Saamelaisilla on perusoikeus kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen

Teksti minna hiidensaari kuvat juuso haarala

”Monille tulee yllätyksenä, että saamelaisilla on ihan oma kulttuurinsa ja yhteiskunnallinen järjestelmänsä”, sanoo Giellagas-instituutin johtaja ja Oulun yliopiston saamelaisen käsityön eli duodjin dosentti Sigga-Marja Magga. 

”Valtaväestöltä puuttuu perustieto. Keskustelusta tulee vaikeaa, jos mielikuvat ovat vanhentuneita tai vääristyneitä.”

Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan erillisenä yksikkönä vuodesta 2004 toiminut Giellagas-instituutti keskittyy yhtenä tehtävänään paikkaamaan tuota tiedon puutetta. Instituutilla on opetus- ja kulttuuriministeriön osoittama valtakunnallinen vastuu järjestää ja edistää saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin ylintä opetusta, koulutusta ja tutkimusta Suomessa. Instituutin tärkein tehtävä on palvella saamelaista yhteisöä.

”Saamelaisilla on alkuperäiskansana perustuslaissa suojattu oikeus kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen ja säilyttämiseen.” 

Moni Giellagas-instituutissa opiskelleista on sijoittunut saamelaiseen yhteiskuntaan sen rakentajana, esimerkiksi media-alalle, opetusalalle ja saamelaiskäräjille. Alkuperäiskansojen oikeuksia maahansa, kieleensä ja kulttuuriinsa on monissa maissa systemaattisesti poljettu. Niin myös Suomessa. 

”Tietoa saamelaisista on myös käytetty väärin, esimerkiksi poliittisten etujen ajamiseen. Onkin syytä suhtautua kriittisesti siihen, millaisia versioita historiankirjoitus on tuottanut, kenen hallinnassa tiedon muodostaminen on ja millaisin motiivein tietoa hyödynnetään.”

Alkuperäiskansojen historia on samalla osa valtaväestön historiaa.

”Valtaväestöllä on oikeus tietää oman maansa historiasta, kuten sotien tapahtumista ja eri aikoina tapahtuneista rajajärjestelyistä.” 

”Valtaväestöllä on oikeus tietää oman maansa historiasta, kuten sotien tapahtumista ja eri aikoina tapahtuneista rajajärjestelyistä.” 

”Tiedetäänkö yleisesti, mitä kaikkea Suomen käsivarren irrottamiseen liittyi toisessa maailmansodassa ja mitä tapahtumista esimerkiksi kolttasaamelaisille seurasi? Se saattaa historiankirjoituksessa vaikuttaa yksinkertaisemmalta kuin mitä todellisuudessa oli.”

Tutkimus on tärkeää, jotta niin saamelaiset itse kuin valtaväestö saavat uutta tietoa ja aiempaa laajempia näkökulmia. Ennen kaikkea alkuperäiskansojen tutkimus on keskeistä, jotta historia ei toistaisi itseään. 

Kysymyksiä ja kuuntelemista

Myös tutkimusnäkökulmat ansaitsevat kriittisen katseen. Saamelaisten oikeuksissa on kyse myös oikeudesta omaan tietoon.

”Tutkijoiden on ymmärrettävä valtapositionsa. Jo kandivaiheessa opetamme opiskelijoille tutkijan vastuuta. Tutkijan on osattava tarkastella, mikä hänen asemansa tutkimuksessa on, millaisesta kentästä on kyse ja mitä tutkimuksesta seuraa.” 

Tutkimusrasitus on valtava, etenkin silloin, kun tutkijan pohjatyöt ovat vaillinaiset. Toisinaan saamelaiset saattavat joutua opettamaan tutkijoita saamelaisesta kulttuurista.

”Akateemisuus ei takaa sitä, että ymmärrettäisiin sensitiivisyyden merkitys, kun tutkitaan saamelaisia. Esimerkiksi ulkomaisissa yliopistoissa ei välttämättä nähdä valtaväestön ja alkuperäiskansaan kuuluvien väestöryhmien välistä epätasa-arvoista valtasuhdetta. Usein esimerkiksi saamelaisten henkisyyteen liittyviä asioita ei osata tarkastella sensitiivisestä näkökulmasta, ja juuri ne asiat kiinnostavat maailmalla.”

Miten Magga evästäisi lähestymisessä? 

”Sanoisin, että älä oleta. Mieluummin kysy, mitä mieltä olemme tai millainen tutkimus olisi kannaltamme oleellista. Toivon, että annettaisiin ääni ja tila sanoa omalla tavalla, miten koemme asiat.”

Työryhmä, johon kuuluu saamen- ja alkuperäiskansatutkimuksen professoreita Helsingin, Lapin ja Oulun yliopistoista sekä asiantuntijoita keskeisistä saamelaisorganisaatioista, on pian saamassa valmiiksi saamelaisia koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet.

”Ohjeistuksen keskeinen lähtökohta on se, että tutkimusta ei enää tehtäisi ilman yhteyttä saamelaiseen todellisuuteen. Mikäli saamelaisiin itseensä ei olla yhteydessä ennen tutkimuksen aloittamista tai jos taustaan ei perehdytä kunnolla, on suuri riski, että tehdään johtopäätöksiä, jotka eivät edesauta tutkimusta tai tekevät jopa vahinkoa saamelaisille. On tarkasteltava, millaisia kysymyksiä kysytään, millaista aineistoa käytetään ja millaisia teorioita sovelletaan.”

Magga muistuttaa saamelaisten mukaan ottamisen tutkimukseen olevan merkittävää myös sen vuoksi, että heillä on valtavasti muun muassa luontoon liittyvää ikivanhaa tietoa, jota voitaisiin hyödyntää esimerkiksi ilmastonmuutosta ja maankäyttöä koskevien teknologioiden kehittämisessä. 

”Sanoisin, että älä oleta. Mieluummin kysy, mitä mieltä olemme tai millainen tutkimus olisi kannaltamme oleellista. Toivon, että annettaisiin ääni ja tila sanoa omalla tavalla, miten koemme asiat.”

”Norjalaisessa tutkimuksessa todettiin, että saamelaisten tietous lumesta on yhtä pätevää kuin tieteellisesti hankittu tieto.”

Tiedolle on valtava tarve

Tutkimukselle ja kouluttamiselle on kysyntää myös eri ammattialojen arjessa. 

”Tiedolle on hirmuinen tarve. Opiskelijat haluavat oppia ja toimia eettisesti.”

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille räätälöidyssä, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa opetetaan kohtaamisissa tarvittavaa kieltä ja saamelaisen kulttuurin erityisyyttä. Sukulaisuussuhteet ovat merkittävä tekijä, samoin asuinpaikka ja elinkeino. 

”Se, miten vaikkapa sosiaalialan osaajat ymmärtävät perheiden toimintaa ja kulttuuria, on tärkeää. Miten vanhoja ihmisiä puhutellaan, miten sukulaisuussuhteet ovat esillä vanhuksen puheessa, miten lapsiin suhtaudutaan? Suomen kieli saattaa kadota muistisairaalta, jolloin hänet pitää pystyä kohtaamaan äidinkielellään.” 

”Tiedolle on hirmuinen tarve. Opiskelijat haluavat oppia ja toimia eettisesti.”

Giellagas-instituutti on kouluttanut saamen kielten aineenopettajia ja ollut mukana järjestämässä saamen kielten ja saamelaisen kulttuurin erityistarpeet huomioivan lastentarhanopettajakoulutuksen. Tarvitaan myös käytännön tietoa siitä, miten saamelaisten kielioikeudet toteutuvat. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Kieli on kulttuurin säilyttämisen ja siirtämisen kannalta ratkaisevassa roolissa.

Kulttuuri kulkee kielen mukana

”Saamelainen kulttuuri on siirtynyt ja säilynyt pitkälti suullisena perimätietona.” 

Esimerkiksi tärkeät sukulaisuusyhteyksiä ilmaisevat termit on ollut tapana opettaa lapsille pienestä pitäen. 

”Termejä on jäänyt pois, mutta nyt niitä on otettu uudestaan käyttöön.”

Giellagas-instituutilla on mittava äänitearkisto, johon kuuluu muun muassa 1970-luvun saamen radion historia. Vanhimmat materiaalit ovat yli satavuotiaita. 

”Se on kielen tutkimuksessa täydellinen aarre. Autenttiset äänitteet tuovat saamelaisen maailman lähelle.” 

”Saamelainen kulttuuri on siirtynyt ja säilynyt pitkälti suullisena perimätietona.” 

Jotta äänitteet olisivat mahdollisimman kattavasti ja helposti käytettävissä, tarvitaan uusia käyttötapoja ja työkaluja. 

”Olemme kehitelleet aineiston hyödyntämisessä auttavaa teknologiaa muun muassa Helsingin yliopiston ja Norjan arktisen yliopiston kanssa.”

Akateeminen näkökulma on tärkeä yhteiskunnan kehityskulkujen hahmottamisessa. Esimerkiksi konfliktit saattavat toistua hyvin saman tyyppisinä kuin aiemmin.

”Ilmastonmuutos ja luonnon tuhoutuminen ovat aitoja uhkia saamelaiselle elämäntavalle. Luontosuhde ja maakäsitys ovat tärkeitä saamelaisessa kulttuurissa. Jo suunnitelmat esimerkiksi metsähakkuista ja kaivostoiminnasta tuottavat ahdistusta.”

Tämän hetken ilmiöissä Maggan huomio kiinnittyy myös saamelaisen yhteiskunnan pirstaloitumiseen. 

”Lapin ja Oulun yliopistoissa tehtävä saamentutkimus on vahvistunut, ja muut tieteenalat ovat saamelaistutkimuksen esimerkin kautta kiinnostuneet soveltamaan kulttuurisensitiivistä viitekehystä.” 

”Sukuyhteyden katkeamiseen ja kielen menettämiseen liittyy paljon kipuilua. Toisaalta kielen voi saada takaisinkin. Vanhempien pitäisi puhua lapsilleen saamea. Myös yhteiskunnan olisi tultava vastaan esimerkiksi päivähoidossa ja kouluissa.”

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa saamen kielten etäopetushankkeessa opiskelee tällä hetkellä 160 lasta ja nuorta, jotka asuvat saamelaisalueen ulkopuolella.

Oulussa yhteisöä ja kieltä rakentaa Giellagas-instituutin lisäksi saamelaisyhdistys Oulu Sámit ry, jonka saamelaiset äidit perustivat vuonna 2001 lapsilleen ajatuksenaan saada perheet tutustumaan toisiinsa. Saamelaiset ovat mukana myös Oulun vuoden 2026 kulttuuripääkaupunkihankkeessa.

Vaikka valtaväestön perustietämys on kehnoa ja saamelaisuuden tieteellisissä lähestymistavoissa on haasteita, saamelaistutkimuksessa voi havaita myös edistymistä.

”Lapin ja Oulun yliopistoissa tehtävä saamentutkimus on vahvistunut, ja muut tieteenalat ovat saamelaistutkimuksen esimerkin kautta kiinnostuneet soveltamaan kulttuurisensitiivistä viitekehystä.” 

Saamelaisia kieliä ja kulttuuria tutkitaan paljon myös Ruotsissa ja Norjassa, ja suomalaisilla tutkijoilla on yhteisiä hankkeita naapureiden kanssa. Hiljattain ilmestynyt The Sámi World -artikkelikokoelma, jonka toimituskunnassa Magga oli, koostuu artikkeleista Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.

Magga toivoisi näkevänsä saamelaisten kansallisen itsetunnon kohoavan. 

”Että luottaisimme siihen, mitä olemme, mitä osaamme ja mitä tiedämme historiasta.”

Kahteen maailmaan kasvanut

Vuoden 2024 alusta Giellagas-instituutin johtajana aloittanut Magga kuvailee alkuvuotensa olleen vauhdikas uuteen tehtävään liittyvien toimien merkeissä.  Instituutti on tuttu jo ennestään, sillä Magga on opettanut, väitellyt ja tutkinut siellä jo aiemmin. Opetustyöt kuuluvat myös nykyiseen toimeen.

Saamelaisen kulttuurin opinnot ovat Oulussa erittäin suosittu sivuaine. Kursseilla on ollut muun muassa opiskelijoita kulttuuriantropologiasta, arkeologiasta ja historiasta.

Magga on syntyjään Ivalosta. Hän kasvoi kouluikään saakka saamelaisten keskellä, Kutturan kylässä, porosaamelaisessa perheessä 80 kilometriä Ivalon keskustasta etelään. Maggan vanhemmat olivat kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivisia ja siksi yhteisössään ja paikkakunnalla tunnettuja.

Magga sanoo saamelaiskulttuurin olleen Suomessa 1970-luvulla näkymätöntä. 

”Olen vahvasti kasvanut siihen, että on kaksi toisistaan poikkeavaa maailmaa, suomalainen ja saamelainen.”

”Olen vahvasti kasvanut siihen, että on kaksi toisistaan poikkeavaa maailmaa, suomalainen ja saamelainen.”

Kiinnostus omaa kulttuuria kohtaan ja paikka yhteisössä eivät vahvistu, jos vanhempien tarvitsee piilottaa tai hävetä sukutaustaansa, tai energia kuluu lähinnä selviytymiseen. 

”Suku on suojannut minua.”

Hänen oma akateeminen perehtymisensä kohdistuu saamelaisen käsityön, duodjin, poliittisten ja yhteiskunnallisten ulottuvuuksien tutkimiseen. 

”Alun perin olen kutoja, kankuri.”

”Olen ollut hyvin aktiivinen saamelaisyhteisössä. Toimiminen on minulle hyvin luontevaa. Tunnen ihmiset, historian, yhteiskunnan. Tämä on minun elämäntyöni.”

Magga asui Turussa kymmenen vuotta ja opiskeli tekstiilialan artenomiksi. Voimistuva kiinnostus omaan saamelaiseen kulttuuriin ja sen historiaan toi hänet opiskelemaan alaa Ouluun. 

”En vielä tiennyt, että olin rakentamassa itselleni ammattia.” 

Magga väitteli vuonna 2018 duodjista yhtenäisyyden rakentajana. Esimerkiksi saamen pukuun liittyy sen historiassa jännitteitä perinteisyyden ja kaupallisuuden välillä. 

”Saamen puku toimii viestinviejänä myös nyky-yhteiskunnassa. Vähän aikaa sitten Norjassa nuoret osoittivat mieltään yllään puvut, jotka he olivat kääntäneet nurinpäin protestin merkiksi.”

Sukulaisuussuhteet näkyvät myös saamelaisten nimikulttuurissa. Magga käyttää esiintymisten yhteydessä ja sähköpostin allekirjoituksena saamelaisnimeään Guhtur Niillas Juhána Sigga-Marja. Nimi kertoo, että hänen nimensä on Sigga-Marja, hän on Juhanin tytär, Juhani taas Niilan poika, ja Niila on kotoisin Kutturasta. Saamelaisnimi kertoo henkilön taustasta. Nimeämiskäytäntöjä on muitakin.

Hiljattain Magga löysi äänitearkistosta isoäitinsä haastattelun. Sen kautta avautui kiinnostavia ikkunoita.

”Hän puhui 1800-luvulla tapahtuneista rajasuluista. Hän sanoi muun muassa, että ’minun äitini oli 13, kun raja meni kiinni.”

Suomen rajojen muotoutumiset eli valtioiden väliset rajasulut vaikeuttivat porosaamelaisten elämää monella tavalla, ja tarkoittivat yleensä saamelaisten enemmän tai vähemmän vapaaehtoista muuttoliikettä.

Magga naurahtaa saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtolan todenneen väitöstilaisuudessa, että Maggan väitöskirja syntyi hitaanlaisesti, mutta että tahdille oli syynsä, koska ”piti sitä saamelaista yhteiskuntaakin rakentaa”. 

”Olen ollut hyvin aktiivinen saamelaisyhteisössä. Toimiminen on minulle hyvin luontevaa. Tunnen ihmiset, historian, yhteiskunnan. Tämä on minun elämäntyöni.”