Geopoliittiset jännitteet ujuttautuvat myös korkeakoulujen työhön. Tutkimuksen vapautta ei tule turvallisuuden nimissä rajoittaa – sitä on nyt erityisen tärkeää suojella.
Maaliskuussa 2025 Helsingin yliopisto päätti laittaa tauolle hankinnat kiinalaisesta geeniteknologiayhtiöstä BGI Groupista. Yksittäiset tutkimusryhmät ovat ostaneet siltä geenianalyyseja. Myös jotkin toiset yliopistot ovat käyttäneet yhtiön palveluita.
Yle kertoi uutisessaan, että BGI Groupin yhteydet Kiinan valtioon ja armeijaan ovat herättäneet huolta länsimaissa ja että se on Yhdysvalloissa luokiteltu sotilasyhtiöksi. Vuonna 2012 BGI pääsi käsiksi amerikkalaiseen geeniaineistoon ison yrityskaupan myötä.
Tietosuojavaltuutettu pyysi Helsingin yliopistoa selvittämään yhteistyötä ja kertomaan, onko se arvioinut Kiinan viranomaisten mahdollisuutta päästä käsiksi henkilötietoihin. Yliopiston mukaan tällaista arviota ei ole laadittu. Hankinnat keskittyivät vuosiin 2018–2020, jolloin näistä riskeistä ei puhuttu samaan tapaan kuin viime aikoina.
Nyt tutkimusturvallisuudesta puhutaan koko ajan. Tämän hetken maailmassa korostuvat epävarmuudet ja haavoittuvuudet. On Venäjän sota Ukrainassa, kauppasodat, kilpavarustelu ja autoritaarisen politiikan nousu.
Suurvaltakilpailu saa valtiot hakemaan tieteellistä ja teknologista johtoasemaa. Myös suomalaisten korkeakoulujen data, osaaminen ja teknologia kiinnostavat vieraita valtoja. Huolta herättää tiedon päätyminen vääriin käsiin ja tarkoituksiin, yliopistoihin kohdistuva tiedevakoilu ja vaikuttaminen.
Ei vainoharhaa eikä sinisilmäisyyttä
”Uhkien ilmapiiri haastaa tieteellisen työn ydintä: kansainvälisyyttä, yhteistyötä ja avoimuutta. Tässä tilanteessa korkeakoulujen on tärkeä pitää balanssi”, sanoo Helsingin yliopiston tutkimusvararehtori Anne Portaankorva.
”Emme saa olla vainoharhaisia, mutta emme myöskään sinisilmäisiä.”
Kansainvälisyys kuuluu tieteeseen. Samalla joudutaan pohtimaan, että tutkimusaineisto ja -tulokset eivät joudu ei-toivottuihin käsiin eikä yliopistoon vaikuteta epäsopivalla tavalla.
Jos mietitään vaikka geenidatan jakamista maailmalla huolta herättäneelle yhtiölle, onko yliopistoissa oltu liian luottavaisia?
”En oikein usko, että on oltu liian luottavaisia. Tilanteet muuttuvat, ja kun epäkohtia huomataan, niihin puututaan”, Portaankorva sanoo.
Hänen mukaansa yliopisto ei valvo yksittäisten tutkijoiden tekemisiä, mutta pyrkii varmistamaan, että kaikki ymmärtävät maailmantilannetta. Helsingin yliopistossa otettiin tänä vuonna käyttöön kansainvälisen toiminnan riskien arvioinnin työkalu, jota tutkijat voivat hyödyntää hankkeissaan.
Kansainvälisyys kuuluu tieteeseen. Samalla joudutaan pohtimaan, että tutkimusaineisto ja -tulokset eivät joudu ei-toivottuihin käsiin eikä yliopistoon vaikuteta epäsopivalla tavalla.
Anne Portaankorva, tutkimusvararehtori, Helsingin yliopisto
”Jokaisen pitäisi miettiä, kenen kanssa tutkin, mitä tutkin, miten dataa säilytetään ja kuka siihen pääsee käsiksi. Nämä ovat hyvin simppeleitä mutta isoja asioita: simppeleitä ajatuksen tasolla, mutta usein vaikeasti hahmotettavia kokonaisuuksia ja isoja sen vuoksi, että vaikutus voi olla laaja ja vakava.”
Portaankorvan mukaan turvallisuuden korostus ei saa johtaa akateemisen vapauden rajoittamiseen. Kysymys nousi painokkaasti esiin viime vuonna, kun tiedeyhteisö älähti Suomen Akatemiaa koskevasta lakiesityksestä. Laista jäi pois maininta, että tehtävien hoitaminen ei saa olla ristiriidassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.
Korkeakoulut ovat tiedustelun kohteina
Tampereen yliopisto teki viime vuonna poliisille kolme tutkintapyyntöä epäillyistä pakotesäännösten ja kaksoiskäyttöteknologian vientisäännösten rikkomisista.
Toimittaja Outi Salovaara paljasti tammikuussa tapauksen Helsingin Sanomissa. Hän oli selvittänyt kirjahankkeessaan venäläisen tutkijan ”kaksoiselämää”: tutkija oli tehnyt uraa Suomessa 5g:n, 6g:n ja muun kriittisen teknologian alalla ja palvellut samaan aikaan tutkijaverkostoineen Venäjää.
Kriittisillä teknologioilla tarkoitetaan EU:n määrittelemiä teknologioita, jotka ovat taloudelliselle turvallisuudelle ratkaisevia, esimerkkinä tietoliikenneverkot. Näiden kehittämistä ja käyttöä halutaan hallita itse ja suojata ulkoisilta uhkilta.
Tällä hetkellä ympäri maailmaa kiinnostavat kaksikäyttöteknologiat, joita voi hyödyntää sekä siviilissä että sotilaallisissa tarkoituksissa.
Supon viestinnästä kerrotaan, että Suomessa tehdään huippututkimusta, joka tekee yliopistoista esimerkiksi Kiinan tai Venäjän tiedustelulle kiinnostavia kohteita. Kaksikäyttöteknologialla on riski päätyä autoritaaristen hallintojen asevoimille tai tukemaan valvontayhteiskuntaa.
Turvallisuuden korostus ei saa johtaa akateemisen vapauden rajoittamiseen.
Anne Portaankorva, tutkimusvararehtori, Helsingin yliopisto
Suojelupoliisin tehtävänä on ehkäistä ennalta vieraiden valtioiden tiedustelua ja vaikuttamista Suomessa, ja se tarjoaa asiantuntemusta myös korkeakouluille. Supon mukaan autoritaariset valtiot ovat valmiita käyttämään laajaa keinovalikoimaa, ja Suomeen kohdistuva tiedustelu sekä vaikuttaminen on pitkäaikaista ja jatkuvaa.
Vaikuttamispyrkimykset voivat kohdistua myös muille kuin teknisille aloille. Ei ole ongelmatonta, jos vieras valtio vaikka rahoittaa akateemista opetusta tai tutkimusta ja pääsee vaikuttamaan opetus- ja tutkintosisältöihin.
Supon mukaan vaikuttamista voidaan tehdä peiteorganisaatioiden, kuten tiede- ja teknologiayhdistysten, avulla. Kohteelle toiminta voi näyttäytyä esimerkiksi kutsuina ulkomaisiin seminaareihin, tutkimusrahoituksena tai investointeina.
Perustutkimuksen avoimuus on tärkeää
”Asenteet ja tietoisuus ovat muuttuneet aika reippaasti”, sanoo teknillisen fysiikan professori ja kvanttilippulaivan johtaja Peter Liljeroth Aalto-yliopistosta.
”Viisi vuotta sitten juuri kukaan ei puhunut tutkimusturvallisuudesta. Esimerkiksi merkittävä osa käytettävistä mittauslaitteista on jonkinnäköisen vientivalvonnan piirissä, koska niillä on kaksoiskäyttömahdollisuus.”
Kvanttiteknologia kuuluu EU:n kriittisiksi määrittelemiin teknologioihin. Se hyödyntää hiukkasten kvantti-ilmiöitä, ja sen sovellutuksilla on mahdollista työstää nopeasti valtavia tietomääriä ja suorittaa aiemmin mahdottomia laskentatehtäviä.
Liljerothin mukaan kvanttitutkimus yliopistossa on pitkälti perustutkimusta. Tulokset ovat kaikkien saatavilla joka tapauksessa, ja rahoittajatkin vaativat tieteen avoimuutta.
”Monessa kvanttiin liittyvässä asiassa sovellutukset ovat sen verran kaukana, ettei niitä ihan heti tarvitse miettiä. Tutkimusvakoilua varmaan tehdään, mutta se ei ole älyttömän merkittävässä roolissa. Yritysten tasolla teollisuusvakoilu on varmasti eri asia.”
Kun Venäjän tilanne eskaloitui, puhuttiin, miten pitäisi suhtautua siihen, että ihmisiä tulee sieltä meille tekemään tutkimusta.
Anne Portaankorva, tutkimusvararehtori Helsingin yliopisto
Yliopisto pyrkii huolehtimaan tutkimusturvallisuudesta: vierailevien tutkijoiden taustat selvitetään ja tutkimusinfroissa harkitaan, kenelle myönnetään kulkulupia.
”Kun Venäjän tilanne eskaloitui, puhuttiin, miten pitäisi suhtautua siihen, että ihmisiä tulee sieltä meille tekemään tutkimusta. Pohdittiin, onko se sotaa käyvän maan tukemista vai yksilötasolla ihmisten pelastamista pois autoritaarisesta järjestelmästä.”
Yliopisto haluaa parhaat tekijät, eikä kansalaisuuden perusteella sorsita ketään. Sen sijaan venäläisten instituutioiden ja tiettyjen muiden instituutioiden ja niiden edustajien kanssa ei tehdä mitään yhteistyötä.
Liljerothin mukaan myös yhdysvaltalaiseen rahoitukseen liittyy riskejä. Rahoitussopimuksessa voi olla vaikkapa aineettomiin oikeuksiin liittyviä ehtoja, jos osavaltio tai liittovaltio katsoo jonkin teknologian Yhdysvaltojen etujen kannalta tärkeäksi.
”Riskejä pitää arvioida järkevällä tavalla: säilyttää tutkimuksen vapaus ja kansainvälinen yhteistyö. Mielestäni ainakaan meidän alallamme ei ole menty yli suuntaan eikä toiseen.”
”Vaikeita” kumppaneita ei tarvitse välttää
Myös tutkimusrahoittajia kiinnostaa turvallisuus. Miten niiden rahoittamissa hankkeissa estetään vaikkapa ei-toivottu tiedon siirtyminen? Nykyisin kaikkien Suomen Akatemian rahoitusta hakevien tulee liittää mukaan turvallisuusarvio.
Suomen Akatemian tiedeasiantuntija Katrine Mahlamäki sanoo, että kaikilla aloilla, joilla käsitellään suuria tietoaineistoja, henkilötietoja ja luottamuksellista dataa, on syytä miettiä, mikä tiedon jakaminen on tarpeen ja keille annetaan pääsy järjestelmiin. Tietoturva on asia erikseen, mutta usein kysymys on siitä, että ystävällisesti annetaan kumppanille tietoa, jota ei ehkä olisi hyvä antaa eteenpäin.
”Esimerkiksi tietoaineistoja yhdistelemällä voisi saada ihmisistä ja heidän mielipiteistään tietoa, joka on vahingollista toisessa kontekstissa.”
Mahlamäki korostaa, että tutkimusturvallisuus tarkoittaa nimenomaan tieteen vapauden puolustamista, ei sen rajaamista.
”Tarkoitus on suojata tutkijoita vieraiden hallintojen vaikuttamiselta. On tärkeää ylläpitää vuoropuhelua mutta samalla miettiä, miten yhteistyö vaikuttaa tutkijoihimme, niin ettei heidän tutkimustaan rajoiteta jostain autoritäärisestä maasta.”
Kaikilla aloilla, joilla käsitellään suuria tietoaineistoja, henkilötietoja ja luottamuksellista dataa, on syytä miettiä, mikä tiedon jakaminen on tarpeen ja keille annetaan pääsy järjestelmiin.
Katrine Mahlamäki, tiedeasiantuntija, Suomen Akatemia
Sodan vuoksi ei rahoiteta mitään hankkeita Venäjän ja Valko-Venäjän tutkimusorganisaatioiden kanssa. Muuten Suomen Akatemia ei määrittele, kenen kanssa saa tehdä tutkimusta. Kysymys on siitä, miten tutkimus toteutetaan.
Monissa maissa tieteen vapaus on heikentynyt, ja vähemmistö maailman valtioista on vapaita demokratioita. Moni potentiaalinen tutkimuskumppani tulee yhteiskunnasta, joissa tieteentekoon kohdistuu poliittista painetta ja valvontaa.
Mahlamäen mukaan Suomen Akatemia ei halua, että hakijat jättäisivät varmuuden vuoksi ”vaikeita kumppaneita” pois tai keskittyisivät vähemmän arkaluonteisiin aiheisiin. Akatemia haluaa jatkossakin rahoittaa esimerkiksi kriittisten teknologioiden tutkimusta ja monenlaisia kansainvälisiä hankkeita, kunhan se tehdään turvallisesti.
”Kollegani Isosta-Britanniasta totesi hyvin: Tutkimusyhteistyössä on hirveän isoja riskejä, ja seuraukset ovat vakavia, jos riskit toteutuvat. Yhteistyön hyödyt ovat kuitenkin niin suuret, että riskejä kannattaa ottaa.”
Politiikka ja kansalliset intressit suuntaavat
Lokakuussa 2025 Suomessa intoiltiin Yhdysvaltain kanssa solmitusta jäänmurtajakaupasta. Miljardikauppa ei ole vain taloudellinen sopimus, vaan siihen liittyy valtiosuhteita, turvallisuuspolitiikkaa ja tutkimusta.
Suomi, Yhdysvallat ja Kanada solmivat jo vuonna 2024 jäänmurtajayhteistyön ICE Pact -sopimuksen, joka tähtää tutkimukseen ja kehittämiseen, tiedon ja osaamisen jakamiseen.
Alkuvuonna 2026 maailmanpoliittinen kehitys muuttuikin täysin arvaamattomaksi. Trumpin Grönlannin havittelu ja hyökkäykset sääntöpohjaista maailmanjärjestystä vastaan varjostavat tulevaisuutta ja asettavat ehkä jäänmurtajakaupankin uuteen valoon. Huomenna tai ensi viikolla tilanne voi taas olla jotain muuta.
Tiede- ja korkeakoulupolitiikan erityisasiantuntija Petri Koikkalainen Washingtonin Suomen-suurlähetystöstä mainitsi haastattelussa ennen joulua jäänmurtajien rakentamisen esimerkkinä alasta, jolla geopoliittiset intressit suuntaavat tutkimusta ja kehittämistä. Mitä tahansa tapahtuukin lähitulevaisuudessa, valtiot pyrkivät etenkin itselleen kriittisten alojen tutkimuksessa varjelemaan etujaan, edistämään ja rahoittamaan yhteistyötä samanmielisten kanssa.
”Erilaisilla poliittisilla sopimuksilla ja yhteisymmärrysasiakirjoilla voi olla aikaisempaa suurempi merkitys, kun mietitään luotettuja maita. Poliittisen tason dialogi voi korostua siinä, millaiseen yhteistyöhön suomalaisia kutsutaan.”
1990-luvulla Suomen EU-jäsenyyttä perusteltiin sillä, että päästään samoihin pöytiin muiden kanssa. Koikkalainen arvioi, että ”pöytiin pääsemisen” merkitys saattaa taas korostua. Natoon liittyminenkin on tuonut Suomeen tutkimusrahoitusta ja -hankkeita.
Koikkalaisen työnä suurlähetystössä on hankkia tietoa tiede- ja korkeakoulupolitiikasta, rakentaa kontakteja yliopistojen ja tutkijoiden välille sekä edistää liikkuvuutta.
”Kaiken aikaa mitä olen ollut tässä tehtävässä, syksystä 2021 alkaen, tieteen ja teknologian poliittinen merkitys on kasvanut. Siihen vaikuttaa Yhdysvaltain ja Kiinan suurvaltakilpailu sekä Ukrainassa käytävä sota. Rahoitushakemuksissa byrokratia tutkijoiden kannalta lisääntyy, kun tarvitaan turvallisuusselvityksiä.”
Trumpin hallinto on myllertänyt tutkimuskenttää, perunut rahoitusta ja puuttunut tieteen vapauteen. Koikkalaisen mukaan tutkimusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa on silti Suomelle erittäin hyödyllistä, ja sitä halutaan ylläpitää. Hän vieraili loppuvuonna Helsingissä ja Espoossa amerikkalaisen tutkijadelegaation kanssa.
”Yhdysvalloissa on tällä hetkellä monta eri todellisuutta. Haasteista huolimatta liittovaltio rahoittaa edelleen paljon tutkimusta, hakemuksien käsittely perustuu vertaisarviointiin, eikä kansainvälinen yhteistyö ole katkennut.”
Politiikka ja kansalliset intressit suuntaavat
Lokakuussa 2025 Suomessa intoiltiin Yhdysvaltain kanssa solmitusta jäänmurtajakaupasta. Miljardikauppa ei ole vain taloudellinen sopimus, vaan siihen liittyy valtiosuhteita, turvallisuuspolitiikkaa ja tutkimusta.
Suomi, Yhdysvallat ja Kanada solmivat jo vuonna 2024 jäänmurtajayhteistyön ICE Pact -sopimuksen, joka tähtää tutkimukseen ja kehittämiseen, tiedon ja osaamisen jakamiseen.
Alkuvuonna maailmanpoliittinen kehitys muuttuikin täysin arvaamattomaksi. Trumpin Grönlannin havittelu ja hyökkäykset sääntöpohjaista maailmanjärjestystä vastaan varjostavat tulevaisuutta ja asettavat ehkä jäänmurtajakaupankin uuteen valoon. Huomenna tai ensi viikolla tilanne voi taas olla jotain muuta.
Tiede- ja korkeakoulupolitiikan erityisasiantuntija Petri Koikkalainen Washingtonin Suomen-suurlähetystöstä mainitsi haastattelussa ennen joulua jäänmurtajien rakentamisen esimerkkinä alasta, jolla geopoliittiset intressit suuntaavat tutkimusta ja kehittämistä. Mitä tahansa tapahtuukin lähitulevaisuudessa, valtiot pyrkivät etenkin itselleen kriittisten alojen tutkimuksessa varjelemaan etujaan, edistämään ja rahoittamaan yhteistyötä samanmielisten kanssa.
”Erilaisilla poliittisilla sopimuksilla ja yhteisymmärrysasiakirjoilla voi olla aikaisempaa suurempi merkitys, kun mietitään luotettuja maita. Poliittisen tason dialogi voi korostua siinä, millaiseen yhteistyöhön suomalaisia kutsutaan.”
1990-luvulla Suomen EU-jäsenyyttä perusteltiin sillä, että päästään samoihin pöytiin muiden kanssa. Koikkalainen arvioi, että ”pöytiin pääsemisen” merkitys saattaa taas korostua. Natoon liittyminenkin on tuonut Suomeen tutkimusrahoitusta ja -hankkeita.
Koikkalaisen työnä suurlähetystössä on hankkia tietoa tiede- ja korkeakoulupolitiikasta, rakentaa kontakteja yliopistojen ja tutkijoiden välille sekä edistää liikkuvuutta.
”Kaiken aikaa mitä olen ollut tässä tehtävässä, syksystä 2021 alkaen, tieteen ja teknologian poliittinen merkitys on kasvanut. Siihen vaikuttaa Yhdysvaltain ja Kiinan suurvaltakilpailu sekä Ukrainassa käytävä sota. Rahoitushakemuksissa byrokratia tutkijoiden kannalta lisääntyy, kun tarvitaan turvallisuusselvityksiä.”
Trumpin hallinto on myllertänyt tutkimuskenttää, perunut rahoitusta ja puuttunut tieteen vapauteen. Koikkalaisen mukaan tutkimusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa on silti Suomelle erittäin hyödyllistä, ja sitä halutaan ylläpitää. Hän vieraili loppuvuonna Helsingissä ja Espoossa amerikkalaisen tutkijadelegaation kanssa.
”Yhdysvalloissa on tällä hetkellä monta eri todellisuutta. Haasteista huolimatta liittovaltio rahoittaa edelleen paljon tutkimusta, hakemuksien käsittely perustuu vertaisarviointiin, eikä kansainvälinen yhteistyö ole katkennut.”
Vuoden Professori 2026 Jani Erola on myös yksi viidestätoista äskettäin valitusta Suomen Akatemian akatemiaprofessorista. Hänen uudessa hankkeessaan tutkitaan koulutustason nousun, työmarkkinoiden muutoksen ja uusien teknologioiden välisiä yhteyksiä sosiaalisessa eriarvoistumisessa.
