Yliopistot tarvitsevat kansainvälisesti parhaat osaajat
Kansainväliset osaajat tekevät Suomessa merkittävän osan työstä sivistysalalla, erityisesti korkeakouluissa. Suomalaisten yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä jo lähes kolmannes on ulkomaiden kansalaisia. Heidän osuutensa on suurin Aalto-yliopistossa.
Teksti päivi brink kuva aalto-yliopisto / aleksi poutanen
Aalto-yliopisto panostaa kansainväliseen rekrytointiin. Siellä on enemmän ulkomaista henkilöstöä kuin missään muussa suomalaisessa yliopistossa: opetus- ja tutkimushenkilökunnasta 51 prosenttia ja muusta henkilökunnasta 16 prosenttia. Kaikista opiskelijoista 17 prosenttia on ulkomaalaisia ja jatko-opiskelijoista noin 40 prosenttia.
”Aalto-yliopistossa kansainvälisten osaajien määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Yliopistoissa tutkintojen vertaaminen on kansainvälisesti helppoa, koska meillä ei ole tehtäviä, joihin tarvittaisiin virallinen tutkinnon tunnustaminen. Hallinnon tehtävissä ja tukitoimissa ulkomaalaisia työntekijöitä on vähemmän, koska useimmissa tehtävissä tarvitaan suomea”, Aalto-yliopiston henkilöstöjohtaja Riitta Silvennoinen kertoo.
Tieteelliset rekrytoinnit ovat kansainvälisiä, ja niin ovat myös rekrytointikanavat. Aalto-yliopisto on kehittänyt ja vahvistanut kansainväliseen rekrytointiin liittyvää osaamista.
”Yliopistot haluavat kansainvälisesti vertaillen parhaat työntekijät, eivätkä kaikki parhaat voi olla suomalaisia. Työyhteisön monimuotoisuus tuo myös uusia ajatuksia ja innovaatioita. Tutkijalle on yhdessä maassa vain vähän tehtäviä, joita hän voi hakea. Niinpä haut ovat globaaleja, jotta jokaiseen tehtävään saadaan paras osaaja”, Silvennoinen sanoo.
Suomalaiset yliopistot eivät voi kilpailla palkoilla kansainvälisesti. Siksi Aalto-yliopisto kertoo hakijoille rekrytointitilanteessa, mitä muuta Suomi voi tarjota.
Suomalaiset yliopistot eivät voi kilpailla palkoilla kansainvälisesti. Siksi Aalto-yliopisto kertoo hakijoille rekrytointitilanteessa, mitä muuta Suomi voi tarjota.
”Tämä on turvallinen maa, jossa tutkimus- ja opetushenkilökunnan elintaso on hyvä. Pohjoismainen työkulttuuri on tasa-arvoinen. Aalto-yliopisto tarjoaa monitieteistä yhteistyötä, ja tutkimusdatamme ja infra ovat huipputasoa.”
Silvennoisen mukaan monelle yliopiston kansainväliselle työntekijälle suurimmat haasteet liittyvät arjen tukiverkon sekä paikallisten työverkostojen puutteeseen ja sopeutumiseen itsenäiseen työkulttuuriin.
”Ilman valmiita kontakteja on vaikeampi löytää tukea arkeen ja työhön. Lisäksi itseohjautuva työote voi aluksi yllättää varsinkin nuoremmat tutkijat, jos he tulevat tiiviimmin ohjatusta ympäristöstä. Tuemme näissä haasteissa tarjoamalla perusteellisen perehdytyksen, kielikoulutusta, erilaisia verkostoitumismahdollisuuksia sekä esihenkilöiden tuen itseohjautuvaan työskentelyyn.”
Myös perheet huomioidaan
Aalto-yliopisto tekee yhteistyötä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien kanssa, jotta kansainväliset osaajat saataisiin myös pidettyä pääkaupunkiseudulla.
”Tavoitteenamme on löytää töitä myös kansainvälisten työntekijöidemme puolisoille, joille järjestämme työnhakukoulutusta. Olemme rakentaneet myös puolisoverkostoja, ja autamme perheitä löytämään koulupaikat lapsille. Kun saamme työntekijöiksemme huippuosaajia, haluamme pitää heidät pitkään”, Silvennoinen kertoo.
Espoon kaupungin kanssa kehitetty Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien osaamiskeskus KOSKE tukee työllistymistä.
Tieteen kieli on englanti
Suomen korkeakoulut 2025 -raportin mukaan 31 prosenttia yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä oli ulkomaiden kansalaisia vuonna 2024. Heistä valtaosa oli kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Suhteessa eniten ulkomaiden kansalaisia oli töissä ICT-alalla (48 prosenttia) sekä tekniikan (45 prosenttia) ja luonnontieteiden (37 prosenttia) aloilla. Yliopistojen tukipalveluiden henkilöstöstä vain 8 prosenttia oli muita kuin Suomen kansalaisia.
”Tieteen kieli on nykyään useimmiten englanti, ja yliopistojen työkulttuuri on jo perinteisesti hyvin kansainvälinen. Yliopistoilla on yleisesti ottaen onnistuttu kansainvälisten osaajien rekrytoinnissa ja heidän sitouttamisessaan”, Sivistan toimitusjohtaja Jenni Järvelä sanoo.
Sivistysalan yksityisten työnantajien edunvalvontajärjestö Sivistan selvityksen mukaan vuonna 2023 suomalaisten yliopistojen assistenteista ja tuntiopettajista 72 prosenttia oli ulkomaiden kansalaisia. Professorikunnasta 18 prosenttia oli ulkomaalaisia, mutta lehtoreista ja yliassistenteista vain 13 prosenttia. Sivistysalan johtotehtävissä ulkomaiden kansalaisia oli vain vähän.
”Avoimista vastauksista tulee esiin se, että työt voivat olla kansainvälisellä henkilöstöllä useasti määräaikaisia. Ammattikorkeakouluissa työ voi olla usein projektiluontoista. Toisaalta avointen vastausten perusteella kansainväliset työntekijät voivat olla sitoutuneempia, koska kynnys löytää uutta työtä saattaa olla suurempi”, Järvelä toteaa.
Kansainvälisen työvoiman koetaan sopeutuneen työyhteisöön todella hyvin.
”On ilahduttavaa, että kansainväliset työntekijät ovat sopeutuneet hyvin sivistysalalle, ja samoin työyhteisö on sopeutunut heihin.”
Kansainvälisyys kasvussa
Sivistysalalla työskentelevien ulkomaalaisten määrä on lähes kaksinkertaistunut vuosien 2014–2023 aikana. Alkuvuodesta 2026 julkaistussa selvityksessä (Kansainväliset työntekijät sivistysalalla) tarkasteltiin kansainvälisen henkilöstön määrää, eri toimenkuviin sijoittumista ja työyhteisöihin sopeutumista.
Selvityksessä ”kansainvälinen työntekijä” voi olla vieraskielinen, ulkomaalaistaustainen, maahanmuuttaja tai suoraan ulkomailta rekrytoitu henkilö.
”Kaikkiaan sivistysalan työntekijöistä 8,7 prosenttia on kansainvälisiä osaajia, kun koko Suomen työvoimasta heitä on 6,5 prosenttia. He työllistyvät ennen muuta varhaiskasvatuksen tehtäviin ja toisaalta yliopistoihin. Yli puolet sivistysaloilla työskentelevistä ulkomaiden kansalaisista asuu Uudellamaalla, jossa on paljon työmahdollisuuksia”, Järvelä sanoo.
Selvityksessä ”kansainvälinen työntekijä” voi olla vieraskielinen, ulkomaalaistaustainen, maahanmuuttaja tai suoraan ulkomailta rekrytoitu henkilö.
Lähes kaikki sivistysalan työnantajat vastasivat, että alalla tarvitaan kansainvälisiä osaajia. Henkilöstön monimuotoisuus koetaan hyödylliseksi organisaation perustehtävän kannalta. Suurimmat esteet ulkomaalaisten työllistymiselle sivistysalalle ovat selvityksen mukaan kielitaito- ja koulutusvaatimukset sekä kotimaisen työvoiman riittävä tarjonta.
”Yksityiset työnantajat työllistävät hieman enemmän ulkomaiden kansalaisia kuin julkiset. Yksi syy tähän on kevyemmät kielitaitovaatimukset, jotka helpottavat rekrytointia korkeakouluihin. Alemmilla koulutusasteilla, erityisesti peruskouluissa, vaatimukset ovat tiukat sekä julkiselle että yksityiselle puolelle. Kielitaitovaatimuksia voisi keventää”, Järvelä toteaa.
Lähteet:
Sivistysala ry:n selvitys Kansainväliset työntekijät sivistysalalla
Kannisto, E., Hynninen, A., Jaatinen, J.;
Suomen korkeakoulut 2025 -raportti,
Koulutuksen tutkimuslaitos (KTL),
Jyväskylän yliopisto
