Tuula Linna: Totuudenjälkeinen aika ei kuulu mihinkään yhteiskuntaan

Teksti minna hiidensaari kuvat vilja harala

Tieteen tekemisen suurimmat haasteet koskevat tutkijanpaikkojen niukkuutta ja rahoituksesta kilpailemista. Rahoituksen hankkiminen ja tutkimuksen johtaminen ihan jo henkilöstötoimintona on noussut valtavan tärkeään asemaan. Osaa tutkijoista rahoituksen metsästäminen turhauttaa, toiset ottavat sen osana ammattia. Näin ajattelee Helsingin yliopiston prosessioikeuden professori Tuula Linna, joka on pitkällä urallaan todistanut akateemisen maail­man muutoskulkuja.

Tutkimusympäristön muutoksiin latautuu niin suotuisia piirteitä kuin haittoja. Linna on toiminut tämän vuoden alusta Suomalaisen Tiedeakatemian hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 1908 perustettu yleistieteellinen seura myöntää vuosittain 2,5 miljoonaa euroa apurahoina etenkin nuorille tutkijoille. Monen tutkijan urakehitys tyssää tai nousee rahoituksen mukaan.

”Ongelmallista on, että pitkän ja upean tutkijan ja opettajan uran tehneille ei riitä professorin tehtävää. Aiempaa yleisempää on, että eläkkeelle jäädään yliopistonlehtorin tehtävästä.”

Linna tähdentää, että tutkimusaiheisiin perehtymisen turvaamiseksi olisi tärkeää mahdollistaa opetuksesta ja hallintotyöstä vapaat tutkimusintensiiviset kaudet. Hän toteaa, että myös oppikirjojen kirjoittamiseen tarvitaan aikaa. Tosin rahoituksen niukkuus muodostuu esteeksi tässäkin.

Eräs tieteen tekemistä vinouttava ilmiö on, että vaikka korkeakoulut ovat teoriassa autonomisia rahoituksen sisäisessä jakamisessa, tämänhetkinen rahoitusmalli ruokkii varmistelua ja kapeuttaa tutkimuspanostukset rahaa tuottavaan toimintaan. Myös opiskelijamäärien lisääminen johtaa epäterveisiin piirteisiin. 

”Vaikka osa tiedekunnista olisi jo muutenkin kuilun reunalla huonon opettaja–opiskelija-suhdeluvun vuoksi, jokainen yliopisto yrittää lisätä opiskelijamääriä, koska kaikki muutkin lisäävät.”

Suunnitelmissa siintävä korkeakoulujen rahoitusmallin uudistaminen on Linnasta erittäin tarpeellinen. 

”On hienoa, että opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on arvioittanut ohjaustoimintansa. Kesäkuussa 2023 valmistuneessa, kansainvälisessä OKM:n korkeakoulujen ohjaus- ja rahoituskäytänteitä arvioineessa raportissa todettiin, että nykyinen malli ohjaa pikemminkin samankaltaisuuteen ja keskinäiseen kilpailuun kuin erikoistumiseen ja yhteistyöhön. Rahoituksen ohjaus nähtiin myös kansainvälisesti katsoen suorituskeskeiseksi ja vaikutuksiltaan konservatiiviseksi. Raportissa annetaan useita kehitysehdotuksia.”

Tiede muuttuu yhteiskunnan mukana

Linna on havainnut yhteiskunnan ja tieteen suhteessa myönteisiäkin kehityskulkuja. Tieteellinen tutkimus kiinnostaa aiempaa laajemmin. 

”Tutkijat ovat saaneet, mutta myös joutuneet astumaan ulos tutkijankammiostaan. Heitä kuullaan ja haastatellaan.” 

Toinen puoli tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median kiinnostusta on tutkijoiden maalittaminen esimerkiksi uskontoja, rokotuksia, maahanmuuttoa tai tasa-arvoa koskevissa tutkimusaiheissa. 

”Tämä on haitallinen kehitys, jota yliopistojen tulisi jo ihan työsuojelullisena seikkana vakavasti selvittää.”

”Tutkijat ovat saaneet, mutta myös joutuneet astumaan ulos tutkijankammiostaan. Heitä kuullaan ja haastatellaan.”

Yksi merkittävimmistä tutkimusympäristöä muuttavista asioista on tekoäly. 

”Uskon, että siitä tulee yksi tutkijan parhaimmista työkaluista. Etenkin digitaalisessa ja vihreässä siirtymässä tekoälyllä on suuri merkitys. Tiedon kokoamisen, seulonnan ja lajittelemisen ohella tekoäly auttaa tuottamaan innovaatioiden aihioita.” 

Kehityksen riskit on kuitenkin tiedostettava.  

”Tieteellinen kontrolli on kaikki kaikessa, on kyse sitten big datasta tai tutkijan itsensä keräämästä empiirisestä aineistosta. Tieteellisen metodin vaatimukset eivät katoa minnekään.” 

Linna muistuttaa myös, että tekoälysiirtymässä on muistettava analogisen aineiston, kuten paperidokumenttien ja painettujen kirjojen, merkitys. Tiede rakentuu historiansa kerroksille.

”Vaikka se ei olisi enää ajantasaista, aikaisempi analoginen materiaali muodostaa taustan, historiallisen jatkumon kontekstin ja muutoksia verifioivan vertailuaineiston.”

Tieteen vaikuttavuuden kaksiteräinen miekka

Tiedeneuvonnan ja -välittämisen määrä on ilahduttavasti lisääntynyt. Linna muistuttaa, että Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Tiedeseura, Teknillisten Tieteiden Akatemia ja Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland toteuttivat vuosina 2019–2021 Sofi-­hankkeen, jossa kehitettiin tiedeneuvontaa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana. Hanke oli niin suuri menestys, että sen päätyttyä Suomalainen Tiedeakatemia otti tiede­välittämisen kehittämisen siipiensä suojiin.

Hankkeessa on toteutettu tiedesparrausta kuudessa ministeriössä esimerkiksi ilmasto­vaikutusten arvioinnin, fossiilittoman liikenteen kehittämisen ja luonnonsuojelulain uudistuksen kanssa. Kolikon kaksi puolta näyttäytyvät kuitenkin siinä, hyödynnetäänkö tutkittua tietoa poliittisen päätöksenteon pohjana. Aivan viime aikoina Linna on havainnut, että lainvalmistelua ohjataan poliittisesti jo työryhmävaiheessa, jolloin asiasta tulisi vasta kerätä puolueetonta tietoa.

”Suureksi osaksi poliittiset päättäjät arvostavat tutkittua tietoa.” 

Linna on itsekin säännöllisesti vieraillut kuultavana esimerkiksi lakivaliokunnassa. 

”Toisaalta aikataulupaineet ja lainvalmistelun resurssipula heikentävät tutkimustiedon hyödyntämistä.” 

Uusi tieto lisää ymmärrystä planeetastamme

Linna uskoo, että kaikilla tiedettä Suomessa tekevillä tasoilla pyritään vapaan ja riippumattoman tieteen edistämiseen ja totuudelliseen tietoon. Tunteisiin ja mielipiteisiin faktojen kustannuksella nojaavaa, niin kutsuttua totuuden jälkeistä aikaa hän pitää vaarallisena. 

”Totuuden jälkeinen aika ei kuulu mihinkään yhteiskuntaan ja on vastoin koko ihmiskunnan tähänastisia pyrkimyksiä.” 

Hän arvioi, että vaikka verifioitavaan tietoon pyrkiminen on jaettu tavoite, painotukset saattavat vaihdella tieteen kentällä sen mukaan, millaista tutkimusta pidetään arvokkaana ja hyödyllisenä. 

”Suomalaisen Tiedeakatemian lähtökohtana on arvokas tiede, mikä tarkoittaa kaikkien tieteenalojen ponnistelujen ja tulosten arvostamista ja kunnioittamista. Ihmismielen perspektiivi on liian kapea arvioimaan sitä, milloin mistäkin tulee olemaan hyötyä. Kaikesta uudesta tiedosta on seurauksena aiempaa parempi ymmärrys planeetastamme.”

Kestävä kehitys on arvona ja tavoitteena läpäissyt kaikki tieteenalat. Samaan aikaan on muistettava, että kestävää kehitystä on myös sosiaalis-kulttuurinen kestävyys. 

”Kaikki tutkimus perustuu kansakuntien sivistykseen, maailman ymmärtämiseen sekä kanssaihmisten ja luonnon kunnioittamiseen, ilmenipä se hiukkastutkimuksena, oikeudellisena analyysinä tai kirjallisuuden ja taiteen tutkimuksena.”

Kärsivällisyys on tarpeen tki-lain kanssa

Linna pitää ilahduttavana TKI-lain tavoitetta kasvattaa tutkimus- ja kehittämismenojen osuutta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.

“Vaikka lain aikajänne on seitsemän vuotta, toivon että ei tehtäisi hätäisiä valtion rahoitusta koskevia päätöksiä. Kärsivällisyys on tarpeen. Satsaukset perustutkimukseen realisoituvat viiveellä sovellettaviksi tuloksiksi ja vaatioiksi. Täytyy sietää se, että kaikki tiede ei johda sovelluksiin tai ole lyhyellä aikavälillä muunnettavissa kaupallisiksi tuotteiksi tai palveluiksi. On nähtävä myös se arvo, joka humanioralla on kansakunnan sivistysperustan ravintomultana, josta kaikki kasvaa.”

Sitä, että TKI-lain perusteluista ei löydy sanoja ”sivistys”, ”kulttuuri” tai ”taide” Linna pitääkin huolestuttavana. Hän näkee, että yritysten kannattaisi harkita humanistisiin ja yhteiskunnallisiin tieteisiin satsaamista paitsi imago- ja brändihyödyn näkökulmasta, myös eettisen koodin rakentamisessa suhteessa omaan henkilöstöön ja kuluttajiin.

”Jos yritys toimii omassa tuotannossaan ja sitä edeltävissä arvoketjuissa kestävän kehityksen ja tieteen hyväksi, voisi kuvitella, että nykyajan tiedostava ja läpinäkyvyyttä edellyttävä kuluttaja osaa arvostaa sitä.”

“Vaikka lain aikajänne on seitsemän vuotta, toivon että ei tehtäisi hätäisiä valtion rahoitusta koskevia päätöksiä. Kärsivällisyys on tarpeen.“

Valtioneuvoston poikkitieteellisen selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) lakkauttaminen on Linnan mielestä harmillista.

Kesäkuussa julkaistiin VN TEAS -hanke, jonka laskelmien mukaan Suomi ei saavuta hiilineutraalisuustavoitetta vuoteen 2035 mennessä nykyisillä toimilla. Laskelma on nimeltään Perusskenaariot energia- ja ilmastotoimien kokonaisuudelle kohti päästöttömyyttä. Hankkeen tuloksia hyödynnetään hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa, joten laskelmille on perusteltu paikkansa.

”Lisätoimien tarve on ilmeinen”, Linna toteaa.

Yritysyhteistyön edistämisen monet mahdollisuudet

Tutkijanpaikkojen systemaattisen vähenemisen keskellä toivoa tuo hallituksen tuhannen tohtorin pilottihanke. 

”Tästä aika vahvasti Suomen Akatemian lippulaivahankkeille suunnatusta, 255 miljoonan euron pilotista saadaan ehkä sellainen buusti, jolla rakentuu siltoja tutkimuksen ja yritystoiminnan välille myös pitkällä aikavälillä. Hieman kuitenkin pelkään, että osa väitöskirjatöistä on kesken, kun rahoitus päättyy. On lisäksi mietittävä ajoissa, mikä post doc -jatko näille tutkijoille avautuu.” 

Tutkimuksen ja yritysmaailman yhteistyötä tulisi Linnan mukaan ylipäänsä edistää kaikilla tasoilla, tieteen vapautta ja puolueettomuutta vaarantamatta. Nykyisellään yritykset edustavat korkeakouluissa noin neljää prosenttia rahoituksesta. Valtion tutkimuslaitoksissa osuus on isompi, noin kolmetoista prosenttia. 

 ”Tutkimusaiheen tulisi olla sellainen, että se vastaa sopivalla aikajänteellä yrityksen strategiaa ja investointiohjelmaa. Kestävän kehityksen mukainen vetyteknologiatutkimus Oulun yliopistossa on esimerkki tällaisesta. Olisi myös erinomaista, jos yritykset voisivat teollisuuskumppanina muodostaa kilpailu­asetelmista vapaita, kansainvälisiä konsortioita tutkijatahojen kanssa, sillä suuret haasteet vaativat laajaa yhteistyötä. Tarvittaisiin myös rekistereitä, joihin koottaisiin tietoa olemassaolevista tutkimuksista tulosten hyödyntämistä varten. Tällainen on toistaiseksi lapsenkengissä Suomessa.”

”Tutkijoita tulisi palkata myös tuotantoon.”

Tutkijoita voitaisiin kuulla konsultteina myös esimerkiksi ESG-tavoitteiden (ympäristö, yhteiskunta ja hyvä hallintotapa) saavuttamiseksi. 

”Tutkijoita tulisi palkata myös tuotantoon.”

Toisaalta samalla on huolehdittava siitä, että tutkimustulosten immateriaaliset oikeudet on selvitetty kaikkien osapuolten kesken. Linna tietää riitoihin johtaneita tapauksia. 

”IPR-oikeuksien kanssa tulisi olla selvät sävelet.”

Professorina viihtyvän hyödyllinen sivuttaisliike

Linnalle opettamisen, tutkimustyön, hallintotöiden ja kirjoittamisen välillä tasapainoilu on tuttua. Kiinnostus yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja vallankäyttöön sai kuusamolaislähtöisen hakemaan oikeustieteen opiskelijaksi Turkuun. Ala tuntui heti omalta. Perussuorittajaksi itseään kuvaileva Linna huomasi, että etenkin kirjoittaminen sujui.

Professori Eero Backman tunnisti kuluttajansuojarikoksista gradunsa tehneen innokkaan tutkijanalun ja kehotti Linnaa hakemaan assistentiksi. Väitöksen jälkeen hän hakeutui kahdeksikymmeneksi vuodeksi oikeusministeriön leipiin lainsäädäntöneuvokseksi. 

Linna on aina kirjoittanut paljon. 

”Ulosottokaari on pitkälti minun kädenjälkeäni.”

Sivuttaisliikkeestä ministeriöön on ollut valtavasti hyötyä akateemiselle uralle. 

”Urakiertoa on yliopistomaailmassa todella vähän. Sen mahdollistamiseksi tulisi olla mietittynä palaamisreittejä.”

”Urakiertoa on yliopistomaailmassa todella vähän. Sen mahdollistamiseksi tulisi olla mietittynä palaamisreittejä.”

Virkamiesura vaihtui akateemiseen ympäristöön, kun Lapin yliopisto kutsui Linnan professoriksi. Rovaniemeltä hän haki Helsingin yliopistoon. 

”Tieteen vapaus ja rajattomuus motivoivat minua. Olen todella viihtynyt professorina.” 

Linna on tutkinut monen vuoden ajan kestävän kehityksen teemoja prosessioikeudessa. Esimerkiksi sitä, miten toteuttaa vihreä siirtymä maksukyvyttömyystilanteissa ja kuka kantaa ympäristövastuun yrityksen konkurssissa. 

”Näihin kysymyksiin liittyy erilaisia jännitteitä ja ristikkäisiä intressejä, joita on kiintoisaa yrittää ratkoa tutkimuksen keinoin.”

Alkavan syksyn aikana hän viimeistelee Siviiliprosessi II -teoksen osuutensa. Linna suunnittelee jatkavansa kirjoitustöitä myös vuodenvaihteen jälkeen. Tuolloin koittaa uusi vaihe professori emeritana.

Myös monissa asiantuntija- ja luottamustehtävissä toiminut Linna koittaa vaatimattomuuttaan hyssytellä sen mainitsemista, että hänet on palkittu opettajana.

Samalla hän nostaa esille siihen liittyvän huolen, että tutkimusten mukaan yli puolet opiskelijoista kokee psyykkisiä ongelmia erityisesti jaksamisen osalta. 

”Osalla on suoranainen masennus. Nuoret kantavat huolta ja vastuuta ilmastonmuutoksesta, ja sodat rassaavat mieltä omien opiskelu-, toimeetulo- ja ihmissuhdehaasteiden lisäksi. Meillä on paljon nuorta tutkijapoten­tiaalia, jonka hyvinvoinnista tulee pitää ­parempaa huolta. Jokainen professori voi tehdä osansa opiskelijoiden kohtaamisessa, arvostavan vuorovaikutuksen hengessä”, Linna ­toteaa.