Näkymät T&K-ohjelman jäljiltä
Luottamus tieteeseen on korkealla, ansaitusti. Maailman onnellisiin ja kuudenneksi innovatiivisin kansakunta rahoittaa ennätyksellisellä tavalla T&K-toimintaa samalla, kun hyvinvointiyhteiskunta kiristää vyötä.
Vuosien 2024–2027 investoinnit ja määrärahat päätettiin viime vuonna. Tulevien vuosien rahoituksen kohdentamisesta päätetään nyt. Seuraavaa rahoituskierrosta on valmisteltu OKM:n ja TEM:n yhteistyönä edustuksellisessa rahoitusryhmässä Tutkimus- ja innovaationeuvostolle. Se tekee esityksensä seuraavaan talousarvioesitykseen.
Parlamentaarinen ohjelma näyttäisi olevan toteutumassa täysimääräisenä, sillä yritykset ovat ylittäneet 2/3 rahoitusosuutensa T&K-lisäyksestä.
Esityksestä saa vihiä vasta julkaistusta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028, jolla suuri osa varoista kohdennetaan: Siinä lisätään Business Finlandin ja Suomen Akatemian myöntövaltuuksia ja kasvatetaan edelleen vastinrahoitusta EU-tutkimusrahoitukselle.
Uutuuksina investoidaan yhteiskäyttöiseen infrastruktuuriin, erityisesti tekoälyyn soveltuvaan suurteholaskentaan, kohdennetaan varoja korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteisiin T&K-hankkeisiin ja edistetään tutkimuslaitosten henkilöstön uusiutumista tutkijatohtoriohjelmalla.
Jotta T&K-panostukset muuttuisivat taloudellisesti menestyksekkääksi toiminnaksi samassa mitassa kuin verrokkimaissa, on aineettomia investointeja kasvatettava Suomessa. Se tarkoittaa tekijän- ja teollisoikeuksien harkittua hyödyntämistä ja yhdistämistä rahoitusmahdollisuuksiin nykyistä varhaisemmissa vaiheissa. Liiketoimintaosaamisen ja T&K:n kekseliäs yhdistäminen on liki välttämätöntä.
Tuleva julkinen rahoitus on ensi sijassa kilpailtua, ennalta-arvattua kohdentamista. Projektimaisuuden seurauksena määräaikaisuudet lisääntyvät. Rahoitukseen ei sisälly tavoiteltu koulutustason nosto, joka vaatisi seuraavan kymmenen vuoden aikana satojen miljoonien vuotuisia lisäpanostuksia, vaikka opetustyön tuottavuutta parannettaisiin roimasti. Opiskelijoiden toimeentulo voi muodostua läpimenoaikojen pullonkaulaksi.
Olemme nyt paljon vartijoina: pystyvätkö yliopistot yhdistämään tieteen vapauden, kannustavan oppimisympäristön ja houkuttelevan akateemisen uran kilpailukykyisin palkoin? T&K:n suunta on nyt selvä, ja siksi tulisi vakavasti harkita yliopistojen vapaan rahoituksen lisäämistä, jotta ne voisivat itse päättää, miten ne tavoitteisiinsa yhteistyössä pyrkivät.
