Tiede on yhteisölaji

Teksti Minna hiidensaari kuvat vesa tyni

Urheilu on valtavan kiinnostava tutkimuskohde, koska se on niin keskeinen osa kulttuuriamme. Samalla moni tasa-arvoon liittyvä kysymys laahaa urheilussa jäljessä muuta yhteiskuntaa. Vaikka urheilussa käytetään paljon edistyksellistä teknologiaa ja päätöksiä tehdään datan perusteella, asenteet esimerkiksi urheilumediassa voivat olla takaperoisia”, median ja viestinnän tutkija Veera Ehrlén toteaa.

Urheilun, liikunnan, median ja viestintäteknologian risteyskohdat erityisesti tasa-arvon ja normatiivisuuden näkökulmasta ovat kulkeneet punaisena lankana hänen tutkijanurallaan.

Historian painolasti on yksi takaperoisuutta ja kapeita normeja selittävä elementti.

 ”Urheilussa vertailu tapahtuu yleensä fyysisesti vahvimpaan. Moni kilpaurheilulaji oli myös pitkään naisilta kielletty.”

Ehrlén näkee tutkijan roolissaan erityisen vahvuuden: hän voi nostaa esiin esimerkiksi tiedotusvälineiden käytäntöihin ja asenteisiin liittyviä ongelmia sen ansiosta, että haastateltavat kertovat kokemuksistaan anonyymisti.

”Urheilujournalismissa naistoimittajat joutuvat yhä todistelemaan pätevyyttään. Toivoisin, että he voisivat tehdä työtään omannäköisesti ilman painetta sopeutua alan vallitseviin käytäntöihin.”

Tutkimuksensa perusteella Ehrlén arvioi, että totuttua laajemmat, monipuolisemmat näkökulmat ja aihevalinnat toisivat urheilujournalismille myös uusia lukijoita.

Rakenteellinen asenteellisuus haastaa tasa-arvon

Tällä hetkellä Ehrlén tarkastelee median ja urheilun leikkauspisteitä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. Turun yliopistossa käynnissä oleva tutkimus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksista on osa laajempaa hankekokonaisuutta.

Myös kansainvälisesti kiistelty kysymys transurheilijoiden asemasta heijastaa hänen mukaansa ilmiötä, joka ulottuu paljon urheilua laajemmalle.

”Urheilun arvot ja asenteet valuvat huippu-urheilusta vapaa-ajan liikuntaan – siihen, miten lasten kehokyvykkyyttä arvioidaan, miten liikkumista tuetaan ja miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Samalla määritellään, mikä laji on kenellekin sopiva, miltä saa näyttää ja miten pukeutua. Myös tutkijayhteisössä käydään keskustelua. Näkemykset trans­urheilijoista jakavat kenttää.”

Vaikka ajattelu on muuttunut sallivammaksi, somen megafoni nostaa ääripäät esiin.

Tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median toimintalogiikka kärjistää vastakkainasetteluja.

”Vaikka ajattelu on muuttunut sallivammaksi, somen megafoni nostaa ääripäät esiin. Skandaalit ja äänekkäimmät saavat paljon tilaa. Urheiluun ylipäätään liittyy suuria tunteita.”

Lapsuuden laduilta akateemiseen kestävyysurheiluun

Ehrlénin kiinnostus urheilun yhteiskunnalliseen tutkimukseen kumpuaa hänen taustastaan.

Ehrlén kilpaili murtomaaladuilla 10–20-vuotiaana. Urheilu oli läsnä myös kotona: isän tausta oli puoliammattilaisena pyöräilijänä. Lapsuuden seura, Tampereen Yritys, vahvisti ymmärrystä liikunnan yhteiskunnallisista ulottuvuuksista, kuten yhdessä tekemisestä ja heikompien puolustamisesta.

Ylioppilaaksi päästyään Ehrlén halusi tehdä jotakin liikuntaan liittyvää.

”Olin valtavan innoissani, kun löysin liikunnan yhteiskuntatieteet Jyväskylän yliopistosta. Sitten löysin viestinnästä sivuaineen ja gradu­aiheen näitä yhdistelemällä. Kun opiskelukaverit valittelivat gradun tekemisen vaikeutta, tykkäsin salaa gradun kirjoittamisesta. En kuitenkaan koskaan ajatellut, että minusta olisi tutkijaksi, eikä suvussani ollut esikuvia.”

Toisinaan riittää yksi ihminen, joka tunnistaa potentiaalin ja sanoo sen ääneen.

”Eräs tutkija oli lukenut graduni ja pyysi minua mukaan hakemaan rahoitusta hankkeeseen.”

Eräs tutkija oli lukenut graduni ja pyysi minua mukaan hakemaan rahoitusta hankkeeseen.

Hanke ei lopulta toteutunut, mutta kipinä jäi. Ehrlén syvensi gradunsa teemoja väitöskirjassaan, jossa hän tarkasteli digitalisaation, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden kietoutumista toisiinsa vapaa-ajan liikunnan urheilukulttuureissa.

”Eräs tutkijakollegani sanoi, että minusta paistaa läpi, että olen entinen kilpaurheilija.”

 Ehrlén arvelee kommentin viitanneen hänen tapaansa tehdä tutkimusta määrä­tietoisesti ja kurinalaisesti.

”Teen asiat huolellisesti. En vilkuile liikaa sivuille, vaan keskityn omaan tekemiseeni. Vahvuuteni on kyky rauhoittua tilanteisiin ja pohtia harkiten, miten pääsen asetettuihin päämääriin.”

Olen onnekas, että saan tutkia, mikä minua kiinnostaa.

Parhaimmillaan tutkijan työ on Ehrlénille oivalluksen hetkiä – niitä, kun analyysivaiheessa eri säikeet kytkeytyvät toisiinsa ja kokonaisuus kirkastuu. Hän on todennut, että lukion pitkä matematiikka on ollut hyödyksi.

”Se opetti järjestelmällisyyttä ja aineistojen analyyttistä purkamista, samoin sen, että välillä on uskallettava ottaa ajatusharppauksia, jotta pääsee eteenpäin.”

Ehrlén arvostaa tukimustyöhön kuuluvia luottamuksellisia haastattelutilanteita.

”Tykkään tosi paljon ihmisten kohtaamisesta. Olen onnekas, että saan tutkia sitä, mikä minua kiinnostaa. Toisaalta tutkimustyöllä on rajansa. Elämässäni on tasapainoa silloin, kun luen, liikun ja leivon.”

Olet siellä ja puret

Ehrlén haluaa lisätä tutkimuksen keinoin tietoisuutta alan kipukohdista, vaikuttaa urheilun ja liikunnan rakenteisiin ja edistää tasa-arvoa.

”Muutokset syntyvät monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Silti yhdelläkin ihmisellä voi olla yllättävän suuri merkitys.”

Hän mainitsee esimerkkinä ruotsalaisen tutkijan Marit Stub Nybeliuksen, joka on perehtynyt laajasti naisten mäkihyppyyn ja joka toimii myös lajin kansainvälisissä tuomaritehtävissä.

Tieteen kautta vaikuttaminen on Ehrlénille moniäänisyyden lisäämistä.

Muutokset syntyvät monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Silti yhdelläkin ihmisellä voi olla yllättävän suuri merkitys.

”En herkästi sano mielipiteitäni, vaan kerron tutkimuksesta saamaani ymmärrykseen perustuvista, erilaisista näkökulmista.”

Vaikka Ehrlén arvioi oman tutkijuutensa vaikuttavuuden rajalliseksi, työn jälkiä on tullut vastaan yllättävissäkin tilanteissa.

”Olin kerran puhumassa naisvalmentajien kokemuksista ja muutostarpeista, kun yleisössä ollut uraauurtava urheiluhistorian tutkija, filosofian lisensiaatti Leena Laine nousi ja sanoi: ’Ihanaa, että työni kantaa hedelmää. Nyt olet siellä ja puret.”

Tutkimustiedon ”pureminen” eli tiedon vieminen suuren yleisön ja poliittisten päättäjien käyttöön ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Ehrlén muistuttaa, että tutkijoita ei lähtökohtaisesti kouluteta kertomaan työstään tai esiintymään julkisuudessa.

”Yliopistolla pitäisi olla tähän selkeämpiä väyliä ja tukirakenteita. Erityisesti nuorten tutkijoiden ääni jää helposti kuulumattomiin.”

Tähän tarpeeseen vastaa Emil Aaltosen säätiön tuella vuonna 2017 perustettu Nuorten Tiedeakatemia, jonka hallituksessa Ehrlén toimii. Monitieteinen, alle 40-vuotiaiden tutkijoiden yhteisö vahvistaa tieteen ja nuorten tutkijoiden asemaa yhteiskunnassa. Nuorten Tiedeakatemia ylläpitää muun muassa Tutkija tavattavissa -palvelua ja julkaisee nuorille suunnattua Mene ja tiedä -verkkolehteä.

Järjestötyön monet vaikutuskeinot

Nuorten Tiedeakatemiaan hyväksytään noin 15–20 uutta jäsentä vuosittain, kutsumenettelyllä ja hakemusten kautta. Jäsenet kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan tieteestä ja tutkimuksesta muun muassa tieteen vapauden, avoimuuden, vastuullisuuden, tiedekasvatuksen ja poliittisen vaikuttamisen näkökulmista. Akatemian jäsenet osallistuvat laajasti yhteistyöhön kansallisissa ja kansainvälisissä kanavissa.

”Otamme asioihin kantaa myös julkisuudessa, esimerkiksi tieteen vapauteen.”

Tutkija tavattavissa -etävierailupalvelu on etenkin nuorille tutkijoille matalan kynnyksen paikka harjoitella tieteen popularisointia ja löytää tapa puhua omasta tutkimuksesta. Kouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin vierailulle pyydettävien tutkijoiden pooliin kuuluu tällä hetkellä noin 800 tutkijaa. Oppilaat tai opiskelijat lähettävät tutkijalle anonyymejä kysymyksiä ennen vierailua.

Nuorten kohtaaminen herättää Ehrlénissä toiveikkuutta.

”Olen aina vaikuttunut, kun pääsen juttelemaan nuorten kanssa. He ovat todella valveilla maailmanpolitiikasta ja yhteiskunnan tilasta.”

”Nuorten Tiedeakatemian toimintaan osallistuminen on ehdottomasti ollut akateemisen urani huipentuma. Olen päässyt istumaan paikkoihin, joissa on suurempaa vaikutusvaltaa esimerkiksi yhdenvertaisuusasioiden ratkomisessa. Yhteistyö esimerkiksi All European Academiesin ja International Science Councilin kanssa on merkityksellistä.”

Ehrlén muistuttaa, että isojen järjestöjen linjaukset vaikuttavat myös tutkijoiden työhön. Esimerkiksi se, että tutkijan uralla ei enää painoteta julkaisujen määrää ihan yhtä paljoa kuten aiemmin.

Kilpailun sijaan yhteisöllistä jakamista

Ehrlén toimii myös Media- ja viestintätieteellisen seuran Mevi ry:n puheenjohtajana.

”Järjestötoiminnan kautta voi luoda edellytyksiä myönteiselle muutokselle, iskeä yhteiskunnan mekanismeihin ja laajentaa keskustelua. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat entistä tärkeämpiä tässä maailmantilanteessa. Luomme suhteita, emmekä kilpaile keskenämme.”

Yhteisöllisyys on johtotähti sekä hänen tutkimuksessaan että luottamustehtävissään. Hän muistuttaa, että tiede on pohjimmiltaan yhteisölaji.

”Hetkellinenkin jakaminen voi olla ihmiselle merkityksellistä. Kaikki rakentuu aiemmin tehdyn työn varaan. Pitäisi vahvistaa ymmärrystä tieteen yhteisöllisyydestä sen sijaan, että tutkija keskittyy oman brändinsä rakentamiseen ja sitaattien keräämiseen. Kun hankkeessa on mukana eri lailla ajattelevia, syntyy laadukasta tutkimusta. Itse käännyn usein esimerkiksi sukupuolentutkijoiden puoleen hahmottaakseni tutkimustyöni sijoittumista historialliseen jatkumoon.”

Ehrlénin unelmaprojekti olisi monitieteinen hanke, jossa urheilua, sukupuolta ja teknologiaa tarkasteltaisiin eri alojen tutkijoiden voimin.

”Mukana voisi olla osaajia alueilta, joita en itse hallitse, kuten datatieteistä ja oikeustieteestä.”

Yhdessä tekeminen, yhdenvertaisuus ja liikunta kohtaavat myös hänen tuoreessa harrastuksessaan, säilämiekkailussa.

”Nuorten Akatemian pikkujouluissa harjoittelimme samppanjapullon avaamista tohtorinmiekalla. Kun katselin kotona seinällä olevaa (puolisoni minulle hankkimaa) miekkaa, ajattelin, että jos naisella on miekka seinällä, sitä pitää osata myös käyttää.”

Säilämiekkailu on hänen mukaansa vauhdikas laji.

”Koordinaatiokykyni joutuu jatkuvasti koetukselle.”

Millaiset taidot Ehrlén näkee erityisen tärkeinä tutkijalle tulevaisuudessa? ”Kyvyn katsoa laajasti ja tieteidenvälisesti, jotta voimme ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia. Eurooppa voi olla tässä suunnannäyttäjä. Voimme vaikuttaa siihen, miten tieteellinen tieto huomioidaan poliittisessa päätöksenteossa.”
sinä aikoina.