Paljon hyvää – vielä on tekemistä
Rahoitusleikkausten uhka on häilynyt tieteen yllä jo niin kauan, että retoriikka on vakiintunutta ja vuosikellossa on toistuva merkintä vastustavista toimenpiteistä.
Teksti Maija S. Peltola
Maassamme on kauniiden tiedemyönteisten ja osaamista arvostavien puheiden jälkeen havahduttu toimimaan. TKI-rahoitukseen ollaan panostamassa oikeita eurojakin. Tärkeintä tässä hyvässä kehityssuunnassa on pitää kirkkaana mielessä selkeys ja pitkäjänteisyys, tempomalla ja uusia elementtejä pystyttämällä ei saavuteta kuin häsläämistä ja järjestelytyötä.
Maailma ympärillämme on muuttunut ja mekin olemme. Tärkeintä on, että työ yhteisen paremman tulevaisuuden hyväksi jatkuu.
Panostusten kohdentamisessa on huomattava, kuinka tieteen rahoittaminen ei siivilöidy vain innovaatioiden kautta yhteiseksi hyväksi. Tiedepohjaisen koulutuksen myötä osaaminen lisääntyy aidosti koko Suomea hyödyttäen.
Tieteentekijöille tutkijoiden ja tutkimuksen vastuullinen arviointi on sekä tärkeä arvo että jokapäiväiseen työhön liittyvä tekijä. Jos yliopistoja rahoitetaan tulosmittareilla, joissa pisteet ropisevat JUFOista ja tutkinnoista, on selvää, että tätä yksiköissä tehdään. Samaan aikaan peräänkuulutetaan tutkimuksen vaikuttavuutta, huippuasiantuntijoiden osallistumista keskusteluun.
Tiedepohjaisen koulutuksen myötä osaaminen lisääntyy aidosti koko Suomea hyödyttäen.
Tässä toimii melko tuttu sitä saa mitä tilaa -logiikka: jos ei ole kannustinta, miksi tehdä. Tutkijan vastuullinen arviointi nostaa esiin monipuolisen osaamisen ja osallistumisen yksittäisen tieteentekijän meritoitumisessa. Samaan aikaan tulosohjausmallia rahoitusmalleineen ollaan vihdoin arvioimassa laajasti.
Jos tieteentekijää meritoi monipuolinen asiantuntijuuden jakaminen ja eurot tunnistavat monipuolisuuden, tässä on nyt mahdollisuus löytää yhteinen piste kahdesta suunnasta lähestyttäessä. Puheenjohtajakauteni lopulla katson erityisen hyvillä mielin sitä, miten väitöskirjatutkija-nimike on lyönyt läpi, kuinka apurahatutkijoiden hankalaan tilanteeseen on löytynyt apuja, miten pitkäjänteisyyden tavoite on levinnyt laajalle ja kuinka hyvästä akateemisesta johtamisesta on alettu puhua keskeisenä menestystekijänä.
Työni suola ovat olleet rakentavat keskustelut moninaisten yhteistyökumppaneidemme kanssa.
Työni suola ovat olleet rakentavat keskustelut moninaisten yhteistyökumppaneidemme kanssa. Sokerina pohjalla on ollut Tieteentekijä-perhe, jonka kanssa ja jota varten tätä työtä tehdään. Kiitos kaikille – työ jatkuu!
