Tekoäly ratkoo ongelmia, mutta tekeekö se tiedettä?

Matemaatikot uurastivat satoja vuosia visaisen yhtälön kimpussa. Sitten kisaan liittyi teknologiajätin kehittämä tekoälyohjelma, joka ratkaisi yhtälöön kytkeytyvän ongelman kahdessa päivässä. Mutta hyötyikö tiedeyhteisö?

Teksti Mai allo kuva getty images

Maailmalla levisi syyskuussa 2026 iso uutinen: tekoäly oli ratkaissut yhden seitsemästä millenium-ongelmasta eli niin kutsutun Navier-Stokesin yhtälön.

Uutinen sisälsi kaksi sensaatiota. Ensimmäinen oli se, että vuodesta 1753 matemaatikkoja vaivannut tutkimuskysymys näytti saaneen vastauksen. Toinen se, että vastaus löytyi ilman ihmistä.

Väite päätyi lokakuussa myös Kumpulan tiedekampuksen luentokalvolle: Navier-Stokesiin liittyvä millenium-ongelma, ratkaistu 100 %.

Matematiikan, tekoälyn ja tiedeyhteisön toimintatapojen yhdistelmä on vyyhti, jonka selvittämiseen tarvitaan ehkä entistä enemmän ajattelevaa ihmistä.

Uutisen jälkeen osa matemaatikoista on pohtinut, joutavatko he jatkossa kortistoon. Varautuminen on viisautta, mutta toisaalta: matematiikan, tekoälyn ja tiedeyhteisön toimintatapojen yhdistelmä on vyyhti, jonka selvittämiseen tarvitaan ehkä entistä enemmän ajattelevaa ihmistä.

Mikä ihmeen Navier-Stokes?

Navier-Stokesin yhtälö kuvaa nesteiden ja kaasujen virtausta. Yhtälö on kompleksisuudestaan huolimatta ollut tekniikan, teknologian ja insinöörialojen peruskauraa yli sata vuotta.

Yhtälöstä on ymmärretty riittävästi käytännön sovelluksia varten: lentokoneet, voimalat, keskoskaapit ja monet muut laitteet toimivat Navier-Stokesin ennustamalla tavalla. Tieteentekijä ei kuitenkaan tyydy siihen, että jokin asia toimii arjessa. Matemaatikko haluaa nähdä asian ytimeen.

Matemaatikot etsivät ongelmille kauniita, yksikäsitteisiä ratkaisuja, jotka voidaan todistaa aukottomasti. Kyse ei ole pelkästä estetiikasta: kauniit, selkeät ratkaisut edistävät pitkällä aikavälillä kaikkia luonnontieteitä.

Navier-Stokesin kohdalla kattavaa teoreettista ymmärrystä ei ollut saavutettu.

Tiedeyhteisö kysyy, saiko tekoäly kunnian työstä, jonka sittenkin teki ihminen.

Vuosituhannen vaihteessa yhdysvaltalainen Clay-instituutti muokkasi Navier-Stokesin yhtälöstä niin sanotun millenium-ongelman, jonka ratkaisusta instituutti lupasi miljoona dollaria. Vastaavanlaisia ongelmia instituutti esitteli seitsemän kappaletta.

Ensimmäisen, niin kutsutun Poincarén konjektuurin ratkaisi venäläismatemaatikko kynällä ja paperilla vuonna 2003. Toisen, Navier-Stokesin, ratkaisi OpenAI:n kehittämä tekoäly tänä syksynä.

Vai ratkaisiko sittenkään? Tiedeyhteisö kysyy, saiko tekoäly kunnian työstä, jonka sittenkin teki ihminen. Aivan Navier-Stokesin ratkaisun tuntumaan pääsivät alkusyksystä monet matemaatikot, kuten Tristan Buckmaster ja Levent Alpöge.

Vertaisarviointi on hidasta

Matemaatikot työskentelevät yhä avatakseen todistuksen, jonka OpenAI:n ohjelma teki ratkaisunsa oheen. He ihmettelevät, miksi OpenAI:n edustajat eivät jo vilkkaasti kierrä yliopistoja kertomassa ratkaisusta ja selventämässä sen mutkia tiedeyhteisölle. Niin tekisi ihmistutkija: muokkaisi ratkaisustaan kirkkaan ja selkeän, jotta muutkin voisivat vakuuttua sen oikeellisuudesta.

”Tekoäly ei ole ihminen, jolla olisi maine pelissä, eikä OpenAI ole auttanut ohjelmansa tekemän todistusketjun avaamisessa.”

apulaisprofessori, plasmafyysikko Joonas Nättilä, Helsingin yliopisto

Mutta tekoäly ei ole ihminen, jolla olisi maine pelissä, eikä OpenAI ole auttanut ohjelmansa tekemän todistusketjun avaamisessa, kertoo apulaisprofessori, plasmafyysikko Joonas Nättilä Helsingin yliopistosta.

Matematiikassa vertaisarviointi on muutoinkin hitaampaa ja tarkempaa kuin monilla vähemmän eksakteilla aloilla, koska arvioitsija avaa tutkimusartikkelien joka ikisen yhtälön ja laskee ne läpi. Matematiikan kokonaisuus seisoo tai kaatuu nimenomaan pienimpienkin yksityiskohtien varassa.

OpenAI:n todistusketju vie 816 tiedostoa ja 400 000 riviä.

Tekoäly tuottaa tutkimuksia sellaista vauhtia, ettei kukaan ehdi niitä tarkistaa, kuten Science-lehti kuvasi vuonna 2026 julkaistussa uutisartikkelissaan. Portinvartija on vaarassa murtua ryntäyksen alla varsinkin matematiikassa, eksaktin käsi- ja aivotyön alalla.

Jos portinvartija murtuu, vertaisarviointi katoaa. Sen mukana tiedeyhteisö menettää yhden kulmakivistään.

”OpenAI julkaisi pari viikkoa sitten myös tukun muiden ongelmien ratkaisuja. Osa niistä lienee Fields-mitalin arvoisia suorituksia ja teknisesti oikein, mutta julkaisuna ne ovat niin vaikeaselkoisia, ettei tiedeyhteisön ymmärrys olen näistä paljon lisääntynyt”, Nättilä harmittelee.

Mistä tiedämme, että tekoäly on ”ratkaissut ongelman”, jos kukaan ei ole käynyt ratkaisua läpi?

Professori, ilmakehätutkija Veli-Matti Kerminen pohtii, mistä tiedämme, onko tekoäly ratkaissut jonkin ongelman, jos kukaan ei ole käynyt ratkaisua läpi.

”Eikö tiede ole todistamisen ja ­selkeän osoittamisen, ei pelkän luottamuksen asia?”

Asiasanat:

Luitko jo nämä?