Tutkija ei saa jäädä häirintätilanteessa yksin
Häirintä ja painostus uhkaavat tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden työtä. Heidän sananvapautensa turvaaminen vaatii tutkimusyhteisöltä koordinoitua yhteistoimintaa, kansallisesti ja kansainvälisesti.
Teksti Anssi Bwalya kuva getty images
Tutkijoiden sananvapaus on elinehto yhteiskunnallisesti vaikuttavalle tieteelle ja tutkimukselle. Tutkittu tieto pääsee vaikuttamaan yhteiskuntaan vain, jos siitä voidaan puhua vapaasti julkisuudessa.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) toteuttama hanke julkaisi toukokuussa kansalliset suositukset tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden turvaamiseksi. Tavoitteena on suojata tutkijoita ja asiantuntijatehtävissä toimivia häirinnältä ja painostukselta. Suositukset pohjaavat viime vuonna järjestettyihin tutkijoiden ja yliopistojen hallinnon kuulemistilaisuuksiin.
Suomessa yleisin tutkijoiden sananvapautta rajoittava ilmiö on häirintä. Häirinnällä tarkoitetaan henkilöön menevää tai muilla tavoin asiatonta palautetta, jolla pyritään vaientamaan tutkija tai kyseenalaistamaan hänen asiantuntemuksensa. TJNK:n hankkeen suosituksia laatimassa ollut yliopistotutkija Oula Silvennoinen Helsingin yliopistosta korostaa, että kyse on kansainvälisestä ilmiöstä. Sosiaalisen median aikakaudella tutkijoiden ja asiantuntijoiden häirintä on noussut uudella tapaa huolenaiheeksi.
”Häirinnällä on monenlaisia eri lähteitä ja syntysyitä, mutta ehdottomasti tyypillisin kanava on sosiaalinen media.”
Keskitetysti tukea koko tutkimusyhteisölle
Häirintään liittyvät ongelmat on tutkimusyhteisössä tunnistettu jo pidemmän aikaa. Monet organisaatiot ovat valmistelleet erilaisia tukitoimia ja ohjeistuksia, mutta toistaiseksi toiminta on ollut heikosti koordinoitua. TJNK:n hankkeen ensimmäinen suositus on sananvapautta tukevan työn keskittäminen yhdelle valtakunnalliselle taholle. Tämän tahon vastuulla olisivat neuvonta ja tuki häirintätilanteissa ja muissa sananvapauden rajoittamisyrityksissä, yleisen sananvapaustilanteen seuraaminen sekä aiheeseen liittyvät koulutukset ja asiantuntijalausunnot.
Silvennoisen mukaan etenkin Suomen kokoisessa maassa rajalliset resurssit kannattaa keskittää, jotta häirintään ja muihin ongelmiin voitaisiin puuttua tehokkaasti. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Saksasta, missä vastaavia tehtäviä hoitaa korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, tiederahoittajien ja alan ammattiliittojen yhteinen organisaatio.
Hankkeen toinen suositus on, että myös vapaille tutkijoille tulee taata tarvittava tuki häirintätilanteissa. Tällä hetkellä tutkijat ovat häirintää kohdatessaan epätasa-arvoisessa asemassa riippuen siitä, ovatko he työsuhteessa vai eivät. Tutkimusorganisaatioilla on lain sanelema velvollisuus tukea työsuhteisia tutkijoitaan. Sen sijaan apurahalla työtään tekevät vapaat tutkijat eivät usein pääse vastaavan työsuojelun piiriin.
Häiritsevään palautteeseen varautuminen ja häirintätilanteissa toimiminen ovat välttämättömiä taitoja nykypäivän tiedeviestinnässä.
Koulutusta tutkijoille, kurinpalautusta someyrityksille
Häiritsevään palautteeseen varautuminen ja häirintätilanteissa toimiminen ovat välttämättömiä taitoja nykypäivän tiedeviestinnässä. Jos tieteeltä odotetaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta, tutkijoita tulisi kouluttaa tiedeviestintään ja häirinnältä suojautumiseen. TJNK:n hankkeen kolmas suositus on, että korkeakoulut liittäisivät tiedeviestinnän opetuksen pysyväksi osaksi tutkijankoulutusta.
Silvennoinen toteaa, että viestintäkoulutusta tulisi antaa systemaattisesti viimeistään jatko-opinnoissa. Häirinnän riskin voidaan joskus olettaa liittyvän vain tiettyihin humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin aloihin. Sosiaalisen median kärkkäissä keskusteluissa lähes minkä tahansa alan tutkimus muuttuu kuitenkin nopeasti poliittiseksi kiistakapulaksi.
Tutkijoiden koulutuksen ja kotimaisten tukitoimien kehittämisen lisäksi onkin tärkeä hahmottaa globaalit muutokset ilmiön taustalla. Sosiaalisen median alustojen toimintalogiikka on Silvennoisen mukaan omiaan lietsomaan häirintää tavalla, joka uhkaa tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapautta.
”Emmehän me voi antaa Suomen rajojen ulkopuolella päämajaansa pitävien yhtiöiden heilutella yhteiskuntaelämäämme vain sen takia, että se sattuu olemaan heidän mielestään hyvä bisnes.”
Tämä ydinongelma ei ratkea kansallisilla toimenpiteillä, vaan somejättien suitsimiseen tarvitaan Euroopan unionin hartioita.
Lähteet: Häiritsevä palaute -sivusto, TJNK:n suositukset tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden turvaamiseksi
Kuinka toimia häirintätilanteessa?
- Tunnista häirinnän riski ja varaudu siihen etukäteen osana tiedeviestintäsi suunnittelua. Tarkista, onko organisaatiollasi ohjetta häirintätilanteisiin. Käytännön ohjeita saa myös ammattiyhteisöiltä.
- Tallenna saamasi viestit ja arvioi tilanteen vakavuus. Jos häirintään liittyy väkivallan uhkaa, ota heti yhteyttä poliisiin ja organisaatiosi turvallisuudesta vastaavaan tahoon.
- Älä jää yksin, hae aina tukea. Ota yhteyttä esihenkilöösi, työnantajaasi, rahoittajaasi tai ammattiyhdistykseesi.
- Älä provosoidu. Jos vastaat häiritseviin viesteihin, tee se rauhassa, lyhyesti ja kohteliaasti – mielellään yhdessä laaditun toimintasuunnitelman mukaan.
