Töihin tarvitaan: tohtori
Kun Satu Koivisto väitteli vuonna 2013, tohtoreiden pelättiin valmistuvan kortistoon. Vajaassa kymmenessä vuodessa tilanne on kääntynyt päälaelleen. Nyt Koivisto on Haaga-Helian tutkimuspalvelujohtaja ja toivoo ammattikorkeakouluihin paljon nykyistä enemmän tohtoreita.
Teksti Satu Koivisto
”Liian teoreettinen työelämään? Tohtoreita joutuu suoraan kortistoon”, huusi Ylen otsikko vuonna 2013 muutama kuukausi ennen omaa väitöstilaisuuttani.
Elinkeinoelämä piti tohtoreita käytännöstä erkaantuneina, juttu kertoi. Etenkään humanistisista tieteistä tai yhteiskuntatieteistä väitelleille ei kuulemma yksinkertaisesti ollut koulutusta vastaavaa työtä yliopiston ulkopuolella.
Olin itse työskennellyt koko väitöskirjaprosessini ajan ja vuosia sitä ennen yliopistossa, mutta väitöksen lähestyessä olin alkanut pohtia myös muita uravaihtoehtoja. Ylen uutisen esittämät uskomukset tuntuivat kuitenkin realisoituvan, kun kartoitin mahdollisuuksiani.
Sain huomata, että yliopiston ulkopuolella työnantajat näkivät minut moneen tehtävään liian korkeasti koulutettuna. Joihinkin tehtäviin minulla taas oli liian vähän ”arjen” työkokemusta.
Yliopiston ulkopuolella työnantajat näkivät minut moneen tehtävään liian korkeasti koulutettuna.
Uskomukset olivat kaukana totuudesta, mutta mahdollisuuksiaan kartoittavaa tuoretta tohtoria se ei lohduttanut. Vajaassa kymmenessä vuodessa on onneksi tapahtunut paljon. Nyt tohtoreille on paljon entistä laajemmin kysyntää myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten ulkopuolella, mutta tohtorit itse eivät välttämättä ole tätä vielä sisäistäneet.
Työelämätaidot kunniaan
Hurrasin, kun keväällä 2020 julkaistussa kansallisessa TKI-tiekartassa otettiin tavoitteeksi lisätä tutkijankoulutuksen aikaista työelämäyhteistyötä. Samalla olin kiitollinen, että omassa työssäni väitöskirjatutkijana se oli ollut kaiken ytimessä – vaikka kaikki työnantajat eivät tätä nähneetkään.
Tohtoriopintoni painottuivat kieltämättä teoriaan. Väitöskirjassanikin keskityin erään johtamisteorian tarkasteluun. Silti yliopistolla tekemäni työ oli hyvin kaukana yritysmaailman ennakko-oletuksesta tohtoreista kammioihin sulkeutuneina teoreetikkoina.
Tutkimuksessani Aalto-yliopistossa tein hyvin läheistä yhteistyötä erilaisten yritysten ja julkisten organisaatioiden kanssa. Rahoitus työlleni tuli hankkeista.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että oli osattava yhdessä muun tutkimusryhmän kanssa tunnistaa sekä akateemisesti että käytännön kannalta ajankohtaisia ja kiinnostavia tutkimusteemoja, kirjoittaa vakuuttavia rahoitushakemuksia rahoittajille ja myydä tutkimushanke toisensa perään mukaan tarvittaville yrityksille. Lisäksi homma piti osata toteuttaa tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kesken.
Työ vaati vahvoja yhteistyötaitoja, luovuutta, kykyä ymmärtää asiat eri toimijoiden näkökulmista sekä kykyä tuottaa akateemisesti mutta myös käytännön kannalta kiinnostavia tuloksia.
Osaaminen on itse osattava tunnistaa ja sanoittaa.
Tilanne lienee hyvin tyypillinen yliopistouralla olevalle tuoreelle tohtorille. Osaamista on, mutta se ei välttämättä ole syntynyt yksinomaan tutkijankoulutuksen virallisissa rakenteissa. Osaaminen on itse osattava tunnistaa ja sanoittaa – ja hyödyntää, kun pohtii itselleen sopivia uravaihtoehtoja.
Ymmärrän, että yhteydet yrityksiin saatetaan nähdä uhkana yliopistojen perustutkimukselle – yritysten tietyn hetken tarpeet eivät saa liikaa määrittää tieteen suuntaa. Silti ilman työelämäyhteistyötä tiede tapahtuu norsunluutornissa ja tutkijakoulutuksen saaneet kohtaavat valmistuttuaan muurin yliopiston ja muun työelämän välillä. Meillä ei ole tähän varaa, jos haluamme päästä kansallisesti asetettuihin TKI-tavoitteisiin.
Vaihtoehtoja
Vuonna 2017 Sivistystyönantajien selvitys kertoi yritysten virheellisen mielikuvan alkaneen murtua. Tohtoreita ei enää nähty elinkeinoelämälle hyödyttöminä.
Muutos näkyi myös tilastoissa. Tohtoreiden määrä oli kasvanut kaikilla työnantajasektoreilla, ja entistä suurempi osuus kaikista tohtoreista työskenteli yrityksissä. Kun vuonna 2013 vain 21 prosenttia tohtoreista työskenteli yksityisellä sektorilla, oli luku muutamassa vuodessa noussut 25 prosenttiin.
Yritykset etsivät yhä useammin osaamista, jota tutkijakoulutuksen saaneet pystyivät tarjoamaan.
Yritykset etsivät yhä useammin osaamista, jota tutkijakoulutuksen saaneet pystyivät tarjoamaan. Esimerkiksi kriittinen ja analyyttinen ajattelu, monimutkaisten ongelmien ratkaisu, luovuus, päättelykyky ja laajojen kokonaisuuksien hallinta ovat ominaisuuksia, joissa kohtaavat tutkijakoulutuksen anti ja työelämän tarpeet.
Samoihin aikoihin huomasin työmarkkinoilla tapahtuneen muutoksen myös omalla urallani. Olin tilanteessa, jossa minulle tarjottiin yksityiseltä sektorilta kahta hyvin erilaista tutkijankoulutusta vaativaa tehtävää samanaikaisesti. Näistä kahdesta valitsin ajatusjohtajan työn suomalaisesta koulutusalan pörssiyrityksestä.
Kyse oli niin sanotusta piilotyöpaikasta: tehtävä ei ollut auki, mutta satuin kysymään yhteistyömahdollisuuksia oikeaan aikaan. Yrityksen hallitus oli juuri linjannut tavoitteekseen vahvistaa suhdetta akateemiseen maailmaan.
Ehkä olin myös parissa vuodessa oppinut sanoittamaan omaa osaamistani ja saanut teroitettua sekä itselleni että potentiaaliselle työnantajalle sen, mitä osaamista voin heille tarjota.
Ehkä olin myös parissa vuodessa oppinut sanoittamaan omaa osaamistani
Tehtävänkuvani oli laaja ja edellytti tutkijankoulutusta. Ensitöikseni sain vastuulleni rakentaa yritykselle akateemisesta maailmasta yrityksen strategiaa tukevan ja uutta luotaavan neuvottelukunnan. Johdin neuvottelukunnan toimintaa ja kehitin uusia koulutuskokonaisuuksia väitöstutkimukseni löydösten pohjalta.
Koin tehtävän hyvin merkitykselliseksi, sillä se auttoi minua luomaan siltaa akateemisen maailman ja yritysten välille. Pystyin kehittämään yrityksen ja tieteentekijöiden yhteistyötä neuvottelukunnassa sekä samalla tuomaan omaa tutkimusaihettani käytäntöön — suomalaisten esihenkilöiden ja johtajien hyödyksi arjen työssään.
Kiinnostaisiko amk?
Tällä hetkellä työskentelen Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun tutkimuspalvelujohtajana. Jälleen tohtorin tutkinto on edellytys työssä menestymiselle, mutta työni ei silti ole tutkimusta.
Työskentelen vahvistaakseni ammattikorkeakouluni tutkimusta sekä volyymiltaan että vaikuttavuudeltaan. Työssäni tarkastelen tohtoreiden työllistymistä muutenkin kuin omakohtaisten kokemusten ja kiinnostuksen perusteella: kuten moni muukin ammattikorkeakoulu, Haaga-Helia tekee vahvoja panostuksia akateemiseen, soveltavaan tutkimukseen, ja tutkijakoulutuksen saaneet ovat tässä keskeisessä roolissa.
Tutkijakoulutettujen kannalta ammattikorkeakoulut eivät näytä vielä olevan erityisen kiinnostavia työpaikkoja.
Tutkijakoulutettujen kannalta ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan näytä vielä olevan erityisen kiinnostavia työpaikkoja. Esimerkiksi Tieteentekijöiden syksyllä 2021 julkaistussa raportissa Uravaihtoehtojen risteyksessä vain 35 prosenttia nuorista tutkijoista oli kiinnostunut työpaikasta ammattikorkeakoulussa, kun puolestaan ura yliopistossa kiinnosti suurinta osaa (86 %) vastaajista.
Yksi syy siihen, miksi ammattikorkeakoulut eivät yllä korkealle nuorten tutkijoiden uratoiveissa, voi olla siinä, että ammattikorkeakoulujen profiili on ollut perinteisesti opetuspainotteinen.
Ammattikorkeakouluissa tehty tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö on lisäksi painottunut nimenomaan pk-sektorin alueelliseen kehittämiseen. Ammattikorkeakoulujen tekemä TKI on tällöin usein erilaista kuin yliopistoissa tehty (perus)tutkimus. Kaiken lisäksi tutkimuskulttuuri on vielä yliopistoihin nähden nuorta.
Ammattikorkeakoulujen tekemä TKI on usein erilaista kuin yliopistoissa tehty (perus)tutkimus.
Toinen syy ammattikorkeakoulujen heikompaan kiinnostukseen voi piillä tutkimusuran etenemisnäkymissä. Yliopistossa monen tutkijan uratavoitteena on professuuri. Suomen ammattikorkeakouluissa professuureja ei ole, toisin kuin useissa muissa Euroopan maissa, joissa on käytössä duaalimalli.
Ammattikorkeakouluissa on professorien sijasta yliopettajia, joiden pätevyysvaatimuksia ovat muun muassa vähintään kolmen vuoden työkokemus tutkintoa vastaavissa tehtävissä sekä pedagoginen pätevyys.
Kolmas syy saattaa olla siinä, että ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus on pääosin soveltavaa tutkimusta. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli rajaa tehdyn tutkimuksen erilaisiin ulkoisesti rahoitettuihin hankkeisiin, ja tällöin tutkijan liikkumavapaus saattaa näyttäytyä kapeampana kuin yliopistossa.
Tarvitaan enemmän tohtoreita
Tohtoreita kuitenkin tarvitaan ammattikorkeakouluissa nykyistä enemmän. Tällä hetkellä ammattikorkeakoulujen tutkimushenkilöstöstä tohtorintutkinto on keskimäärin 13 prosentilla ja opetushenkilöstöstä 20 prosentilla.
Nämä luvut ovat aivan liian pieniä ammattikorkeakoulujen tutkimuksellisiin ja opetuksen kansainvälisiin akkreditointeihin liittyviin tavoitteisiin nähden. Ne ovat hälyttävän pieniä myös kansallisen TKI-tiekartan kuvaamiin tavoitteisiin nähden.
Jotta pystymme Suomessa rakentamaan perustaa korkeatasoiselle osaamiselle, voittamaan kansainvälistä TKI-rahoitusta ja ratkaisemaan laajoja yhteiskunnallisia haasteita, on myös ammattikorkeakoulujen onnistuttava nostamaan tutkimuksen laatua. Tähän tarvitaan tohtorikoulutettujen osaamista.
Myös ammattikorkeakoulujen on onnistuttava nostamaan tutkimuksen laatua.
Onneksi ammattikorkeakoulut ovat nykyään entistä kiinnostavampia työpaikkoja niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Sen eteen on tehty paljon työtä. Tämä näkyy koko 2000-luvun jatkuneessa myönteisessä kehityksessä: vuosituhannen alusta tohtoreiden osuus ammattikorkeakouluissa tehdyistä T&K-henkilötyövuosista on yli kaksinkertaistunut 7:stä 16:een prosenttiin.
Luku voisi silti olla paljon suurempikin. Esimerkiksi yliopistoissa tehdyistä T&K-vuosista tohtoreiden osuus on 41 prosenttia.
Omassa työssäni olen saanut aktiivisesti vaikuttaa siihen, että soveltava tutkimus näkyy vahvana korkeakoulumme strategiassa. Strategian toteutuksen tueksi myös organisaatiorakennetta muutettiin vuosi sitten ja Haaga-Helialle nimettiin ensimmäistä kertaa TKI-vararehtori. Samalla tohtoreiden määrää kasvatetaan määrätietoisesti.
Vuonna 2022 tullaan myös lanseeraamaan tutkimuspainotteinen urapolku, joka tarjoaa tutkijakoulutuksen saaneille houkuttelevia etenemismahdollisuuksia.
Ammattikorkeakoulut mahdollistavat sekä akateemisen että liiketoiminnallisen henkilökohtaisen kehittymisen.
Tutkijakoulutuksen saaneen näkökulmasta ammattikorkeakoulut mahdollistavat sekä akateemisen että liiketoiminnallisen henkilökohtaisen kehittymisen, sillä soveltavaa tutkimusta tehdään erilaisissa ekosysteemeissä läheisessä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.
Retoriikka tohtoreiden sijoittumisesta elinkeinoelämään on muuttunut vajaassa kymmenessä vuodessa lähes ääripäästä toiseen. Jos vuonna 2013 tohtorien epäiltiin olevan liian teoreettisia, 2020-luvulla heillä nähdään olevan osaamista, joka auttaa yhteiskuntaa ratkaisemaan polttavia haasteita. Toimintaa laajasti ohjaava kansallinen TKI-tiekartta pyrkii laajentamaan tohtoreiden osaamisen hyödyntämistä yhteiskunnan eri sektoreilla.
Tohtorin näkökulmasta yksilölle aukeavat mahdollisuuksien markkinat.
