Vaalilupaukset jättivät monta asiaa auki
Kevään eduskuntavaalit olivat pitkälti talousvaalit. Vastakkain asettuivat palvelujen turvaamisen ja julkisten menojen rajoittamisen kaltaiset, vasemmisto–oikeisto-jakoa heijastaneet teemat.
Kevään eduskuntavaalit olivat pitkälti talousvaalit. Vastakkain asettuivat palvelujen turvaamisen ja julkisten menojen rajoittamisen kaltaiset, vasemmisto–oikeisto-jakoa heijastaneet teemat.
Vaikka vaalikeskusteluissa otettiin välillä kiivaasti yhteen, politiikan yksityiskohtiin päästiin melko harvoin. Tiede ja korkeakoulutus eivät nousseet näkyvimpien vaalilupausten aiheiksi. Silloin kun ne olivat esillä, konkreettiset toimenpide-ehdotukset jäivät taka-alalle.
Kun jotakin luvataan, luodaan odotus myönteisestä lopputuloksesta.
Jos sanan pitämisen seuraukset ovat kielteisiä, kyseessä on pikemminkin uhkaus. Jos vaalilupauksia ei saatu paljoa, niin myös suorilta vaaliuhkauksilta enimmäkseen vältyttiin.
Tämä on oleellista, koska puolueet pitävät sanansa paremmin kuin usein ajatellaan. Vaaliohjelmien sisällöistä osa siirtyy aina hallitusohjelmaan. Jos puolue päätyy hallitukseen, on tavallista, että suuri osa sen ohjelmissa asetetuista tavoitteista saavutetaan ainakin osittain.
Sitä, että lähes kaikki puolueet sitoutuivat ohjelmissaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen kasvattamiseen, ei ole syytä väheksyä. Sama pätee siihen, että koulutustason nostoon sitouduttiin eri puolilla poliittista kenttää.
Monipuoluejärjestelmässä puolueiden yksituumaisuus on usein edellytys suuren luokan uudistuksille, jotka eivät ole toteutettavissa yhdellä nelivuotiskaudella.
Epäsuoran vaaliuhkauksen merkkejä on korkeakoulukentällä nähty siinä, että julkisen talouden tasapainottaminen nousi vaalikevään ykkösaiheeksi. Koulutus ja tutkimus mainittiin vaalikeskusteluissa kohteina, joista säästäminen tulee lopulta kalliiksi.
Kansanedustajilta vaaditaankin päättäväisyyttä, jos tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- sekä koulutustavoitteet aiotaan saavuttaa. Julkiselle rahalle riittää ottajia, joilla on painavat perusteet vaatimustensa tueksi.
Suorien vaaliuhkausten puuttumisesta huolimatta tieteen ja koulutuksen edustajien on syytä yhä valmistautua perustelemaan, miksi näistä ei ole varaa säästää.