Kauas katsoja, mahdollistaja ja muutosarkkitehti
Helsingin yliopiston Koulutuksen palveluiden kehitysjohtaja Anu Haapala rakentaa parempaa tulevaisuutta tiedolla, raivaa maastoa mahdollisimman monille näkökulmille ja puntaroi tulevaisuudessa tarvittavia metataitoja. Hän haluaa säilyttää opetussuunnitelman ja tutkimusperustaisuuden ytimessä, kun pohditaan yliopistokoulutuksen uudistustarpeita.
Teksti Minna hiidensaari kuvat vesa tyni
Anu Haapala tiivistää opetus- ja opiskelijapalveluiden mission kirkkaaseen mielikuvaan:
”Paras lopputulos on se, että opinnot etenevät niin jouhevasti, ettei opiskelija edes huomaa palveluorganisaatiota.”
Opettajille ja johdolle arjen tuki tarkoittaa älykkäitä digityökaluja koulutussuunnitteluun sekä asiantuntevaa apua, kuten pedagogista sparrausta.
Parhaillaan käynnissä on kaikkien yliopistopalveluiden laajennustyö. Kehitysjohtaja painottaa, että työsarka konepellin alla on vasta alussa. Keskeinen metodi on johtaa erilaisilla tietokanta-aineistoilla ja tilastoilla.
”Päätösten on oltava näyttöön perustuvia ja nojattava parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon.”
Hän näkee, että tiedolla johtamisessa on jo kehitytty paljon.
”Meillä on käytössä esimerkiksi koulutusohjelmien systematisoitu vuosiseuranta. Dekaanit ja varadekaanit pystyvät kehittämään opintosisältöjä kymmeneen eri mittariin perustuvan seurantajärjestelmän avulla.”
Haapala kuvailee olevansa teknologiauskovainen. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että on tiedettävä, mitä esimerkiksi tekoälyn käyttämisestä säästyvällä ajalla voi tehdä. Hän on myös tietoinen digitalisaation aiheuttamasta lisäkuormasta.
”Pitää olla tarkkana siinä, kenelle työ valuu. Muutos on hidas.”
Tukea tähän hetkeen, katse sadan vuoden päässä
Haapalan laajaan työkenttään kuuluu Koulutuksen palveluiden strategisen johtamisen lisäksi yksikön talousvastuu. Lisäksi hän edistää monimuotoisia oppimisympäristöjä ja koulutuksen kansainvälistymistä. Tontille mahtuvat myös jatkuvan oppimisen palvelut, tutoroinnin koordinointi, opiskelijoiden hakupalvelut, opintoneuvonta, uraohjaus sekä tiivis opiskelijajärjestöyhteistyö. Hän tekee paljon laajaa, poikkileikkaavaa yhteistyötä yliopistopalveluiden kanssa.
Kehittämistyössä katse on suunnattava pitkälle.
”Yliopiston rooli muuttuvassa maailmassa on soveltaa ja viedä eteenpäin arvoja, joihin tieteessä uskotaan. Meidän tulisi pystyä pohtimaan, mitä nuo arvot tarkoittavat sadan vuoden päästä, ei esimerkiksi miettiä vain sitä, viekö tekoäly työpaikat.”
Samalla on kamppailtava nykyhetken ristiriitojen selvittämisessä. Painetta paremman tulevaisuuden rakentamiseen luo kaikilla yhteiskunnan sektoreilla taloudellisten resurssien kaventuminen.
”Talouskeskustelu on tullut pakolla myös yliopistoon. Se vain on fakta.”
Niukemmat rahahanat tuntuvat myös Haapalan organisaatiossa. Kun hän aloitti tehtävässä, alaisia oli 350. Osa henkilöstöstä siirtyi yliopistopalveluiden muihin yksiköihin. Nyt määrä on 325.
Tavoitteena tasalaatuiset palvelut
Haapala aloitti kehitysjohtajana huhtikuussa 2024. Työpöydällä odotti heti laaja organisaatiouudistus.
”Tehtävänkuvat olivat sirpaloituneet ja vastuut määritelty epäselvästi”, hän muistelee alkuaan.
Uudistuksen alkuvaiheessa organisaation työntekijöille tehtiin kysely, jossa oli mahdollisuus tuoda ajatuksia esille. Haapala tapasi työntekijät tiimeittäin useaan kertaan ja aloitti kuukausittaiset tapaamiset lähitiiminsä kanssa. Uudistusprosessin eri vaiheissa esihenkilöt kävivät työntekijöiden kanssa keskustelua muutoksesta.
”Talouskeskustelu on tullut pakolla myös yliopistoon. Se vain on fakta.”
Haapala havaitsi pian, että suuressa asiantuntijaorganisaatiossa vallitsi vahva jaettu näkemys muutoksen tarpeesta. Työnjako kaipasi kipeästi selkiyttämistä, ja turhat päällekkäisyydet oli haravoitava pois työn sujuvuuden tieltä.
Laajassa, monialaisessa yliopistossa erilaisten oppialojen tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä, minkä vuoksi palveluiden resurssointia on harkittava alakohtaisesti. Tiedekunnat ovat keskenään tavattoman erilaisia.
”Yhdenvertaiset palvelut eivät voi eri alojen toimintatapojen erilaisuuden vuoksi olla laskennallisesti tasapäisiä. Se vain ei ole se voiton kaava.”
Palveluiden tasalaatuisuus on kuitenkin se, jota voidaan tavoitella. Esimerkiksi syksyllä 2025 koko yliopistopalveluissa käyttöön otettu, tekoälyäkin hyödyntävä HelsinkiUni Help täydentää myös Koulutuksen palveluita. Kampuskohtaiset palveluyksiköt auttavat oppialakohtaisten asioiden ratkomisessa.
Muutosprosessien todistajasta muutosarkkitehdiksi
Haapalalla on vahva kokemus koulutusorganisaatioiden toimintaprosessien, pedagogiikan ja jatkuvan oppimisen kehittämisestä. Kasvatustieteistä väitellyt kehitysjohtaja on työskennellyt muun muassa opettajana ja tutkijana Joensuun yliopistossa (nykyinen Itä-Suomen yliopisto) ja toiminut kymmenen vuotta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tutkimusjohtajana. Tuolloin hän rakensi organisaation tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintamallin.
Muutosprosessien todistaminen ja niihin aktiivisesti vaikuttaminen on rytmittänyt Haapalan uraa. Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyminen oli suunnitteluvaiheessa, kun hän siirtyi työskentelemään Itä-Suomen lääninhallitukseen. Lääninhallituksesta muodostui myöhemmässä vaiheessa AVI ja ELY. Mikkelin ammattikorkeakoulussa hän oli mukana toteuttamassa yhdistymissuunnitelmia, kun Kymenlaakson ja Mikkelin ammattikorkeakoulut fuusioitiin.
”Nämä kokemukset tarjosivat hedelmällistä maaperää ammatilliselle kasvulleni. Nykyisessä tehtävässäni yhdistyy kaikki osaaminen ja kokemus, jota minulle on elämäni varrella karttunut.”
Murrokset ovat opettaneet myös prosesseihin kuuluvasta inhimillisestä kipuilusta. Haapalan kokemuksen mukaan muutosvalmius voi olla korkea, mutta tilanne muuttuu usein vaikeaksi siinä vaiheessa, kun omakohtaisuus tuo epävarmuutta. Oma toimijuus voi hakea paikkaansa ennen uuden suunnan löytymistä.
”Asiantuntijaorganisaation johtamisessa tärkein oppini on, että jokainen on kohdattava ensisijaisesti ihmisenä.”
Opiskelijoiden merkittävästi kasvaneet mielenterveyshaasteet ovat tämän ajan ilmiö, joka on huomioitava opintojen sujuvoittamisessa. Mielenterveyttä tukevista palveluista huolehtiminen kuuluu toisen yksikön vastuuseen, mutta myös Koulutuksen palveluissa tarkastellaan prosesseja kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta. Yksikkö kehittää tiedekuntien kanssa kestävää koulutusta, jossa tarkastellaan koulutuksen tulevaisuuskestävyyttä ja huomioidaan opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita. Samalla varmistetaan myös opetushenkilöstön työhyvinvointiin liittyviä asioita.
”Usein pedagogiikasta löytyy ratkaisuja, jotka tukevat sekä opiskelijan että opettajan pedagogista hyvinvointia. Kehittämistyössä huomioidaan myös yhteisöllisyyden tarpeen tiedetty vaikutus hyvinvointiin.”
Opettamisen kipinästä johtajan kasvupolulle
Haapalasta piti alun perin tulla luokanopettaja. Palava into opetustyöhön syttyi hänessä jo varhain. Uusi horisontti avautui Joensuun yliopiston graduvaiheessa vaihto-opiskelun myötä Englannissa. Tulevaisuuskasvatuksen teemat imaisivat hänet mukaansa niin väkevästi, että graduaihe syveni lopulta väitöskirjaksi saakka. Tutkimus käsitteli nuorten tapaa hahmottaa tulevaisuuttaan sekä ajatteluprosessien tukemista kasvatuksen keinoin.
Visionäärisyys, ennakointi ja näihin kytkeytyvien ajattelutaitojen kehittäminen ovat olleet Haapalan uran punainen lanka.
”Opetuksessa ja johtamisessa on paljon samaa. Opettajan tehtävä on saada oppilas loistamaan. Johtamisessa taas tuetaan vahvuuksien tunnistamista ja viedään asioita eteenpäin yhteisön voimin.”
Haapala johtaa osallistamalla ja vastuuta antaen, mutta edellyttää vastapainoksi selkeyttä sekä rehellistä ongelmista kertomista.
”Opetuksessa ja johtamisessa on paljon samaa. Opettajan tehtävä on saada oppilas loistamaan. Johtamisessa taas tuetaan vahvuuksien tunnistamista ja viedään asioita eteenpäin yhteisön voimin.”
”Palkitsevinta työni on silloin, kun kehittämiseen löytyy yhteinen tahtotila ja yhteinen jaettu näkemys siitä, mitä kohti olemme menossa. Linjausten on kuitenkin perustuttava johonkin. Johtaminen ei voi olla yksittäisen ihmisen käskyttämistä.”
Johtajaksi kasvaminen ei ollut yksioikoinen prosessi vankalla opettajaidentiteetillä maailmaan orientoituneelle.
”Ajauduin johtamista sisältäviin tehtäviini epäsuorasti, ja alkuun ajatus itsestäni johtajana tuntui epämukavalta.”
Mikkelin ammattikorkeakoulun vararehtoria on kiittäminen siitä, että projektinvetäjä ja yliopettaja rohkeni hakeutua johtotehtäviin.
”Yliopisto mielletään usein kilpailulliseksi yhteisöksi. Meidän tulisi kuitenkin keskittyä yhteiseen tavoitteeseen eli varmistamaan uusi, parempi tulevaisuus nuorille.”
Haapala toteaa, että hyvän johtajan osaamiseen kuuluu omien ominaisuuksien, myös heikkouksien tunnistaminen. Hän arvioi, että hänen vahvuuteensa eli kauas ja korkealle katsomiseen sisältyy myös kääntöpuoli.
”Minun pitää kohtaamisissa muistaa, että jokin ehkä itselleni pieneltä vaikuttava asia on tälle ihmiselle hänen koko maailmansa. Suuret kokonaisuudet konkretisoituvat pienten asioiden kautta.”
Haapala painottaa laajempia, arvoperustaisia metavalmiuksia, joilla on aitoa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Suorat työelämän vaatimukset tulevat vasta tämän jälkeen.
“Viime vuosikymmenen aikana on puhuttu yhä enemmän kaikissa työsuhteissa ja työn muodoissa hyödyllisistä yrittäjyystaidoista, joiden kokonaisuuteen kuuluu muun muassa vuorovaikutustaitoja, innovatiivista ajattelua, kykyä uskaltaa ja luottaa itseensä sekä erityistä sisältöymmärrystä liiketaloudesta.”
Monipuolista osaamista tukee myös kansallinen ristiinopiskelun systematisointi, joka helpottaa yksittäistä opiskelijaa suuntaamaan polkuaan eri tieteenalojen välillä.
Haapala havainnollistaa meneillään olevaa muutosta kansainvälisellä esimerkillä U21-yliopistoverkostosta.
”Verkoston keskusteluissa korostuivat eettiset ja sosiaaliset taidot, työhyvinvointi sekä tekoälyn rooli. Nämä valmiudet kulkevat saumattomasti käsi kädessä eri tieteenalojen opetussuunnitelmien kanssa.”
Yhteisöllisyys on yksi Helsingin yliopiston neljästä ydinarvosta.
”Yliopisto mielletään usein kilpailulliseksi yhteisöksi. Meidän tulisi kuitenkin keskittyä yhteiseen tavoitteeseen eli varmistamaan uusi, parempi tulevaisuus nuorille.”
Hän valottaa yhteisön merkitystä myös opintojen kulkuun liittyvällä, tutkimuspohjaisella havainnolla.
”Yhteisön tuki on havaittu opintojen edistymisessä merkitykselliseksi. Yhteisessä tahdissa yhdessä opiskelukavereidensa kanssa opiskelevat käyttävät aikaansa tehokkaammin ja valmistuvat nopeammin. Hyötyjen on huomattu jatkuvan myös työelämään siirryttäessä.”
Lisääntyneiden etäopintojen aikakaudella Haapala korostaa lähikohtaamisten tärkeyttä.
”Kasvokkaisessa kanssakäymisessä on arvoja, jotka helposti katoavat etänä. Työn arvo on paljon muutakin kuin työn suorittamista. Asiaa kannattaa katsoa myös siltä kantilta, että vaikka et itse kokisi tarvitsevasi yhteisöä, työyhteisö tarvitsee juuri sinua.”
Tietopohjaisuuden ja tekoälyn tuoman mullistuksen aikakaudella Haapala nostaa sivistysihanteen tärkeäksi päämääräksi.
”Tieto jalostuu sivistykseksi vasta, kun ymmärrämme tarkastella sitä monesta eri näkökulmasta. Tiedon uskottavuus ja luotettavuus syvenevät erilaisten tulkintojen kautta.”
Sivistykseen kuuluu erottamattomasti myös myötätunto.
”Meidän on ymmärrettävä toisiamme ja kohdattava jokainen inhimillisesti. Tästä haluan pitää kiinni.”
Anu Haapala, kasvatustieteen tohtori
Työ: Helsingin yliopiston opetus- ja opiskelijapalveluiden toimialan kehitysjohtaja
vuodesta 2024. Aiemmin muun muassa lehtori ja tutkija Joensuun yliopistossa,
sivistystoimentarkastaja Itä-Suomen lääninhallituksessa sekä opettaja, koulutusjohtaja
ja tutkimusjohtaja Mikkelin ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluissa.
Hallitusjäsenyyksiä julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa.
Perhe: kolme aikuista lasta.
Syntynyt: 1971 Kiuruvedellä.
Harrastukset: Hiihto, melominen ja retkeily, kukkatarhan hoito ja lukeminen.
Nauttii myös erilaisista tapahtumista, teatterista ja konserteista.
Mistä tunnetaan työyhteisössä? Realistisesta idealismista, analyyttisistä kysymyksistä ja myönteisestä tulevaisuusorientaatiosta.
Mistä ei tunneta? Monipuolisesta järjestötyöstä liikunnan saralla,
muun muassa Olympiakomitean naisjohtajaverkostossa.
