Sukupuolistunut väkivalta rehottaa akateemisessa maailmassa
Jopa 62 prosenttia yliopistojen ja tutkimuslaitosten työntekijöistä ja opiskelijoista 15:ssä Euroopan maassa on kokenut sukupuolesta johtuvaa väkivaltaa.
Teksti anne ignatius kuvat ISTOCK, Ulla-Carin Ekblom ja Pavel Koubek
Kyllähän se tiedossa oli, että akateeminen maailma on täynnä sukupuolistunutta väkivaltaa. Aihetta on tutkittu aikaisemminkin, mutta suppeammista näkökulmista.
Silti vastavalmistuneen tutkimuksen tulos oli professori Liisa Husulle ja apulaisprofessori Sofia Stridille järkytys. 62 prosenttia yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten opiskelijoista ja työntekijöistä on kokenut sukupuolistunutta väkivaltaa työssään tai opinnoissaan.
Örebron yliopistossa työskentelevä Husu ja Göteborgin yliopistossa työskentelevä Strid olivat mukana EU:n rahoittamassa kolmivuotisessa UniSAFE-hankkeessa, joka päättyi tammikuussa 2024. UniSAFE tutki sukupuolistuneen väkivallan esiintymistä, ehkäisyä ja seurauksia 15 eurooppalaisen maan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Hankkeessa kartoitettiin myös kaikkien EU-maiden, neljän EU:n hakijamaan sekä Yhdysvaltojen ja Kanadan sukupuolistuneeseen väkivaltaan liittyvää kansallista politiikkaa ja lainsäädäntöä.
Hanke koostui laajasta kyselytutkimuksesta, laadullisista haastatteluista, työpajoista ja seminaareista. Niiden pohjalta laadittiin sukupuolistuneen väkivallan ehkäisemiseen tähtääviä suosituksia.
Kyselytutkimukseen vastasi 42 000 ihmistä. Laadulliset tapaustutkimukset tehtiin 16 yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa, myös Suomessa.
72 prosenttia vammaisista kokee väkivaltaa
Tutkimuksessa väkivallaksi määriteltiin fyysinen, henkinen, seksuaalinen ja taloudellinen väkivalta eli myös esimerkiksi vähättely ja kaikenlainen syrjintä.
Sukupuolistunutta väkivaltaa tarkasteltiin intersektionaalisesta näkökulmasta. Tutkijoita kiinnosti siis myös se, miten esimerkiksi etnisyys, sukupuolinen suuntautuneisuus tai vammaisuus vaikuttavat väkivallan esiintymiseen ja kokemiseen. Tulokset osoittavat, että erityisen usein väkivaltaa kokevat eri tavoin marginaalissa olevat ihmiset.
Esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluvista 69 prosenttia ja vammasta tai kroonisesta sairaudesta ilmoittaneista vastaajista 72 prosenttia oli kokenut väkivaltaa.
Tasa-arvo ei vähennä kokemuksia väkivallasta
Ennakko-oletus oli, että suhteellisen tasa-arvoisissa ja yhdenvertaisissa maissa, kuten Pohjoismaissa, väkivaltaa olisi koettu vähemmän kuin niissä maissa, joissa tasa-arvo kulkee jälkijunassa. Näin ei kuitenkaan ollut.
”Näyttää siltä, että työskentely tai opiskelu tasa-arvoisemmassa ympäristössä ei vaikuta väkivallan esiintyvyyteen”, Strid sanoo.
Strid uskoo, että pohjoismaisissa oppilaitoksissa raportoidaan paljon väkivallasta osittain siksi, että siitä puhuminen on hyväksytympää kuin muissa maissa.
Suuria puutteita ilmenee myös Suomessa
Liisa Husu on yksi laadullisia tapaustutkimuksia Suomessa tehneistä tutkijoista. Hän kertoo, että Suomen tulokset eivät merkittävästi erotu muiden maiden tuloksista.
”Se on kiinnostavaa, koska Suomessa sukupuolinen häirintä on ollut yliopistojen agendalla jo 1990-luvun puolivälistä lähtien ja ohjeistusta puuttumiseen on kehitetty pitkään. Monissa muissa Euroopan maissa ongelmaan on havahduttu huomattavasti myöhemmin.”
”Tutkimusten tarkoitus ei ollut verrata maita keskenään, vaan tutkia, kuinka sukupuolistuneen väkivallan ehkäisy ja siihen puuttuminen toimivat käytännössä.”
Professori Liisa Husu, Örebron yliopisto
Sitä Husu ei voi kertoa, missä Suomea koskevat tapaustutkimukset tehtiin. Yliopistot ja tutkimuslaitokset, joissa tapaustutkimukset tehtiin, päätettiin anonymisoida.
”Tutkimusten tarkoitus ei ollut verrata maita keskenään, vaan tutkia, kuinka sukupuolistuneen väkivallan ehkäisy ja siihen puuttuminen toimivat käytännössä.”
Väkivalta on myös systemaattista. Tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että väkivaltaa käyttävät eivät muuta käytöstään, vaikka siihen yritettäisiin puuttua. Väkivalta voi jatkua jopa vuosia, ja sitä esiintyy kaikissa maissa kaikilla tasoilla.
Professori voi käyttäytyä häikäilemättömästi alaistaan kohtaan, tutkimusjohtaja post doc -tutkijaa kohtaan, lehtori opiskelijaa kohtaan.
”Joko he ovat tietämättömiä tai haluttomia reagoimaan, koska yleensä heidän käytöksensä jatkuu. Jos he vaihtavat työpaikkaa, he jatkavat väkivaltaista käytöstään”, Strid sanoo.
UniSAFE-sivuilla on tietoa siitä, mitä väkivallan uhrit voivat tehdä ja miten väkivaltaan voi puuttua. UniSAFE tarjoaa työkaluja opiskelijoille, post doc -tutkijoille, opettajille ja yliopiston johdolle.
Vinkkejä ja apua väkivallan uhreille
Väkivaltaa kokeneet eivät juurikaan kerro kokemuksistaan. He eivät luota siihen, että kertominen muuttaa mitään. Toisaalta väkivaltaa ei ole aina helppo tunnistaa. Esimerkiksi seksuaalinen häirintä on niin yleistä, että monet ovat tottuneet siihen.
”Jos jonkun käytös tuntuu epämukavalta, se ei ehkä ole oikein.”
Tutkimus on saanut jatkoa. Maaliskuussa 2024 alkanut hanke seuraa, millä tavoin akateeminen maailma puuttuu UniSAFE-hankkeen osoittamiin ongelmiin.
