ja institutionaalinen itsesensuuri: ympäristötutkijoiden kokemuksia valtion tutkimuslaitoksissa. Sosiologia 59 (1), 51-66.
6. Väliverronen, Esa & Saikkonen, Sampsa (2021b). Freedom of Expression Challenged: Scientists’ Perspectives on Hidden Forms of Suppression and Self-censorship. Science, Technology & Human Values 46 (6), 1172-1200.
7. Ks. esim. Poutanen, Mikko, Tomperi, Tuukka, Kuusela, Hanna, Kaleva, Veera, & Tervasmäki, Tuomas (2022). From democracy to managerialism: foundation universities as the embodiment of Finnish university policies. Journal of Education Policy, 37(3), 419-442.
8. Karran, Terence, & Kissoon, Chavan (2023) Academic freedom in the digital university: An exploration of how technology-enabled management practices mediate power relations between academic staff and university employers. University and College Union. University of Lincoln.
9. Pardo-Guerra, Juan Pablo (2022) The quantified scholar: How research evaluations transformed the British social sciences. Columbia University Press.
10. Väliverronen, Esa (2021). Mediatisation of Science and the Rise of Promotional Culture. Teoksessa Routledge Handbook of Public Communication of Science and Technology, toim. Massimiano Bucchi & Brian Trench. London.
