Kokonaisvaltainen resilienssi – mitä se on?
Resilienssi on tämän päivän trendisana. Kaikille – ihmisille, yrityksille, järjestelmille, virastoille, instituutioille, valtioille, armeijoille, luonnolle ja niin edelleen – halutaan parempaa resilienssiä.
Tieteellisenä käsitteenä resilienssi on haasteellinen. Sitä voisi jopa verrata rakkauteen tai valtaan. Se on vaikeasti määriteltävä, monitahoinen ja vaikuttaa monella eri tavalla. Resilienssi yhdistetään myös turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen.
Psykologian, ekologian ja materiaalitieteiden aloilla resilienssi on tyypillisesti ymmärretty reaktiivisena toimintona, jostakin häiriötilasta palautumista. Teknologiset tieteet lähestyvät resilienssiä ehkä enemmän proaktiivisesta lähtökohdasta, miten ennakoida ja miten vähentää häiriöiden vaikutusta.
Suomessa ja Euroopan unionin tasolla resilienssin parantaminen on yksi politiikan prioriteeteistä. Se on noussut myös tärkeäksi painopisteeksi tiedemaailmassa. Syy tähän on ehkä hyvinkin yksinkertainen; vapaat yhteiskunnat, demokraattinen järjestelmä, oikeusvaltion periaatteet, yhteiset toimivat pelisäännöt ja luottamus ovat haastettuina meidän tämän päivän turvallisuusympäristössämme.
Tähän on monta syytä. Olemme murrostilassa, jossa uusi kohtaa ja törmää vanhaan niin teknologiassa kuin yhteiskunnallisessa ajattelussa. Murroskohdat ovat aina tilanteita, joissa huomataan etteivät perinteiset ratkaisut ja ajattelu enää riitä. Turvattomuuden tunne lisääntyy, kun epävarmuus kasvaa. Samalla useat ulkopuoliset toimijat – niin valtiolliset kuin ei-valtiolliset toimijat – pyrkivät käyttämään tilannetta hyväksi omia etuja ajaessaan.
Resilienssitutkimuksesta ei saa muodostua vain vastustuskyvyn ja status quo -tilan suojelemiseen keskittyvää tutkimusta. Siihen tulee liittää uutta luovaa ajattelua, innovaatiivisia ratkaisuja, monitieteisyyttä, yhteisöllisyyden vetovoimaa sekä uskallusta kokeilla. Kun oma tahtotila ja usko uuteen positiivisena asiana – ei vanhan poistajana vaan sen kehittäjänä – on vahva, ulkopuolisten vahingolliset ja yhteiskuntaa haavoittavat kokeilut ja kampanjat menettävät tehoaan. Resilienssiä yhteiskuntaa ei tarvitse määrittää tai kvantitatiivisesti mitata, sen tuntee.
