Johtosääntö voi etäännyttää yhteisöä
Rehtorit ovat ensisijaisesti tilivelvollisia hallitukselle, eivät yliopistoyhteisölle. Tämä voi olla ongelma yliopistodemokratian kannalta, arvioi Professoriliiton tilaama selvitys.
Teksti Terhi Hautamäki kuvat istockphoto
Johtosäännöt määrittelevät toimivallan jakoa, tehtäviä ja vastuita yliopistossa. Ne eivät ole pelkkiä yliopistojen nettisivuille haudattuja pdf-dokumentteja, vaan niiden muotoilulla on todellista vaikutusta yliopistojen työhön. Johtosääntö luo puitteet, joissa toteuttaa yliopistoyhteisön autonomiaa ja yliopistodemokratiaa.
Kenelle yliopiston johto tekee töitä? Johtosäännöt on tyypillisesti kirjoitettu niin, että rehtorit ovat ensisijaisesti tilivelvollisia yliopiston hallitukselle. Tampereen yliopiston hallintotieteen professori Jari Stenvall sanoo, että johtosääntö vaikuttaa siihen, minkä eteen johdolla on kannusteita työskennellä.
”Johtosääntö vaikuttaa siihen, minkä eteen johdolla on kannusteita työskennellä.”
Jari Stenvall, hallintotieteen professori, Tampereen yliopisto
”Joskus ongelmallisia johtamistilanteita tai kritiikkiä herättäneitä ratkaisuja on kuitattu sillä, että asia on mennyt johtosäännön mukaan. Tilivelvollisuus yliopistoyhteisölle jää vähän hentoiseksi”, Stenvall sanoo.
Stenvall laati Professoriliiton tilauksesta selvityksen, jossa tarkasteltiin johtosääntöjä ja niiden aiempia arviointeja ja tutkijakeskustelua. Aihetta on tutkittu varsin vähän.
Yliopiston hallitukselle hyvä johtaminen voi tarkoittaa esimerkiksi strategian onnistunutta toteuttamista tai tarkkaa taloudenpitoa. Yliopistoyhteisölle se voi olla jotain muuta. Stenvallin mukaan johtosäännöt luovat rakenteellisen epäluottamuksen riskin, joka voi näkyä ristiriitoina hallituksen, rehtorin ja kollegion välillä.
”Johtosääntö voi etäännyttää johtoa yliopistoyhteisöstä. Pelkään, että yliopistodemokratia hukkuu”, Stenvall sanoo.
Hallitus saa määritellä asemansa
Nykykäytännön mukaan johtosäännön hyväksyy yliopiston hallitus. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus saa itse määritellä valta-asemansa suhteessa muihin, toki yliopistolain puitteissa. Stenvallin mukaan asetelma voi olla ongelmallinen, jos hallitus ei vahvasti edusta yliopistoyhteisöä.
Ulkopuolisten hallitusjäsenten roolista yliopistoissa on keskusteltu paljon. Tutkija Hanna Kuusela päätyi ulkoisia hallitusjäseniä koskevassa tutkimuksessaan vuonna 2021 johtopäätökseen, että ”julkinen, poliittinen ja taloudellinen valta, joilta yliopistoja on perinteisesti pyritty suojelemaan itsehallinnolla, ovat ottaneet merkittävän jalansijan yliopistojen hallituksissa. Häviäjiä ovat olleet opiskelijat ja yliopistojen (keskiryhmän) työntekijät eli yliopistodemokratia.”
Hallituksella on periaatteessa mahdollisuus määritellä johtosääntö tavalla, joka voi heikentää yliopistodemokratiaa tai yliopistoyhteisön päätäntävaltaa.
Hallituksella on periaatteessa mahdollisuus määritellä johtosääntö tavalla, joka voi heikentää yliopistodemokratiaa tai yliopistoyhteisön, kuten kollegion, päätäntävaltaa.
Julkisoikeudellisissa yliopistoissa hallitusten sisäiset jäsenet valitaan vaaleilla ja ulkoiset jäsenet nimittää kollegio. Säätiöyliopistoissa hallitusten jäsenet valitsee konsistori (Tampereen yliopisto) ja akateemisten asiain komitea (Aalto-yliopisto).
Etenkin ulkoisten jäsenten nimitysprosessit ovat Stenvallin mukaan alttiita valtapeleille.
Keskeisin toimija yliopistoautonomian ja demokratian kannalta on yliopistoyhteisöä edustava elin: kollegio, konsistori tai akateemisten asiain komitea. Kollegioiden asema ei ole kuitenkaan kovin vahva. Stenvallin mukaan kollegioilla on yleensä vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa ja puuttua hallituksen ja rehtorien toimintaan.
”Tilanne on toisenlainen kuin esimerkiksi kunnissa. Kollegio ei vastaa kunnanvaltuustoa: kollegio ei olekaan se, jolle hallitus on tilivelvollinen.”
Eri yliopistoilla on Samankaltaiset Johtosäännöt
Johtosäännöt perustuvat yliopistolakiin, mutta yliopistoilla on autonomisina organisaatioina vapaus määritellä johtosäännön sisältöä. Eri yliopistojen johtosäännöt ovat kuitenkin samankaltaisia.
Tämä on ymmärrettävää, koska yliopistojen tehtävät ja toimintakulttuurit ovat varsin samanlaisia. Stenvall kuitenkin pohtii, johtuuko samankaltaisuus myös siitä, että johtosääntöjä on laadittu rutiininomaisesti ja toisia kopioiden.
”Johtosääntöä ei tarvitsisi ottaa annettuna. Voitaisiin miettiä enemmän, millaista johtamista ja millaista yliopistodemokratiaa sillä halutaan edistää.”
”Johtosääntöä ei tarvitsisi ottaa annettuna.”
Jari Stenvall
Stenvall epäilee, että yliopistolaiset tuntevat johtosäännöt melko huonosti. Tähän viittaa Tampereen yliopiston johtosääntöä koskeva tutkimus. Fuusioituneessa Tampereen yliopistossa noin kolmasosa henkilöstöstä oli tyytymättömiä uuden säätiöyliopiston johtosääntöön, tyytyväisiä joka kymmenes. Kuitenkin vajaat 60 prosenttia vastaajista ei halunnut ottaa kantaa lainkaan, koska ei kokenut tietävänsä asiasta tarpeeksi.
Johtosäännöissä on yksityiskohtaistakin sääntelyä yliopiston toimintatavoista. Stenvallin mukaan joissakin kirjauksissa näkyy, että niillä pyritään vastaamaan aiempiin ongelmiin vaikkapa nimitysprosesseissa tai taloudellisessa päätöksenteossa.
Johtosäännöissä on saatettu esimerkiksi kasvattaa hallituksen tehtäväluetteloa, mikä voi varmistaa, etteivät tiedekunnat tee epätoivottuja ratkaisuja.
”Jos yliopistossa on ollut esimerkiksi tiedekuntien ja yliopiston hallituksen välisiä jännitteitä, ne voivat näkyä johtosäännössä yksityiskohtaisina kirjauksina.”
kollegioiden valtaa vahvistettava
Yliopistojen autonomia tarkoittaa paitsi tieteen tekemisen vapautta, myös sitä, että päätäntävalta kuuluu yliopistoyhteisölle itselleen. Stenvallin mukaan johtosäännöt tulisi ottaa syyniin tilivelvollisuuden näkökulmasta ja kollegioiden valtaa olisi vahvistettava.
”Pitäisi pohtia perusteellisesti, toteutuuko tilivelvollisuus hyvän johtamisen ja yliopistodemokratian kannalta tarkoituksenmukaisesti.”
Selvityksen pohjalta Professoriliitto esittää, että yliopistolakia tulisi muuttaa siten, että yliopistoyhteisön demokraattisesti valittu elin – kollegio, konsistori tai akateemisten asiain komitea – hyväksyy yliopiston johtosäännön. Kollegioiden lakisääteisiin tehtäviin tulisi esityksen mukaan lisätä hallituksen valmisteleman strategian, talousarvion ja toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksyminen.
Professoriliitto esittää, että yliopistolakia tulisi muuttaa siten, että yliopistoyhteisön demokraattisesti valittu elin hyväksyy yliopiston johtosäännön.
Hallituksen jäseniä pitäisi voida paitsi nimittää, myös erottaa. Hallituksen ja johdon tulisi nauttia yliopistoyhteisön luottamusta.
Stenvallin mukaan olisi harkittava, pitäisikö kollegioiden tehtäväksi lisätä sen valvominen ja arviointi, että yliopiston hallitus ja rehtori edistävät yliopiston etua.
Kirjalliset johtosäännöt luovat lopulta vain puitteet johtamiselle ja yliopistodemokratialle, ja paljon riippuu käytännöistä ja toimintakulttuurista. Stenvall tutkii seuraavaksi, miten johtosääntöjä käytetään yliopistoissa.
Onko johtajan oltava professori?
Akateemisessa organisaatiossa luottamusta lisää se, että johtajakin on oman tieteenalansa syvällinen asiantuntija. Professoriliitto on ottanut kantaa siihen, että akateemisten johtajien eli dekaanien, vararehtoreiden ja rehtoreiden tulee olla professoreita.
Jari Stenvallin tekemä selvitys kuitenkin kertoo, että professorin pätevyys johtotehtävien kelpoisuusehtona on vähentynyt ja vähentymässä.
Ulkoisten jäsenten valinta hallitukseen ei ole vähentänyt professorien vaikutusvaltaa samalla tavoin kuin yliopiston muiden henkilöstöryhmien. Osa ulkoisista jäsenistä on muiden yliopistojen professoreja.
Stenvallin mielestä sisäiset, kiintiöidyt hallituspaikat takaavat professoreille kuitenkin enemmän vaikutusvaltaa kuin ulkoiset hallituspaikat.
Muutamissa johtosäännöissä mainitaan toimijana myös professorineuvosto. Stenvallin mukaan professorineuvostot voivat toimia merkittävänä vaikutuskanavana, mutta se riippuu yliopiston kulttuurista.
Professorineuvoston valtaa on vaikea mitata, koska se on neuvonta- ja asiantuntijavaltaa.
