Varmuus tulevasta saisi jäämään

Teksti Terhi Hautamäki kuvat Anna-Kaisa Jormanainen

”Minulla ei ole vakinaista työsopimusta. Se on tärkein asia, joka minut saisi jäämään.”

Tampereen yliopistossa kahdeksan vuotta työskennellyt akatemiatutkija Derek Ruez voisi kuvitella Suomesta pysyvää kotia. Työsuhteen lisäksi päätökseen vaikuttaa parisuhde. Hänen kumppaninsa asuu Tanskassa, ja jossain vaiheessa tulee eteen kysymys, mihin he haluavat asettua yhdessä.

Kaupunkimaantieteen ja poliittisen maantieteen tutkija Ruez muutti Yhdysvalloista Suomeen väiteltyään tohtoriksi. Hän haki töitä monista maista, ja Tampereen yliopistosta löytyi postdoc-paikka ensimmäisenä.

”Väitöstyöni ohjaajallani ja tohtorikoulutusohjelmallani oli yhteyksiä suomalaisiin tutkijoihin, joten minulla oli valmiiksi käsitys siitä, mitä täällä on käynnissä. Olin innostunut tulemaan, koska ihailen työtä, jota täällä tehdään.”

Kollegat osoittautuivat mukaviksi, ja yliopisto tuki käytännön järjestelyissä, kuten oleskeluluvan hakemisessa ja pankkitilin avaamisessa.

Yhteiskunnan toimivuus on yksi asia, joka vaikuttaa päätökseen tulla Suomeen tai jäädä.

Ruezin mukaan yksi asia, joka tekee Suomesta houkuttelevan paikan tieteentekijöille, on se, että täällä pärjää englannin kielellä. Samalla jää paljosta paitsi ilman suomen kielen taitoa. Tutkimustyön vaatimusten vuoksi Ruezin suomen opiskelu ei ole edennyt, kuten hän toivoisi.

”Haluaisin todella osata suomea. Aikaa on vain vaikea löytää, kun pitää pysyä kilpailukykyisenä seuraavaa pestiä varten.”

Epävarmuus stressaa monia

Tiede on kansainvälistä, ja tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuminen on luonnollinen osa korkeakoulujen työtä. Ulkomaalaisen opetus- ja tutkimushenkilökunnan osuus on noussut Suomessa henkilötyövuosina kymmenessä vuodessa 17 prosentista 25 prosenttiin.

Kansainvälisten tutkijoiden määrä kasvaa edelleen maltillisesti, vaikka osaavan työvoiman tulo Suomeen on muutoin vähentynyt parina vuonna. Viime vuonna myönnettiin 42 200 ensimmäistä oleskelulupaa – 6 708 vähemmän kuin toissa vuonna. Määrä koskee EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevia, jotka tarvitsevat työperäisen oleskeluluvan. Tutkijoille myönnettiin 1 335 ensimmäistä oleskelulupaa ja 1 816 jatkolupaa.

Ruez tietää, että kaikilla Suomeen asettuminen ei käy yhtä sujuvasti kuin hänellä. Hän toimii Tampereen yliopiston tieteentekijöiden TATTEn puheenjohtajana. Kun TATTE tutki kansainvälisten yliopistolaisten kokemuksia, selvisi, että osa tulijoista ei saa kollegoilta tukea ja jää ulkopuoliseksi kielimuurin tai ennakkoluulojen takia.

Ruez kokee olevansa onnekas, koska hänellä on ollut varsin pitkiä määräaikaisuuksia. Monia stressaa epävarmuus, kun oleskelulupa on sidottu työsopimukseen.

”Tärkein asia, jolla Suomi voisi houkutella tutkijoita, olisi parantaa työsuhdetilannetta siten, ettei akateeminen työ perustuisi niin vahvasti lyhyisiin määräaikaisuuksiin.”

”Tärkein asia, jolla Suomi voisi houkutella tutkijoita, olisi parantaa työsuhdetilannetta siten, ettei akateeminen työ perustuisi niin vahvasti lyhyisiin määräaikaisuuksiin.”

Suomeen muuttaneita Ruez neuvoo suhtautumaan uteliaasti ympärillään tapahtuvaan. Hänelle ammattiyhdistystoiminta on tuonut kontakteja ja avannut yliopiston toimintaa.

”Se saa minut tuntemaan, että minulla on paikka ja rooli yliopistossa muutenkin kuin tutkimusryhmässäni.”

Puolet poistuu viidessä vuodessa

Korkeasti koulutettuja ihmisiä halutaan tiedemaailman lisäksi muualle yhteiskuntaan. Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija Suvi Pulkkinen sanoo, että vaikka työllisyystilanne on nyt aika heikko, pidemmällä ajalla työvoimapula on suuri.

”Tarvitaan lisää työikäistä väestöä: ei vain tyhjiä tehtäviä täyttämään vaan myös luomaan uutta työtä ja perustamaan yrityksiä.”

Usein ulkomaalaiset korkeakoulutetut eivät jää Suomeen. Etlan mukaan viidessä vuodessa lähes puolet on poistunut. Jääminen riippuu monista asioista: jatkuvatko työt, sopeutuuko perhe, löytääkö puoliso töitä.

Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo sanoo, että korkeakoulujen tulisi kertoa jo rekrytointivaiheessa avoimesti kielitilanteesta: hyvin monella työpaikalla jonkintasoinen suomen tai ruotsin kielen taito on tarpeen. Väitöskirjatutkijoiden on entistä vaikeampi ehtiä oppia kieltä, kun tohtorintutkinnon aikataulua tiivistetään. Lisäksi työnhaku perustuu Suomessa vahvasti verkostoihin.

”Toiveena olisi työelämän kulttuurin muutos, jotta oltaisiin avoimempia rekrytoimaan ihmisiä, jotka ovat erikielisiä eivätkä entuudestaan tuttuja”, Ijäs-Idrobo toteaa.

Pulkkinen sanoo, että yksi keino olisivat monikieliset tutkinnot, joissa vaiheittain hivutettaisiin suomen kieltä mukaan. Väitöksen jälkeistä työllistymistä voisi auttaa se, että väitöstyötä tehtäisiin osittain yrityksessä.

Suomeen tulevien asettumiseen vaikuttaa myös se, että oleskelulupa on sidottu työsuhteeseen ja tulorajat perheen yhdistämiseen ovat korkeat. Kansainvälisillä tutkijoilla palkat ylittävät yleensä tulorajat. Uran alussa oleviin rajat voivat vaikuttaa, tosin kansainvälisistä nuorista tutkijoista hyvin monilla ei vielä ole perhettä.

Pulkkinen toteaa, että ihmisten sitouttaminen vaatii myös Suomea sitoutumaan heihin. Esimerkiksi Kanadassa on pisteytysmalli, jossa pysyvän oleskeluluvan saa koko perheelle, jos kielitaidon, koulutuksen, työpaikan, puolison koulutukseen ja työpaikan kriteereillä saa tarpeeksi pisteitä.

Yhteisöllisyyden kaipuu

Muodin apulaisprofessori Julia Valle Noronha kertoo, että hän halusi aikanaan nimenomaan Suomeen ja Aalto-yliopistoon, kun hän päätti ryhtyä tekemään väitöskirjaa vuonna 2014. Brasiliassa muotisuunnittelijana työskennellyt Valle Noronha tunsi Aaltoa edeltäneen Taideteollisen korkeakoulun niiltä ajoilta, kun hän oli vaihto-opiskelijana Tanskassa ja yliopistot tekivät yhteisiä projekteja.

”Olin kuullut paljon hyvää muotisuunnittelun ohjelmasta ja tutkimuksesta. Osalle alan opiskelijoista tutkimus oli se tylsä osuus, mutta minua se kiehtoi.”

Muutto Brasiliasta Suomeen meni sujuvasti. Byrokratiaa Suomessa on vähemmän kuin Brasiliassa. Vaikeinta on ollut sosiaalisten suhteiden luominen.

”Brasilialaiset ovat niin sosiaalisia ja vieraanvaraisia, että muualta tulevien on helppo integroitua. Suomessa on hyvin erilaista. Minulla oli kuitenkin yliopistoyhteisö.”

Valle Noronhan mukaan Aallossa on aktiivinen ja inspiroiva kansainvälinen yhteisö. Toisaalta muualta muuttaneet päätyvät viettämään aikaa lähinnä keskenään, jolloin pääkielenä säilyy englanti vielä vuosien jälkeen.

”Tänne tullessani uskoin, että neljässä vuodessa puhun sujuvaa suomea. Vaikka olen käynyt suomen tunneilla, en ole voinut työn vuoksi sitoutua tarpeeksi. Nyt kun minulla on pieni lapsi, hänen kanssaan opin paljon ja alan vihdoin edistyä.”

Valle Noronhan mukaan yliopistolla on kansainväliselle henkilöstölle ohjelmia ja tapahtumia. Hiljattain Aalto perusti ryhmän kansainvälisille naisprofessoreille. Suomen tasa-arvoisuudesta huolimatta uralla eteneminen on yhä selvästi vaikeampaa muualta tulleille etenkin, jos he ovat naisia.

Valle Noronha sanoo, että korkeakoulujen tulisi tukea enemmän kielen oppimista. Hänen mukaansa esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa yliopistolaisten oletetaan oppivan kieltä ja se ymmärretään osaksi työtä. Suomen taito olisi tarpeen tutkimustyössä etenkin, kun tehdään projekteja yliopiston ulkopuolisten kumppanien kanssa.

Yhteiskunnan toimivuus on yksi asia, joka vaikuttaa päätökseen tulla Suomeen tai jäädä. Valle Noronhalla on lapsi eteläkorealaisen puolisonsa kanssa. On raskasta, kun molempien perheet ovat kaukana, mutta julkisista palveluista on iso apu.

”Ne ovat meille yksi tärkeä tekijä, jonka vuoksi haluamme jatkaa Suomessa. Päivähoito ja lasten terveydenhuolto ovat erinomaisia, ja olemme niistä hyvin onnellisia.”

Kaupunki etsii uusia keinoja

Kansainvälisten korkeakoulutettujen työllistymistä tuetaan eri tahojen yhteistyönä. Espoon kaupunki tekee paljon omin voimin ja korkeakoulujen kanssa.

Työllisyyspalvelut siirtyivät vuodenvaihteessa valtiolta kuntiin. Elinkeinojohtaja Teemu Haapalehto sanoo, että siirtoa edeltäneessä kuntakokeilussa Espoo havahtui siihen, että korkeakoulutetuista työttömistä kaksi kolmasosaa oli vieraskielisiä.

”Vaikka aiemmat meriitit voivat olla valtavan arvokkaita, moni päätyy turhauttavaan luuppiin, jossa väylää osaamista vastaavaan työhön ei tahdo löytyä.”

Espoo perusti korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osaamiskeskuksen, jossa asiakkuus kestää enintään kymmenen kuukautta. Vuosittain 47–52 prosenttia on työllistynyt hyvin tai melko hyvin koulutustaan vastaavaan työhön. Espoossa toimii myös Career Club, ryhmämuotoinen urakehityspalvelu.

”Työnhakutaidot voivat substanssiasiantuntijuudesta huolimatta olla heikot. Muissa maissa peli saattaa toimia kovin eri tavalla. Kun aikansa joutuu pettymään, kaivataan rohkaisua, jotta ryhti suoristuu ja voi mennä paremmalla itsetunnolla työhaastatteluun.”

Täydennyskoulutuksessa monet hyötyvät oman alan terminologiaan keskittyvästä kielikoulutuksesta yhdistettynä Suomi-spesifeihin sisältöihin. Esimerkiksi Metropolian taloushallinnon viiden kuukauden täydennyskoulutukseen osallistuneista 86 prosenttia työllistyi kirjanpitäjiksi. Varsin pienellä panostuksella saadaan ammattilaisia, joiden varsinainen koulutus on hankittu ja kustannettu muualla.

”On vaikea kuvitella koulutuspoliittista investointia, jossa olisi yhteiskunnan kannalta parempi takaisinmaksuaika. On kurjaa, että tällainen varsin tuloksekas toiminta roikkuu vuodesta toisen hankerahoituksen armonpalojen varassa”, Haapalehto sanoo.

Kielivaatimus ei ole luonnonlaki

Kielitaito on iso kysymys työllistymisessä. Haapalehto kuitenkin muistuttaa, että tarvittava taso ei ole luonnonlaki. Näkemykset muuttuvat työvoiman kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Espoo, korkeakoulut ja koulutuskuntayhtymä Omnia ovat jalkautuneet yrityksiin S2-opettajien voimin selvittämään, mikä on tiettyihin asiakaspalvelutehtäviin tosiasiassa tarvittava kielitaito.

”Viimeksi OP-Uusimaa lähti seikkailuun kanssamme. He tekivät hieman erilaisen työpaikkailmoituksen, työhaastattelut ja perehdytyksen. Heillä oli varsin myönteisiä kokemuksia, ja he aikovat jatkaa avaramman horisontin rekrytointia.”

Asiantuntijoilla on usein myös korkeasti koulutettu puoliso. Espoo ei halua kohdella heitä vain ”osaajien puolisoina” eikä järjestä puoliso-ohjelmia vaan tarjoaa samoja palveluita kaikille.

”Se toteutuuko heidän oma potentiaalinsa Suomessa, vaikuttaa siihen, jääkö koko perhe ja se puoliso, joka tuli tänne suoraan duuniin.”

Poliittinen ilmapiiri huolestuttaa

Suomen houkuttelevuuteen vaikuttaa myös ilmapiiri tulijoita kohtaan. Maahanmuuttopolitiikan kiristykset ja vihapuhe saavat ihmiset huolestuneiksi.

Ilmapiiri huolestuttaa myös kansainvälistä yliopistohenkilöstöä, vaikka hallitus ei esitä muutoksia tutkijoiden oleskelulupiin. Rasismi tai maahanmuuttokielteisyys voivat haitata perheen elämää, vaikka tutkijan oma työpaikka olisi vastaanottavainen.

”Maahanmuuttovastainen politiikka ja sitä oikeuttavat puhetavat saavat ihmiset miettimään, kannattaako heidän suunnitella elämäänsä Suomessa”, sanoo Ruez.

Pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden ehdot vaikuttavat kaikkiin ulkomaalaisiin. Ruezin mukaan akateemisille asiantuntijoille tuntuvat ikävältä viestiltä myös ne poliittiset toimet, jotka eivät kohdistu heihin vaan ”vähemmän haluttuihin” tulijoihin. Ihmisiä ei voi helposti luokitella. Turvapaikanhakija voi olla korkeakoulutettu asiantuntija tai hänestä voi tulla sellainen. Monilla tutkijoilla tai heidän läheisillään on pakolaistaustaa.

”Kaksinaamainen lähestymistapa, jossa ollaan ystävällisiä ’kansainvälisille osaajille’ ja samalla heikennetään muiden oloja, on moraalisesti ja poliittisesti epäonnistunut.”