”Voitaisiinko puhua suomea?”
Suomalaiset yliopistot kansainvälistyvät. Yliopistojen laboratorioissa, kahvihuoneissa ja ravintoloissa tämä kehitys on kuultavissa. Myös englanninkielinen opetustarjonta on lisääntynyt yliopistoissa.
Hallinnollisissa ja johtamistehtävissä muutos ei ole niin näkyvä, koska virallisina hallintokielinä ovat kansalliskielemme. Kyseisissä tehtävissä joutuu työskentelemään suomen- tai ruotsinkielisten dokumenttien parissa.
Johtamis- ja hallintotehtävien ”jääminen” suomea tai ruotsia puhuville ei liene toivottavaa. Työyhteisökulttuurin kehittymisen kannalta olisi eduksi, että diversiteetti lisääntyisi kaikenlaisissa tehtävissämme.
Uralla etenemisen näkökulmasta johtamis- ja hallintotehtävien epätasainen jakautuminen on haitallista. Näiden tehtävien kasaantuminen kansalliskielisille vähentää heidän mahdollisuuksiaan suunnata omaa ajankäyttöään akateemiseen meritoitumiseen, ja toisaalta taas kansalliskielten taidon puuttuminen käytännössä sulkee uramahdollisuudet johtamis- ja hallintotehtävissä.
Professori Janne Saarikivi selvitti kansalliskieltemme asemaa korkeakouluopetuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Nostan tässä esiin selvityksen pohjalta kaksi hyvin kannatettavaa toimintamallia, joilla kansankielien asemaa voisi vahvistaa.
Tehdään rakenteet sille, että kansainväliset osaajat voivat aidosti oppia kansalliskieliämme osana työtehtäviään. Se vaatii varmasti sekä resursseja että työaikasuunnittelua, mutta uskon vahvasti, että tämä olisi monellakin tapaa kannattavaa. Toiseksi haetaan työtapoja monikieliseen työskentelyyn.
Meille suomalaisille on hyvin tyypillistä, että huomaavaisuuden osoituksena vaihdamme käyttökielemme englanniksi heti kun läsnä on yksikin, joka ei puhu äidinkielenään suomea tai ruotsia. Huomaavaisuutemme varjopuolena viemme samalla mahdollisuuden oppia ja harjaantua kansalliskielillämme käytävään keskusteluun.
Itselleni pysäyttävä kokemus oli, kun ulkomaalaistaustainen tutkijatohtori sanoi englanninkielisen keskustelumme jälkeen hitaasti hyvällä suomen kielellä: ”Tero, voidaanko sopia, että jatkossa puhumme suomea, ja tarvittaessa minä vaihdan kielen englanniksi.”
