Miten tutkimusrahoituksen kasvutavoitteet saavutetaan, Matias Mäkynen?
Suomen tavoitteena on nostaa tutkimuksen ja kehityksen rahoitus neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan myös yritysten rahoja.
Teksti juha Merimaa kuva Samuli Skantsi
Kasvutavoitteen asetti Parlamentaarinen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) työryhmä. Vuonna 2020 rahoituksen suhde oli noin 2,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kyseisen vuoden luvuilla laskettuna nousua tarvittaisiin yli 2,6 miljardia euroa. Miten tämä on käytännössä tarkoitus toteuttaa, työryhmän puheenjohtaja Matias Mäkynen (sd.)?
Kun tarkastellaan tutkimukseen ja kehitykseen käytettävää rahaa, hyvä nyrkkisääntö on, että yksi kolmannes rahasta tulee julkiselta sektorilta ja kaksi kolmannesta yrityksiltä.
Tällä hetkellä julkinen sektori käyttää tutkimukseen ja kehitykseen noin 0,95 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä tulisi siis nostaa noin 1,33 prosenttiin. Pääsimme tätä kohti kevään kehysriihessä, jossa vältimme tutkimukseen ja kehitykseen kohdistuvat leikkaukset. Saimme myös nostettua julkista tutkimus- ja kehitysrahoitusta (t&k) 350 miljoonalla eurolla.
Tänä syksynä on tarkoitus säätää t&k-rahoituslaki, joka velvoittaisi hallituksia nostamaan tutkimuksen ja kehityksen rahoitusta 200 miljoonaa euroa vuosittain vuoteen 2030 saakka. Näin pääsisimme toivotulle tasolle.
Entä miten varmistatte, että yritysmaailma nostaa omaa osuuttaan vastaavalla tavalla?
Yritykset tekevät omat päätöksensä, mutta elinkeinoelämä vaikuttaa hyvin sitoutuneelta tavoitteeseen. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto ja Teknologiateollisuus ovat ilmoittaneet tukevansa tavoitetta. Valtio myös tukee yritysten t&k-investointeja verohelpotuksilla. Kevään kehysriihessä niistä päätettiin jo sadan miljoonan euron edestä.
Erilaisia lupauksia tutkimusrahoituksen noususta on tehty aiemminkin. Esimerkiksi vuoden 2010 yliopistolaissa yliopistojen rahoitus sidottiin indeksiin, jonka piti turvata niiden rahoitus. Sittemmin indeksi ensin jäädytettiin, sitten puolitettiin ja lopulta unohdettiin kokonaan. Mikä takaa, etteivät lupaukset jää tällä kertaa tyhjiksi puheiksi?
Tämä on relevantti huoli, mutta itse olisin luottavainen. Parlamentaarinen työryhmä oli lopputuloksissaan yksimielinen, joten vaalituloksen ei pitäisi vaikuttaa asiaan.
Lisäksi investointi tutkimukseen ja kehitykseen on taloustieteen mukaan viisain mahdollinen sijoitus. Jos haluamme pärjätä kansainvälisessä kilpailussa, meidän on pakko nostaa tutkimuksen ja kehityksen rahoitus kilpailevien maiden tasolle. Muuten meiltä loppuvat osaajat ja investoinnit.
Valtion t&k-rahoituksen on siis tarkoitus kasvaa jatkossa 200 miljoonalla eurolla vuosittain. Miten rahat tullaan jakamaan yliopistojen, tutkimuslaitosten ja muun julkisrahoitteisen tutkimuksen kesken?
Selvitämme asiaa parhaillaan parlamentaarisessa komiteassa. Lausuntokierros asiasta on juuri päättynyt. Uskoisin, että päätöksiä syntyy viimeistään alkuvuodesta. Itse näkisin keskeisimpinä kolme asiaa. Ensinnäkin meidän pitää varmistaa, että voimme kouluttaa osaajia tulevaisuutta varten. Toiseksi yritysmaailman tulisi investoida tutkimukseen ja kehitykseen muutenkin kuin pelkkää vientiä ajatellen. Kolmanneksi akateemisen perustutkimuksen rahoitus täytyy turvata.
