Tero Karjalainen: Tavoitteena työrauha ja hyvinvointi

Teksti Minna hiidensaari kuvat akseli muraja

Minusta ette saa karismaattista lavasaarnaajaa”, tämän vuoden alussa kaksivuotisen kauden Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajana aloittanut Tero Karjalainen lausahti valinnan selvittyä.

Saarnoja ei ehkä ole luvassa, mutta merkittävien asioiden ajamista kyllä. Karjalainen tiivistää tärkeimmät tavoitteensa puheenjohtajakaudella yhteen sanaan. ”Hyvinvointi.” Tieteen tekemiseen keskittymistä ja mielekkyyttä rapauttavat esimerkiksi pätkätyösuhteet ja jatkuvaan rahoituksen hakemiseen liittyvät paineet. Ne siirtyvät suoraan työssä jaksamiseen.

”Yksi uuden rahoitusmallin vioista on, että se on lähes kokonaan tulosperusteinen. Sellainen on poikkeuksellista myös kansainvälisestä näkökulmasta. Hankaluudet valuvat yksittäisille työntekijöille.”

Karjalainen viittaa hyvinvoinnista puhuessaan kaikkiin työntekijöihin.

”Meidän tulisi pystyä tekemään ratkaisuja, jotka tukevat jokaisen ydintekemistä. Miten taataan työrauha hallintoon, tutkimukseen, opetukseen?”

Karjalainen peräänkuuluttaa asiantuntevien tukipalveluiden riittävyyttä. Myös lyhyt- ja pitkäkestoisten rahoitusinstrumenttien välinen jännite heijastuu hyvinvointiin. Työrauhaa tuo sekin, että ei luoda uusia, erillisiä rakenteita muutostilanteessa.

”Tunnistetaan olemassa olevat yhteisöt ja integroidaan muutostyö nykyisiin rakenteisiin. Mitään hokkuspokkus-keinoja ei ole. Suurimmat haasteet koskevat sitä, miten onnistutaan usean samanaikaisen muutostrendin pyörteissä. Digitalisaatioon, avoimeen tieteeseen ja vihreään siirtymään liittyvät toimet kasvattavat työvuorta entisestään.”

Tieteentekijöiden liiton jäsenet työskentelevät useilla sektoreilla.

”Voimme liittona tarjota jäsenillemme ammatti-identiteetin vahvistusta sekä tieteentekijäyhteisön. Kaikilla työpaikoilla ei välttämättä ole yhteisöä, jolla olisi tieteentekijän ammatti-identiteetti.”

Monipuoliset jäsenedut, kuten koulutustarjonta ja apurahoilla työskentelevien neuvontapalvelut tukevat uralla. Karjalainen tiedostaa myös kehittämisen paikan.

”Meillä on liittona ja yhdistyksinä tehtävää siinä, että jäsenemme kokisivat mielekkääksi liittomme jäsenyyden myös siinä tilanteessa, jossa he siirtyvät pois yliopistolta.”

Ulkomaalaisten jäsenten määrä liitossa on kasvanut voimakkaasti.

”Aikoinaan asetettu strateginen tavoite saada Suomeen lisää kansainvälisen taustan omaavia tieteentekijöitä toteutuu.”

Aikoinaan asetettu strateginen tavoite saada Suomeen lisää kansainvälisen taustan omaavia tieteentekijöitä toteutuu.

Tilanne haastaa niin liittoa kuin tieteentekijöiden työpaikkoja.

”Liittona olemme valinneet, että työskentelemme kolmikielisesti.”

Kaikessa se ei ole mahdollista.

”Haemme mielekkäitä toimintamalleja siihen, että kaikki jäsenemme voisivat osallistua toimintaan täysivertaisesti.”

Samoin toimintamalleja yritetään löytää siihen, miten liitto voisi tukea suomen ja ruotsin oppimista.

Kampuksen kehittäminen työlistalla

”Olen havainnut meidänkin henkilökuntamme olevan kuormittunutta. Uusia asioita tulee koko ajan. Pitäisi arvioida, mistä voimme luopua.”

Työn mielekäs organisoiminen on siis myös henkilökohtaisella asialistalla. Ajankäytöllisesti Karjalainen on kaavaillut tekevänsä kuuden päivän työviikkoa, jota tahdittaa kolme tehtävää. Työ JOK:n johtajana ja yliopiston kampuskehittämisprojekti ovat hänen palkkatöitään, Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajuus taas luottamustoimi. Riskit huomion hajoamiseen ovat tiedossa.

”Lähipiirikin tunnistaa, että nyt on mahdollista ajaa yli”, hän sanoo ja hymyilee rennon oloisena.

Kun täytyy keskittyä monen asian työstämiseen eri tahoilla, Karjalaisen reseptinä on tähän hetkeen keskittyminen, eli täyden huomion sijoittaminen kulloinkin käsillä olevaan asiaan. Hän on myös evästänyt lähijoukkojaan selkeällä käyttöohjeella.

”Jos näette, että en ole läsnä, herättäkää.”

Karjalaisen työhön kuuluu matkustamista Kuopion ja Joensuun kampusten välillä. Yhteisillä työmatkoilla, jotka voidaan taittaa yliopiston sähköautolla, hän mielellään keskustelee kollegoiden kanssa.

Itä-Suomen yliopiston kampuskehittämisprojekti on aluillaan. Haussa on parempia kohtaamisia. Tavoitteena on luoda alue, joka herättää halun mennä kampukselle.

Karjalaisella on kokemusta siitä, miten kahden fyysisesti erillään toimineen tutkimusryhmän saaminen samaan rakennukseen poiki keskustelua ja sen pohjalta yhteisiä tutkimushankkeita.

Ratkaisevasti sijoitettu kahvihuone saattaa johtaa uraauurtavaan tieteeseen.

vallan jako kaipaa tarkistamista

Tieteentekijöiden liitossa vaikuttaminen on Karjalaiselle tuttua varapuheenjohtajakausilta 2007–2008 sekä 2019–2022. Ovatko yliopistomaailman haasteet oleellisesti muuttuneet viidentoista vuoden aikana?

”Osa asioista, kuten määräaikaisten työsuhteiden määrä ja niiden lyhyt kesto, vaikuttaisivat olevan ikuisuuskysymyksiä.”

Toisaalta uuden muotoisessa yliopistossa on siirrytty edunvalvontakeskustelusta laajempaan yliopistokeskusteluun. Karjalainen käyttää vanhan mallisesta yliopistosta termiä ”tilivirastoyliopisto”. Henkilöstöpolitiikan putoaminen yliopistojen käsiin on kohdannut toteuttamisen osalta runsaasti kritiikkiä.

”Muutos tilivirastosta nykyiseen on jo yksin hallintokuorman kannalta ollut valtava. Valuvikoja jäi. On säilytettävä herkkyys sen kanssa, missä pitäisi tehdä tarkistuksia.”

Karjalainen huomauttaa, että myös normistoa tarvittaisiin.

Osa asioista, kuten määräaikaisten työsuhteiden määrä ja niiden lyhyt kesto, vaikuttaisivat olevan ikuisuuskysymyksiä.

”Tulisiko esimerkiksi johtosäännöstä päättämisen olla yliopistoyhteisön monijäsenisen toimielimen tehtävissä? Yksi yksityiskohta, jossa olisi harkittava muutoksia on esimerkiksi tiedekuntaneuvostojen tehtävät. Aika monessa yliopistossa tiedekuntaneuvostojen rooli koetaan sellaiseksi, ettei esimerkiksi tiedekuntaneuvoston vaaleihin osallistumista koeta mielekkääksi.”

Karjalainen odottaa aikaa, jolloin yliopistot kilpailevat hyvällä henkilöstöpolitiikalla. Hän kannustaa yliopistoja aloitteelliseen vastuunottoon tieteen tekemisen pitkäjänteisen mielekkyyden rakentamisessa.

”Mistä löytyy se rohkea ensimmäinen yliopisto, joka irrottautuu omassa sisäisessä rahanjaossaan ministeriön rahanjakomallista?”

johtaja on mahdollistaja

Kun Karjalainen reilut kaksi vuotta sitten aloitti Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen johtajana, hän järjesti ensi töikseen henkilökohtaisen tapaamisen jokaisen 70 työntekijän kanssa. Hän myös toimitti kaikille oman elämänkaaritarinansa kuvien muodossa.

”Halusin tutustua ihmisiin, mutta myös selvittää, mitä sellaista osaamista heillä on, mitä he eivät ole pystyneet vielä hyödyntämään. Jos on halua, kiinnostusta ja osaamista muuhunkin, se pitäisi uskaltaa tuoda esille. Saimme tehtyä joitain sisäisiä tehtäväjärjestelyjä näiden tapaamisten pohjalta.”

Karjalaiselle on tärkeää, että ihmiset kokevat voivansa lähestyä esihenkilöitä matalallakin kynnyksellä. Hän nostaa esille kuvaavan esimerkin. Yksi työntekijöistä kääntyi ovella kahdenkeskisestä tapaamisesta lähtiessään ja lausui: ”Et muuten usko, kuinka paljon minua pelotti tulla tähän tapaamiseen.”

Taustalla vaikuttivat kielteiset, aiemmin tapahtuneet kokemukset vastaavan kaltaisessa tilanteessa henkilön työuralla.

Alkuvaiheeseen kuului myös yksikön sisäisen johtamisen järjestäminen uuteen uskoon.

”Totesin, että en voi olla 70 ihmisen lähijohtaja.”

Nyt Jatkuvan oppimisen keskus on jaettu viiteen ryhmään, joilla on oma lähijohtaja. ­Sisäisen toiminnan kehittäminen jatkuu.

”Muun muassa ryhmäohjautuvuuden ­kehittämisessä on tehtävää.”

Karjalainen sanoo tunnistavansa itsessään halun edistää yhteisiä asioita ja vaikuttaa. Jo kouluaikoina hän oli mukana oppilaskunnassa. Tieteentekijöiden Kuopion-yhdistykseen hän päätyi sovelletun fysiikan laitoksella toimiessaan. Johtamisfilosofiansa käytäntöjä hän on kartuttanut myös neljäntoista vuoden ajan nuorten jalkapallovalmentajan vinkkelistä. Hän kuvaa itseään johtajana ennen kaikkea mahdollistajaksi. Se, että antaa toiselle mahdollisuuden loistaa ja kehittyä, tapahtuu silmien avaamisen kautta.

”Oleellista on osata esittää oikeita kysymyksiä, ei antaa vastauksia. Direktio-oikeuden kautta ei johdeta ihmisiä. Jos siihen joutuu vetoamaan, on jo menettänyt pelin.”

Mahdollistaja kertoo käyttävänsä itsestään myös sanaa ”parittaja”. Onnistuneiden kohtaamisten ammattilainen sanoo nyt olevansa uuden haasteen äärellä.

”En voi käyttää kahta vuotta ainoastaan ­ihmisiin tutustumiseen.”

Oleellista on osata esittää oikeita kysymyksiä, ei antaa vastauksia.

tieteentekijjöiden liiton puheenjohtajalla on fyysikkotausta

Lääketieteellisestä fysiikasta väitellyt Karjalainen kuvailee itseään ”valefyysikoksi”. Hän sanoo myös tunnistavansa itsessään aika ajoin huijarisyndrooman. Karjalainen on sukunsa ensimmäinen yliopistossa kouluttautunut.

”En ole kova tieteentekijä. Luontaiset taipumukseni ovat enemmän ihmisten johtamisessa. Jos olisin nyt nuori Tero, lähtisin todennäköisesti opiskelemaan sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa.”

Työuran etenemisen askeleet ja henkilö­kohtaiset kiinnostukset ovat jäljitettävissä lukion jälkeiseen aikaan, jolloin hän haki opiskelemaan sekä lääketiedettä että tekniikkaa. Ensimmäisen opiskeluvuoden hän vietti LUT:in (silloin LTKK) listoilla. Armeijan ja RUK:n jälkeen Karjalainen opiskeli avoimessa yliopistossa vuoden ajan kasvatustieteitä ja psykologiaa.

Akateeminen lamppu syttyi toden teolla, kun hän oli kuuntelemassa sairaalafyysikon esitelmää Kuopion yliopistossa.

”Sairaala­fysiikassa yhdistyvät ihmisen biologia, luonnontieteet ja teknologia.”

Huijarisyndroomaa tai ei, Karjalainen teki pro-gradunsa Kuopion yliopistollisen sairaalan sädehoito-osastolla ja oli matkalla kohti sairaalafyysikkoutta. Gradun viimeistelyn aikaan hän sai kuitenkin puhelun, jossa kyseltiin halukkuutta lähteä Bostoniin tutustumaan uuteen tutkimusalueeseen. Niinpä tuore maisteri lensi meren taakse kahden kuukauden ikäisen esikoisen ja vaimonsa kanssa.

Väitöskirjatutkimuksen käynnistelyn lisäksi hän valmisteli Bostonista käsin uuden ultraäänilaboratorion perustamista Kuopioon.

I

johtaja rikkoo perinteitä

Omien taipumusten ja karttuneen osaamisen hedelmistä kertoo sekin, että Karjalainen on urallaan ylittänyt perinteisiä raja-aitoja. Yleensä laitoksen johtajaksi valitaan väitöskirjan maaliin saanut, mutta Karjalaisen vuoden pesti sovelletun fysiikan laitoksen johtajana toteutui ennen kuin hänestä tuli tohtori.

Perinteitä rikottiin myös, kun Itä-Suomen yliopiston opiskelijat valitsivat hänet uitettavaksi professoriksi.

Eräs mieleen jäävimmistä palautteista tuli sukutapaamisessa.

”Serkun puoliso totesi, että vaikka olet akateemisissa piireissä, olet edelleen hyvä tyyppi. Otin sen positiivisena palautteena.”