Kohti eduskuntavaaleja

Teksti terhi hautamäki kuvat Outi Kainiemi

Energia, valtion talous, turvallisuus ja Nato… Yhteiskunta elää kriisitunnelmissa, mikä näkyy varmasti kevään vaaliteemoissa. Riittääkö kaiken keskellä kiinnostusta myös koulutukseen, tieteeseen ja tutkimukseen?

Tieteentekijät, Professoriliitto ja YLL korostavat, kuinka epävarmoina aikoina on erityisen tärkeää huolehtia tulevaisuudesta. Liitot ovat laatineet vaaliohjelmansa, joiden tärkein sanoma on se, että koulutukselle ja tutkimukselle tarvitaan riittävä ja vakaa rahoitus. Aloituspaikkojen lisäykset ja korkeakouluille annetut uudet tehtävät pitää rahoittaa täysimääräisesti.

Sanna Marinin hallituskaudella korkeakoulut ovat saaneet lisärahoitusta, ja rahoitus sidottiin indeksiin, mutta ne eivät riitä korjaamaan aiempien leikkausten tuhoja.

Riittääkö kaiken keskellä kiinnostusta myös koulutukseen, tieteeseen ja tutkimukseen?

Paineita uusiin leikkauksiin on kaikkialla. Valtiovarainministeriö on tuonut esiin, että julkista taloutta on tarpeen vahvistaa vähintään yhdeksällä miljardilla eurolla kahden seuraavan vaalikauden aikana.

Mitä lupaavat eduskuntavaaleihin valmistautuvat puolueet? Ne antoivat Acatiimi-lehdelle tietoja vaaliteemoistaan, jotka liittyvät korkeakouluihin, tieteeseen ja tutkimukseen.

neljän prosentin tavoite

Liittojen ohjelmissa on paljon yhteisiä tavoitteita ja joitakin omia painotuksia. Professoriliitolla painottuvat tutkimus ja tiedepolitiikka, ja se haluaa Suomeen tiedepolitiikan vision. Tieteentekijät ottaa kantaa esimerkiksi työsuhteisiin ja apurahatutkijoiden toimeentuloon. YLL:llä on tavoitteita etenkin opetukseen ja opetushenkilöstön asemaan.

Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet samaan tavoitteeseen, jonka liitotkin tuovat esiin: julkisen sektorin ja yritysten TKI-investoinnit nostetaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Perussuomalaiset lisäsi varauksen: tavoite voidaan toteuttaa kahdessa hallituskaudessa, mutta alussa voi olla tiukkaa.

Varadekaani, yleisen valtio-opin dosentti Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta Hanna Wass on huolestunut siitä, miten käy lupausten, kun niukkuuspuhe valtaa yhteiskuntaa ja valtiovarainministeriö väläyttelee valtavia sopeutustarpeita. Wassin mukaan vaalien alla tulisi korostaa yliopistojen merkitystä tulevaisuuden vetureina eikä vain yhtenä menoeränä.

”On hyvä haastaa niukkuuskehystä ja tuoda selvästi esiin, mitä tapahtuu, jos tiedettä ja tutkimusta ei edistetä: miten aiemmat leik­kaukset ovat iskeneet, mitä olisi voitu saavuttaa paremmilla resursseilla ja miten käy, jos tulee uusia leikkauksia.”

Vihreät mainitsi konkreettisen summan, joka tavoitteeseen tarvitaan: julkisen sektorin osuus on 200 miljoonaa euroa lisää vuodessa. Perussuomalaisten vastaus taas antaa ymmärtää, että maalia voidaan pitkittää.

”Yliopistot ovat tehneet sen virheen, että leikkauksiin on auliisti sopeuduttu. Se on antanut tilaa sentyyppisille tulkinnoille, että löysää ja joustonvaraa on ollut.”

lisää perusrahoitusta

Rahoituksen pirstaleisuus kuormittaa tutkijoita ja tekee tutkimustyöstä poukkoilevaa. Korkeakouluhenkilöstön liitot haluavat rahoituksesta vakaata, erityisesti lisää perusrahoitusta. Lisärahoitusinstrumenteille ei ole tarvetta, vaan rahoitus tulee ohjata nykyisten kanavien kautta.

”Liittojen tavoitteita riittävästä perusrahoituksesta on helppo tukea. Projektirahojen kerjuu on tieteentekijöille paitsi uuvuttavaa myös alentavaa, eikä se ole korkeasti koulutettujen ihmisten aikaresurssin järkevää käyttöä”, sanoo korkeakoulupolitiikkaa tutkiva tutkijatohtori Mikko Poutanen Tampereen yliopistosta.

Perusrahoituksen merkitys tuli ilmi joidenkin puolueiden vastauksissa. Kaikilla oli näkemyksiä rahoituksen perusteista ja kohdentamisesta. Vasemmistoliitto haluaa, että rahoitus perustuu opintopisteisiin tutkintojen sijaan, rahoitusmallit vahvistavat tieteen autonomiaa ja painottavat laadullisia mittareita.

”On hyvä haastaa niukkuuskehystä ja tuoda selvästi esiin, mitä tapahtuu, jos tiedettä ja tutkimusta ei edistetä.”

Hanna Wass, varadekaani ja yleisen valtio-opin dosentti, Helsingin yliopisto

Vihreiden tavoitteena on turvata korkeakoulujen autonomia riittävällä perusrahoituksella, korottaa Suomen Akatemian myöntövaltuuksia, vahvistaa valtion tutkimuslaitosten rahoitusta ja kehittää yliopistojen ja valtionhallinnon yhteistyömuotoja.

Keskustan mukaan rahoituslähteitä pitää monipuolistaa, yksityistä rahoitusta kasvattaa ja hyödyntää EU-rahoitusta nykyistä paremmin. Kokoomus tähtää korkeakoulujen pääomittamiseen ja Suomen Akatemian myöntövaltuuksien kasvattamiseen. Se haluaa yritysten laajan TKI-verovähennysoikeuden pysyväksi.

SDP mainitsee, että julkisilla varoilla tehtävän tutkimuksen tuloksien on oltava koko yhteiskunnan hyödynnettävissä ja tiedejulkaisujen avoimesti saatavilla.

Liike Nytin mukaan tieteeseen ja tutkimukseen tulee investoida, jotta talous ja yhteiskunta kehittyvät. Se painottaa tieteellisen tutkimuksen merkitystä myös poliittisen päätöksenteon perustana. Puolueen mukaan Suomen ongelmana on, että korkeakouluihin pääsy ja valmistuminen kestävät molemmat liian kauan.

”Meidän tulisi selvittää, onko kaikista yliopisto-opiskelijoista yhteiskunnan näkökulmasta järkevää kouluttaa maistereita vai voisiko kanditutkinto olla yleinen perustutkinto, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa”, vastauksessa sanotaan.

Perussuomalaiset puhuu synergiasta, yliopistojen byrokratian yhdistämisestä ja karsimisesta. Julkisella vallalla on yhteisen hyvän intressi, joka velvoittaa valvomaan, että rahoitus käytetään asianmukaisesti ja tehokkaasti. Tieteen pitää olla vapaata eikä sen pidä ”politisoitua”.

Liitot haluavat vahvistaa yliopistoyhteisön päätösvaltaa.

Mikko Poutanen tulkitsee synergiapuheen ajatukseksi, että ehkä yliopistoissa selvittäisiin vielä vähemmällä. Tieteen politisoitumisen hän näkee viittaavan oikeistokonservatiiviseen ”woke-kritiikkiin”, jota on nähty Suomessakin viime aikoina.

”Perussuomalaisten diskurssiin kuuluu se, että yliopistot olisivat kyseenalaisten yhteiskunnallisten arvojen hautomoita. Tämä on tuontitavaraa maailmalta.”

aloituspaikkoihin rahaa

Koulutuspoliittisen selonteon tavoitteena on se, että 50 prosenttia ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon. Vihreät ilmoitti tarkan ­tavoitteensa aloituspaikkojen lisäykseksi: 5 400 lisäpaikkaa vuodessa.

Puolueilla on näkemyksiä myös aloituspaikkojen suuntaamisesta. Keskustalle on tärkeää, että niitä lisätään koko Suomeen. Joka maakunnassa pitää olla vähintään yksi korkeakoulu, ja yliopistokeskuksia pitää kehittää alueille, joilla niitä ei ole. Kokoomus haluaa lisätä aloituspaikkoja erityisesti alueilla, joissa nuorten ikäluokat ovat suuria, ja se kannattaa korkeakoulujen työnjakoa ja profiloitumista.

Hanna Wass muistuttaa, että aloituspaikkamäärien kehityksen pitää olla selkeää.

Rahoituksen pirstaleisuus kuormittaa tutkijoita ja tekee tutkimustyöstä poukkoilevaa.

”Kun perustetaan koulutusohjelmaa, siihen sitoudutaan vuosikausiksi. Sen pitää olla suunnitelmallista ja osa isompaa infraa.”

Kun halutaan korkeakouluttaa puolet ikäluokasta, tulee eteen raha, ja yhtenä vaihto­ehtona lukukausimaksut, joita valtiovarainministeriökin hiljattain käsitteli tausta­muistiossaan. Lukukausimaksut eivät ole kuuluneet suomalaisen koulutusjärjestelmän tasa-arvoa korostavaan perusajatukseen.

Acatiimin saamissa vastauksissa SDP, vasemmistoliitto, vihreät ja keskusta mainitsivat erikseen korkeakoulutuksen maksuttomuuden.

Vasemmisto luopuisi myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausi­maksuista, kun keskusta ilmoittaa kannattavansa niitä.

Wassin mukaan lukukausimaksut eivät niin kutsutussa Vihriälän mallissa olisi niin eriarvoistavia kuin äkkiseltään kuulostaa. Tarkoitus olisi rahoittaa lukukausimaksut opintolainalla, jota pitäisi maksaa takaisin valmistumisen jälkeisten ansiotulojen mukaan. Wass kuitenkin korostaa, että Helsingin yliopiston mielestä korkeakouluopetuksen tulee jatkossakin säilyä maksuttomana.

Poutanen pitää ajatusta lukukausimaksuista vaarallisena. Se mitä luvataan nyt maksujen suuruudesta tai lainanmaksuehdoista, ei välttämättä päde tulevaisuudessa.

”Esimerkiksi Britannia päätti juuri pidentää lainanmaksuaikaa siinä toivossa, että ihmiset vielä pääsisivät töihin. Vaikka nyt tarjottaisiin diili, joka on tässä hetkessä kohtuullinen, se ei sido muita hallituksia.”

Poutanen arvelee, että yksikään puolue ei ehkä ottaisi lukukausimaksuja hallitus­ohjelmaansa. Sen sijaan näyttää mahdolliselta, että ne viedään läpi virkamieskonsensuksena, ”epäpoliittisena” päätöksenä, jonka useimmat puolueet saattaisivat hallitusvastuussa ollessaan ainakin joissakin olosuhteissa hyväksyä.

oSAAJIEN HOUKUTTELU JÄÄ SIVUUN

Kun liittojen vaaliohjelmat painottuvat tieteenteon ja korkeakoulutyön näkökulmiin, puo­lueilla korostuivat enemmän opiskelun ja koulutuksen ajankohtaiset teemat, esimerkkinä mediassa paljon esillä olleet opiskelijavalinnat.

Ensikertalaiskiintiön haluavat poistaa ainakin keskusta, RKP ja vasemmistoliitto. Vasemmistoliitto luopuisi ylioppilaskirjoituksista, ja se kannattaa valintakokeita. Keskustan mukaan tulee kehittää siirtymiä korkeakoulujen ja koulutusohjelmien välillä ja tukea avoimia väyliä. RKP selvittäisi mahdollisuutta ottaa huomioon lukiodiplomi ja taiteen perusopetuksen tutkinto korkeakouluhaussa.

SDP ehdottaa, että yhdessä korkeakoulussa voi suorittaa niin ammatillisia kuin akateemisia korkeakoulututkintoja. Se esittää myös uutta ”työelämäkoulutusta” ja lyhyttutkintoja eli korkeakouludiplomeita. Vihreät haluaa kehittää opintojen hyväksiluvun käytäntöjä ja mahdollisuuksia suunnata opintoja uudelleen tutkintojen aikana.

Kaikkien kolmen liiton vaaliohjelmissa puhutaan myös kansainvälisestä liikkuvuudesta, mutta Hanna Wassin mukaan yllättävää on se, että puolueiden vastauksissa ei tullut juuri esiin ulkomaalaisten osaajien houkuttelu. Suomen vetovoimaan vaikuttavat muun muassa muualla suoritettujen tutkintojen hyväksyminen, jatkokoulutus- ja uranäkymät sekä se, ­miten perheen elämä ja puolison ura järjestyvät.

”Ei voida olettaa, että rajan takana odottaisi huippuosaajien reservi innoissaan saapumaan tänne töihin. Suomella on paljon tehtävää veto- ja pitovoimansa kohentamiseksi.”

VAKINAISIA TÖITÄ YLIOPISTOIHIN

Yliopistolaisten liitoilla on paljon tavoitteita korkeakoulujen työsuhteiden ja työolojen kehittämiseksi. Puolueiden vastauksissa näitä ei käsitelty.

YLL:n mielestä opetusansioilla meritoitumisen tulisi olla systemaattista. Opetuspainotteisissa tehtävissä pitää mahdollistaa tutkimusvapaat tai työelämäjaksot.
Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä 30 prosenttia on vakinaisia ja 70 prosenttia määräaikaisia. Tieteentekijät haluaa kääntää osuudet toisin päin.

Tieteentekijöiden tavoitteena on myös parantaa apurahatutkijoiden sosiaaliturvaa ja toimeentuloa sekä korottaa verottoman apurahan määrän 30 000 euroon. Lisäksi liiton tavoitteena on kehittää malleja, joissa kaikki väitöskirjatyö tehdään työsuhteessa.

Mikko Poutanen pitää tavoitetta kauniina, mutta varsin optimistisena. Yliopistoilla on kannustimia ottaa paljon väitöskirjatutkijoita, jolloin ne saavat rahaa valmistuneista. Toisaalta niillä on vähän intressiä rahoittaa kaikkea väitöstutkimusta.

Yksi liittojen jaettu tavoite on työturvallisuuslain uudistus, jotta se huomioi nykyistä paremmin haitallisen psykososiaalisen kuormituksen. Poutanen pitää tätä erittäin tärkeänä avauksena.

”Liian usein uupumista pidetään yksilöllisen työhyvinvoinnin kysymyksenä eikä nähdä yhteyttä hakurumbiin ja muihin rakenteellisiin ongelmiin.”

Yliopistoissa tärkeä keskustelunaihe on yliopistodemokratia ja yliopistoyhteisön vaikutusmahdollisuuksien kaventuminen. Liitot haluavat vahvistaa yliopistoyhteisön päätösvaltaa. Liitoilla on vaaliohjelmissaan yliopistolain muutos, niin että johtosäännöstä päättää yliopiston edustuksellinen toimielin, kuten kollegio, konsistori tai akateemisten asiain komitea. Professoriliitto esittää, että kollegioiden tulisi hyväksyä strategia, talousarvio sekä toiminta- ja taloussuunnitelma.

Vaikka yliopistomaailmassa aihe on pinnalla, poliitikoille se saattaa jäädä marginaaliseksi. Vain vasemmistoliitto otti vastauksessaan kantaa yliopistolain muutoksen puolesta. Sen mukaan bisnes- ja hallintoammattilaisvetoiset hallitukset ja alistuminen elinkeinoelämälle eivät kuulu korkeakouluihin.

Hanna Wass pitää myönteisenä, että yliopistodemokratia mainittiin edes yhdessä vastauksessa.

”Kaikki asiat eivät ole sellaisia, joilla on hintalappu ja joihin tarvitsee allokoida varoja”, hän toteaa.

MITÄ MERKITYSTÄ ON AMMATTILIITOILLA?

Kokoomus: ”Ammattiliitot ovat erittäin arvostettavia työntekijöiden oikeuksien puolustajia, jotka tukevat jäseniään näiden kohtaamissa ongelmissa ja tarjoavat monen­laisia tärkeitä palveluita. Järjestäytymis­vapaus on tärkeä työelämän arvo.”
Keskusta: ”Ammattiliitot kuuluvat ehdotto­mana osana länsimaiseen demokratiaan. Yhdistymisvapaudesta on pidettävä kaikissa tilanteissa kiinni. Liittojen merkitys korostuu jäsenten etujen valvomisessa, ja niillä on myös laajempi merkitys työelämän kehittäjänä ja suunnannäyttäjänä esimerkiksi suomalaisen koulutuspolitiikan kehitykselle.”
PS: ”Ammattiliitoilla on ollut ja on tärkeä merkitys työntekijöiden etuja puolustettaessa.”
RKP: ”Työmarkkinajärjestöillä on yhteiskunnas­samme tärkeä rooli. Sekä ammattiliittojen että työnantajajärjestöjen toiminnan tulee edistää vakaita työmarkkinoita.”
SDP: ”Ammattiliitot ovat keskeinen osa hyvinvointivaltiota. Vahvaa ammattiyhdistys­liikettä tarvitaan turvaamaan työntekijöiden oikeuksia ja parantamaan työelämää. Liitot toimivat paikallisesti, valtakunnallisesti ja myös globaalisti. Niiden rooli oikeudenmukaisen palkkauksen ja työehtojen edistäjänä on erittäin tärkeä.”
Vasemmistoliitto: ”Ammattiliitoilla on valtava merkitys yhteiskunnassa. Ammattiyhdistysliike suojaa jokaisen oikeutta tehdä ihmisarvoista työtä oikeudenmukaisin työehdoin. Järjestäyty­minen ja kollektiivinen sopiminen luovat turvaa työelämään ja mahdollistavat kaikkien työehtojen parantamisen.”
Vihreät: ”Ammattiliitot ovat keskeisiä sopija­puolia työmarkkinoilla ja ylläpitävät palkan­saajien ja työnantajien aseman tasapainoa. Liitot tarjoavat myös tärkeää neuvontaa ja ohjausta kyseisellä alalla tai ammatissa toimiville. Ne ovat olleet keskeisessä roolissa myös suomalai­sen hyvinvointivaltion rakentamisessa.”