Mitä oikeastaan tahdomme?
Eduskuntavaalit siintävät huhtikuussa, ja veikkaukset/toivelistat hallituspohjista kuhisevat eri paikoissa.
Vuoden 2015 vaaleista tuttu Koulutuslupaus-kampanja unohtui hallituspuolueissa nopeasti. Toimenpiteet osoittautuivat yliopisto- ja tiedekentälle merkittäväksi pettymykseksi, ja ne muistetaan edelleen. Leikkauslistoista spekuloidaan edelleen riippuen siitä, keneltä kysyy.
Koulutukseen panostettu euroon sijoitus, joka poikii hyvinvointia vastaisuudessakin.
Koko koulutusketjun varhaiskasvatuksesta yliopistoon on välttämätöntä näkyä keskustelussa koulutuksen ja tieteen rahoituksesta. On täysin selkeää, että jos joku ketjun osa jää vähemmälle, se näkyy – välittömästi tai viipeellä – myös korkeakoulutuksessa. Koulutukseen ja tieteeseen panostaminen on erityisen välttämätöntä, koska verrokkimaissamme on myös panostettu, ja tilastojen valossa jäämme auttamatta jälkeen.
On myös kuulunut puheenvuoroja, että olisi kyettävä tekemään enemmän samalla (tai mieluummin vähän vähäisemmällä) rahalla ja eikö toimintatapoja nyt voisi vähän entrailla. Entä se digitalisaatio, eikö sillä nyt säästy yhtään? Kaikkea voi aina kyseenalaistaa, mutta selvää on, ettei työ yliopistoissa ole sitä, mitä se oli kaksikymmentä tai kymmenenkin vuotta sitten oli. Työn murros näkyy myös yliopistoissa.
Työn murros näkyy myös yliopistoissa.
Mitä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sitten toivotaan eduskuntavaaliehdokkailta ja hallituksen muodostavilta puolueilta? Yliopistoissa tulisi voida keskittyä perustoimintaan riittävällä, tutkintokoulutuksista tulevalla rahoituksella. Sen lisäksi opetus- ja tutkimushenkilökunnan sekä vastaavan tukihenkilöstön määrien tulisi vastata alati kasvavaa tarvetta.
Tutkimuksen merkitystä ei niin ikään yhteiskunnassamme voi aliarvioida, jolloin vastaavasti myös Suomen Akatemian tutkimusmäärärahoja olisi nostettava ja yliopistojen perusrahoitusta vahvistettava. TKI-lain voimaantulo onkin myönteinen signaali.
OAJ:n tuoreessa puoluepäättäjille tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että puolueiden kesken vallitsee samansuuntainen ajattelu TKI-panostusten tärkeydestä ja konkreettisten toimien näkymisestä hallitusohjelmassa. Tulevaisuuteen orientoituneille ehdokkaille vinkki: koulutukseen panostettu euro on sijoitus, joka poikii hyvinvointia vastaisuudessakin.
