Paras edunvalvojasi olet sinä
Työehtosopimusneuvottelut ovat jälleen ovella. Liittojen tavoitteita hitsataan yhteen jäsenistön syötteiden pohjalta, ja järjestövalmiuskoneistoja öljytään jälleen neuvotteluja tukemaan.
Neuvotteluista saadaan ennen pitkää valkoista savua, ja elämä asettuu taas uomiinsa. Liittojen luottamusmiehet ja työsuojelun edustajina toimivat ovat tukenasi pulmatilanteissa, mutta kuka oikeastaan on yliopistolaisen paras edunvalvoja?
Se olet sinä itse.
Esihenkilö, kollega, liiton edustaja tai luottamusmies voi auttaa sinua vain rajallisesti, jos itse et toimi omien etujesi parhaaksi. Tärkeimmät työnantajalle palkkaa vastaan myytävät tuotteet ovat työaikasi ja asiantuntemuksesi. Vuotuisen 1 612 tunnin työajan täyttyminen on hankala seurattava, ja siksi kannustan ja jopa suorastaan rohkaisen sinua seuraamaan omaa työaikaasi, minkälaisiin tehtäviin sitä menee ja miten se vastaa työsuunnitelmaasi.
Kaukana on se aika, kun puhuttiin ”opetusvelvollisuuksista” tai kateederilla vietetystä kronologisesta ajasta. Sen sijaan tarjolla on sekalainen joukko tehtäviä, jotka eivät automaattisesti solahda mihinkään selkeään lokeroon tai jotka eivät suoranaisesti edes heijastu työsuunnitelmassa. Työsuunnitelman laatiminen sekä sen tarkastelu tehtävien muuttuessa on opettajan ja tutkijan intresseissä, ja tässä valossa on tärkeää, että itse tiedät, mihin työaikasi käytät.
Asiantuntemus on myös keskeinen osa yliopistolaisen mukanaan tuomaa pakettia. Tämän seuraaminen on yhtä lailla olennaista kuin työajan. Asiantuntemuksen vastikkeellinen luovuttaminen ei ole kuitenkaan rajatonta, ja kaikki, mikä on työsuhteessa tehtyä, ei ole työnantajalle kuuluvaa.
Siksi myös opetuksessa ja tutkimuksessa tekijänoikeuksista huolehtiminen on jokaisen yliopistolaisen intresseissä. Tässä myös jokainen on paitsi oman itsensä niin myös kollegansa edunvalvoja. Opetuksen ja tutkimuksen resurssien jakaminen tulisi aina perustua vapaaehtoisuuteen, eivätkä kollegiaalisuuteen vetoaminen tai historiallinen käytäntö voi olla perusteita vaatia asettamaan jotakin julkiseen käyttöön.
