Tuhat uutta tohtoria – pitääkö olla huolissaan?
Laki valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosille 2024–2030 lisää julkista TKI-rahoitusta vuonna 2024 arviolta noin 280 miljoonaa euroa. Merkittävä osa lisäyksestä kohdennetaan niin kutsuttuun tohtorikoulutuspilottiin.
Teksti tero karjalainen kuva tieteentekijät
Tohtorikoulutuspilotin tarkoituksena on lisätä väitöskirjatutkijoiden määrää ja tutkijakoulutettujen määrää tuhannella noin neljän vuoden aikajänteellä. Pitääkö olla huolissaan?
Vaikka tuhannen uuden motivoituneen väitöskirjatutkijan löytäminen uusiin, avoimiin paikkoihin ei ole itsestään selvää – eikä myöskään heille riittävän ohjauksen tarjoaminen – ei tarvitse olla (isosti) huolissaan. Kohdennus on hyvin perusteltu. Suomen menestyminen kansainvälisesti perustuu edelleen korkeaan osaamiseen.
Osaamispääoman kasvattaminen on perusteltua Suomen kilpailukyvyn kannalta. Tutkijakoulutetut tekivät vuonna 2022 suomalaisen yrityssektorin TKI-työvuosista vain noin kahdeksan prosenttia. Kasvattamisen varaa siis on.
Nykyajan ja tulevaisuuden haasteet ovat enenevässä määrin hyvin kompleksisia ja vaativat monialaisia sekä systeemisiä ratkaisuja. Väitöskirjatutkijoille kehittyy tutkijakoulutuksen aikana paitsi syvä substanssiosaaminen, myös paljon tarpeellisia geneerisiä taitoja, jotka ovat tärkeitä kompleksisten haasteiden hahmottamisessa ja ymmärtämisessä sekä ratkaisujen etsimisessä. Analyyttinen ja kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisukyky, kyky monialaiseen ja itsenäiseen työskentelyyn – ihan vaan muutamia mainitakseni.
Hieman huolta aiheuttaa se, kohdentuuko uusista väitöskirjatutkijan paikoista riittävästi ihmis- ja yhteiskuntatieteisiin. On oikein ja Tieteentekijöiden tavoitteen mukaista, että lisäresursseja kohdistetaan nimenomaan uusiin väitöskirjatutkijan työsuhteisiin. Jos vielä riittävän moni uusi väitöskirjatutkija pääsisi monitieteisiin tutkimusyhteisöihin tekemään uusia disruptiivisia tutkimuslöytöjä, se olisi suomalaiselle tieteelle lottovoittoa arvokkaampaa.